Remya Parackal muutti Suomeen helmikuussa 2024. Jo pitkään hänellä oli ollut unelmana muuttaa johonkin päin Eurooppaa. Suomen koulutusjärjestelmää arvostetaan Intiassa, ja maan tiedetään olevan turvallinen ja rauhallinen. Nämä syyt saivat Parackalin hakeutumaan Suomeen siitäkin huolimatta, että intialainen sairaanhoitajatutkinto ei anna oikeutta toimia Suomessa sairaanhoitajana. Remya haki lähihoitajaopintoihin Tredun oppisopimuskoulutukseen ja pääsi nopeasti kiinni työelämään. Hän valmistuu lähihoitajaksi vuonna 2026.
"Ennen Suomeen tuloa opiskelin puoli vuotta suomea verkko-opintoina", kertoo Remya.
Suomen kieli onkin ollut opinnoissa ainoa vaikea asia Remyalle, sillä itse ala on hänelle entuudestaan tuttu.
”Olen koulutukseltani sairaanhoitaja ja työskentelin alalla 16 vuotta Intiassa. Olin pitkään mielenterveyshoitajana sekä toimin osaston esihenkilönä. Olen hoitanut myös geriatrisia potilaita ja esimerkiksi dementia- ja parkinson-potilaita", hän kertoo.
"Kaikki oppisopimusryhmässäni ovat taustaltaan sairaanhoitajia, ja esimerkiksi lääkelaskut ovat meille helppoja. Kielen opiskelu sen sijaan on vaativaa", hän jatkaa.
Vuosina 2023–2024 Intiasta tuli noin 70 sairaanhoitajaa opiskelemaan oppisopimuksella Pirkanmaan hyvinvointialueella. Heistä parikymmentä on jo valmistunut lähihoitajiksi.
Terveydenhuoltojärjestelmä toimii
Suomessa sosiaali- ja terveyspalveluihin kohdistuu suurta kritiikkiä, mutta Remyan perspektiivistä asian voi nähdä toisin.
"Intiassa on valtavasti ihmisiä, eikä hoitajia ole henkilöä kohti niin paljon kuin Suomessa. Siellä kaikille ei voida tarjota laadukasta hoitoa. Täällä järjestelmä on suunniteltu ihmiselle, ja täällä kaikki saavat hoitoa", sanoo Remya.
"Intiassa työpaikalla oli paljon enemmän kiireen tuntua kuin täällä, eikä asiakkaiden oikeuksista pidetty niin hyvää huolta kuin täällä. Suomen terveydenhuoltolaki tiukka, ja sitä noudatetaan tarkasti".
Hänen mukaansa Intiassa työpaikat ovat hierarkisempia ja etäisyys esihenkilön ja työntekijän välillä on suurempi.
"Täällä esihenkilöt ovat osa porukkaa ja työskentelevät meidän kanssamme. Heiltä voi aina kysyä ja he myös auttavat mielellään. Työ ja vapaa-aika ovat tasapainossa", sanoo Remya.
Intiassa omaisten rooli on suurempi kuin Suomessa.
"Intialaiseen kulttuuriin kuuluu, että lapsen vastuulla on huolehtia vanhemmistaan ja myös sairaalassa omaiset avustavat hoidossa yhdessä hoiva-avustajan kanssa."
Nyt on hyvä, ei häiritä elämää enempää
Remya tuli Suomeen ensin yksin ja noin puolen vuoden kuluttua muu perhe seurasi perässä.
"Kaksi lastamme käyvät koulua Vesilahdessa ja nyt mieskin löysi työn Tampereelta", hän iloitsee.
Nyt kun on saanut perheen koolle ja elämän järjestykseen, Remya haluaisi, että asiat eivät muuttuisi liikaa. Häntä huolettaa säilyykö työpaikka vielä oppisopimuksen jälkeen, tai mitä jos työpaikka ei jatkossa olisikaan Vesilahdessa? Muutto maasta toiseen ja asettautuminen uuteen kulttuuriin vaatii paljon. Remya on tyytyväinen elämään sellaisena kuin se on nyt: ei häiritä elämää enempää, hän toivoo.
Haluan oppia lisää suomen kieltä
Remya nauttii ikäihmisten auttamisesta ja keskusteluista heidän kanssaan.
"Murresanoja on vaikea ymmärtää, mutta sitten vain pyydän sanomaan uudestaan", hän hymyilee.
Haastattelu on käyty kokonaan suomen kielellä, ja kieleen Remya panostaa jatkossakin.
Oppisopimuskoulutukseen kuuluvien suomen opintojen lisäksi myös Pirkanmaan hyvinvointialue tarjoaa vieraskielisille työntekijöilleen suomen kielen koulutusta. Työtehtävissä edellytetään suomen kielestä vähintään taitotasoa B1.1.
"Haluan kehittyä suomen kielessä ja jäädä töihin Pirkanmaan hyvinvointialueelle. Olen myös kiinnostunut lääkehoidosta, mutta siihen minulla ei vielä ole lupaa Suomessa. Jos työpaikalle sopii, voisin jossain vaiheessa opiskella sairaanhoitajaksi", pohtii Remya.
Remyan tulisi opiskella lähihoitajatutkinnon jälkeen vuosi lisää, jotta hän voisi saada oikeudet toimia sairaanhoitajana.
Teksti ja kuvat: Paula Pasanen