Oman kodin menettäminen rikkoo perustavanlaatuisesti turvallisuudentunnetta ja altistaa ihmisen monille terveyttä ja hyvinvointia uhkaaville riskeille, kuten väkivallalle, hyväksikäytölle ja ennenaikaiselle kuolemalle. Erityisen haavoittavaa asunnottomuus voi olla naisille, joiden tiedetään altistuvan asunnottomina monenlaiselle hyväksikäytölle, vastikkeelliselle seksille ja seksuaaliväkivallalle.
Asunnottomuusilmiö on usein kietoutunut yhteen väkivallan ja päihdeongelmien kanssa. Tämän vuoksi asunnottomuusongelmaa ratkaistaessa huomiota tulee kiinnittää samanaikaisesti lähisuhdeväkivallan kierteen ja päihdeongelmien ratkaisemiseen.
Asunnottomat naiset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa
Asunnottomien naisten voidaan katsoa olevan marginaalissa marginaalin sisällä, mikä usein tarkoittaa erityistä haavoittuvuutta (Kuronen 2022, 73–74). Naisten kokeman asunnottomuuden erityispiirteenä voidaan pitää runsasta piiloasunnottomuutta, sillä asunnottomista naisista 82 prosenttia majailee tuttavien tai sukulaisten luona. (Y-Säätiö 2019.)
Naisten asema erityisesti huumeita käyttävien yhteisöjen keskuudessa on heikko, ja naiset altistuvat erityisesti seksuaaliselle hyväksikäytölle tai muulle väkivallalle (Kuronen 2022). Asunnottomista naisista 95 % on kokenut väkivaltaa, ja 80 % on kohdannut seksuaalista väkivaltaa (Y-säätiö 2019).
Lukuisat väkivaltakokemukset luovat traumoja, jotka voivat estää avun hakemista. Usein avunhakijoilla on myös kokemuksia siitä, ettei heidän saamansa apu ollut riittävää tai oikeanlaista, mikä voi pahimmillaan johtaa paluuseen väkivaltaiseen ympäristöön. Avunhakijan näkeminen pelkästään päihdeongelmaisena voi syventää häpeän ja stigman kokemusta, mitkä osaltaan vaikeuttavat avun hakemista uudelleen.
Pirkanmaalla kehitetään naiserityisten asumispalvelujen kokonaisuutta
Suurin osa asunnottomuutta kokevista henkilöistä on perinteisesti ollut keski-ikäisiä miehiä, joiden tarpeisiin asumispalveluita ja asumispäivystystä on järjestetty. Asunnottomuutta vähentäviä toimenpiteitä suunniteltaessa naiserityisiin asumispalveluihin ja kotiin vietävään asumisen tukeen on perusteltua kiinnittää erityistä huomiota, jotta naisten tarpeet eivät tule ohitetuiksi.
Naiserityisiä palveluja perustelee esimerkiksi naisten asema lähisuhdeväkivallan kokijoina. Asunnottomien naisten osalta väkivaltakokemukset voivat olla toistuvia ja jatkuvia eivätkä ne liity tietyn parisuhteen jatkumiseen tai päättymiseen, vaan väkivaltaa voi joutua kokemaan yhä uudestaan ja uudestaan asunnottomuuden aikana ja sen jälkeen.
Väkivallan ehkäiseminen on hyvinvointialueille asetettu tehtävä. Hyvinvointialueen viranomaisten toimintaa ohjaavat kansallinen ja kansainvälinen lainsäädäntö, kuten Istanbulin sopimus, eli Euroopan neuvoston yleissopimus (2015) naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta.
Pirkanmaan hyvinvointialueella on tartuttu väkivallan, asunnottomuuden ja päihteiden väliseen problematiikkaan kehittämällä aivan uudenlaista naiserityisten asumispalvelujen kokonaisuutta. Pispalassa sijaitsevassa asumispalveluyksikössä, Emman Helmessä, työskennellään naiserityisellä otteella. Suunnitteilla on päihde- ja mielenterveyspalvelujen tuominen asumispalvelujen yhteyteen yhteistyössä Pirhan mielenterveys- ja päihdepalvelujen kanssa.
Yksikköön voi saapua kriisiasumisen kautta hakemaan turvaa milloin tahansa. Kriisiasunnoista on mahdollista siirtyä yksikön vuokrasuhteisiin asuntoihin, joista tavoitteena on siirtyä omaan kotiin. Omaan kotiin muuttamista ja asumisen onnistumista tuetaan kotiin vietävän sosiaalisen kuntoutuksen keinoin. Työskentelyssä keskitytään lähisuhdeväkivaltatyöhön ja asumissosiaaliseen työhön, jotta naisille voitaisiin taata mahdollisimman turvallinen ja pysyvä asuminen. Lähisuhdeväkivaltatyötä ja asunnottomuustyötä kehitetään yhdessä asiakkaiden kanssa, jotta työmenetelmät olisivat mahdollisimman toimivia myös asiakkaiden mielestä.
Velvoitteet ohjaavat toimintaa
Suomessa julkiselle vallalle on asetettu velvoite edistää jokaisen kansalaisen oikeutta asuntoon ja tukea itsenäistä asumista. Koska asunnottomuus pitkittyessään altistaa monille hyvinvointia ja terveyttä uhkaaville tekijöille, voidaan asunnottomuuden poistamisen katsoa olevan ihmisoikeusvelvoite, joka kohdistuu julkista valtaa käyttäville tahoille, kuten hyvinvointialueille.
Sosiaalihuollolla on velvoite huolehtia jokaisen perusoikeudesta välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Yksi julkisen vallan tapa toimeenpanna asuntoperusoikeuden edistämistä onkin sosiaalihuollon käytännöt turvata välttämätöntä toimeentuloa ja huolenpitoa.
Tämä velvoite yhdessä lähisuhdeväkivallan torjumiseen liittyvän velvoitteen kanssa muodostavat painavan syyn tarttua naiserityisiin asumispalveluiden järjestämiseen. Näiden lisäksi riittävä ja oikea-aikainen tuki päihdeongelmiin sekä traumatietoinen työote antavat jokaiselle kodittomuutta kokevalle naiselle mahdollisuuden hyvään ja turvalliseen elämään.
Lähteet:
Kuronen M. (2022). Marginaalisuuden, haavoittuvuuden ja naiserityisyyden käsitteellisiä paikannuksia. Teoksessa A. Jokinen, S. Raitakari & J. Ranta (toim.) Sosiaalityö yhteiskunnan marginaaleissa. Konstruktionistisia jäsennyksiä. Vastapaino: Tampere, 55– 84.
SopS 53/2015. Valtioneuvoston asetus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen voimaansaattamisesta sekä yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta annetun lain voimaantulosta (Istabulin sopimus). Haettu 13.10.2025 osoitteesta https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2015/20150053
Y-Säätiö (2019) NEA-hankkeen materiaali. Haettu 13.10.2025 osoitteesta NEA-hanke Naiserityisyys asunnottomuustyössä