Readspeaker

Elinluovutus

Elinluovutus

Elinluovutus

Kun ihminen on parantumattomasti tai hengenvaarallisesti sairas, elinsiirto voi estää ennenaikaisen kuoleman tai auttaa pidentämään elämää. Elinsiirrot ovat vakiintunutta ja kustannusvaikuttavaa hoitoa.

Yksi elinluovuttaja voi pelastaa monta henkeä. Vaikean maksan, sydämen ja keuhkojen sairauksissa elinsiirto on jopa ainoa mahdollinen henkeä pelastava hoito. Munuaissiirto puolestaan on inhimillinen ja kustannustehokas hoito loppuvaiheen munuaissairaudessa. Haiman ja suolen siirroilla voidaan kohentaa potilaan elämänlaatua sekä helpottaa sairauden hoitoa.

Elinluovuttajaa hoidetaan teho-osastolla. Elinsiirrot on valtakunnallisesti keskitetty HUSiin, joka vastaa toiminnan valtakunnallisen kokonaisuuden suunnittelusta ja yhteensovittamisesta. Elinirrotusleikkaukset tehdään leikkausosastolla yhdessä HUSin elinirrotustiimin kanssa.

Elinluovutustoimintaa säätelevät sekä Suomen että Euroopan lait. Lainsäädännöllä pyritään turvaamaan:

  • laadukkaan ja tasavertaisen hoidon tarjoaminen
  • elinsiirteiden laatu ja turvallisuus
  • elinten ja kudosten jäljitettävyys
  • toiminnan läpinäkyvyys
  • siirteiden saatavuuden takaaminen
  • väärinkäytösten ja taloudellisen hyödyn tavoittelemisen ehkäiseminen

Elinluovutukset pääosin aivokuolleilta luovuttajilta

Elinsiirtoja rajoittaa edelleen pula siirrettävistä elimistä. Elinsiirtojonoissa on jatkuvasti yli 500 potilasta, joista 5–10 % kuolee, koska heille ei ole tarjolla soveltuvaa siirrännäistä.  Sosiaali- ja terveysministeriö on laatinut elinluovutuksia ja elinsiirtoja koskevan kansallisen toimintasuunnitelman. Suunnitelman tavoitteena on, että kaikki potilaat, jotka sairautensa ja lääketieteellisen arvion perusteella hyötyvät elinsiirrosta, saavat hyvin toimivan siirteen oikea-aikaisesti ja yhdenvertaisesti.

Suomessa suurin osa elinsiirroista tehdään aivokuolleilta vainajilta lahjaksi saaduilla elimillä. Ihminen on kuollut, kun kaikki hänen aivotoimintansa on pysyvästi loppunut, vaikka sydän vielä sykkisi. Aivokuoleman toteaa yleensä kaksi lääkäriä: neurokirurgi tai neurologi toteaa aivotoiminnan loppumisen ja teho-osaston lääkäri tai anestesialääkäri spontaanin hengitystoiminnan loppumisen.

Elinluovutuksen esteitä ovat:

  • aivokuoleman syy tai mekanismi on epäselvä
  • yli 85 vuoden ikä
  • positiivinen B-hepatiitti, HIV
  • viiden vuoden sisällä sairastettu syöpä, paitsi ihon tyvisolusyöpä tai aivokasvain

Aivokuolleiden elinluovuttajien määrä ei riitä kattamaan tarvittavien elinsiirteiden määrää. Siksi myös Suomessa on otettu käyttöön Donation After Circulatory Determination of Death (DCDD) -toiminta, eli elinluovutus verenkierron pysähtymisen ja kuoleman toteamisen jälkeen.

Elinluovutus verenkierron pysähtymisen ja kuoleman toteamisen jälkeen voi tulla kyseeseen, jos vaikeasta aivovauriosta kärsivän potilaan tila ei etene aivokuolemaan, mutta potilaalla ei ole paranemisedellytyksiä ja hoitavat lääkärit päättävät moniammatillisesti, että ennusteettomasta hoidosta luovutaan. Hoidosta luopumisen päätöksen jälkeen pohditaan mahdollisuuksia edetä elinluovutukseen. Elinluovutuksen mahdollisuudesta ja potilaan kannasta keskustellaan aina läheisten kanssa. Elinluovutukseen ei edetä, jos potilas on sitä vastustanut. Sydämen pysähtymisen jälkeen verenkierto ja hengitys loppuvat, jolloin myös aivotoiminta loppuu.

Lähtökohtana oletettu suostumus

Ennen elinten irrotusta omaisilta tiedustellaan vainajan elinaikaista kantaa elinluovutukseen.  Suomessa on käytössä niin sanottu oletettu suostumus: mikäli vainaja ei ole elinaikanaan vastustanut elinluovutusta, voidaan hänen elimiään ja kudoksiaan irrottaa toisen ihmisen hoitoa varten. Näin pyritään kunnioittamaan vainajan tahtoa, eikä omaisten tarvitse miettiä raskaalla surun hetkellä ylimääräisiä asioita.

Pyrimme ottamaan elinluovutuksen mahdollisuuden esille aina kriittisesti neurologisesti sairaan potilaan kohdalla, jos arvioimme, ettei potilaalla ole edellytyksiä toipua. Elinluovutuksen mahdollisuus on osa kuolevan potilaan elämän loppuvaiheen hyvää hoitoa ja potilaan tahdon kunnioittamista. Kuoleman jälkeisellä elinluovutuksella voidaan auttaa toisen ihmisen sairauden tai vamman hoitoa sekä pelastaa ihmishenkiä.

Kudossiirrot ja kudospankkitoiminta

Taysissa otetaan talteen myös kudoksia kliinistä käyttöä varten. Kudoksia voidaan talteenottaa kuolleilta (aivo- tai sydänkuolleilta) ja eläviltä luovuttajilta.

Kudossiirteinä käytettäviä kudoksia ovat sarveiskalvot, luut, jänteet, rusto, iho, sydänläpät, sydänpussi ja amnionkalvo. Taysissa tehdään muun muassa sarveiskalvo- ja tukikudossiirtoleikkauksia.

Lisätietoa kudospankkitoiminnasta: Tampereen yliopisto, Regea kudospankki.

2.0 Hiusviivaerotin


Elinluovutus - vastuuhenkilöt - nosto

Vastuuhenkilöt

Erikoislääkäri Jaakko Långsjö, puhelin 03 3116 5765

Vs. elinluovutuskoordinaattori Maria Viitala, puhelin 03 3116 9453