Syömishäiriöpoliklinikka on avohoidon yksikkö, johon tullaan hoitoon aina lääkärin lähetteellä. Hoidon suunnittelu alkaa moniammatillisessa tiimissä jo ennen potilaan ensimmäistä käyntiä poliklinikalla.
– Jokaisen potilaan hoito suunnitellaan meillä yksilöllisesti, mutta pääsääntöisesti polikliininen hoito sisältää vastaanottokäyntejä hoitajalla ja lääkärillä sekä ravitsemusterapeutilla. Hoitoon osallistuvat tarvittaessa myös toimintaterapeutit ja fysioterapeutit, vastaava sairaanhoitaja Lidia Lipke kertoo ja jatkaa:
– Potilaan hoitosuunnitelmaan voi sisältyä myös ryhmämuotoista hoitoa ja intensiivijaksoja päiväyksikössämme.
Intensiivijakso päiväyksikössä kestää yleensä neljä viikkoa, joiden aikana potilas viettää yksikössä arkipäivisin noin viisi tuntia. Hoitopäivään sisältyy kaksi yhteistä ateriaa sekä fysioterapeutin, ravitsemusterapeutin tai hoitajan vetämiä ryhmiä.
– Tuetut ruokailut ja ruokailujen jälkeiset tuet ovat tärkeä osa syömishäiriötä sairastavan hoitoa, Lipke sanoo.
Uutena hoitomuotona syömishäiriöpoliklinikalla on toteutettu muun muassa ryhmämuotoista intensiivihoitoa ahmintahäiriöstä (BED) kärsiville.
Sairastuminen ei katso ikää eikä sukupuolta
Syömishäiriöpoliklinikan asiakkaina on kaiken ikäisiä aikuispotilaita, sekä miehiä että naisia. Iso osa potilaista on kuitenkin alle 30-vuotiaita nuoria naisia. Jotkut ovat kärsineet syömishäiriöstä jo pitkään, ennen kuin ohjautuvat hoitoon.
– Syömishäiriöpoliklinikalle lähetetään potilaat, joiden syömishäiriö ei ole aikaisemmilla perusterveydenhuollon tai erikoissairaanhoidon toimenpiteillä korjaantunut, kertoo psykiatrian erikoislääkäri Nina Uusi-Mäkelä.
– Anoreksia ja bulimia ovat yleisimpiä syitä hoitoon, mutta poliklinikalla hoidetaan myös esimerkiksi ARFID-syömishäiriötä sairastavia potilaita, joiden syöminen on hyvin valikoivaa tai rajoittunutta, Lidia Lipke sanoo.
Lähetteitä ja konsultaatiopyyntöjä tulee useilta eri tahoilta: perusterveydenhuollosta, työterveyshuollosta, opiskelijaterveydenhuollosta sekä psykiatrialta ja muista erikoissairaanhoidon yksiköistä.
Hoitojaksojen ja hoitosuhteiden pituudet vaihtelevat. Osa kestää viikkoja, osa useita kuukausia tai jopa vuosia. Hoidon suunnittelussa yksilöllisyys on keskiössä.
– Pitkäaikaiset hoitosuhteet mahdollistavat tehokkaan ja ennaltaehkäisevän hoidon, vähentäen samalla muiden terveyspalvelujen kuormitusta. Voimme reagoida nopeasti potilaan voinnin muutoksiin ja ohjata hänet tarvittaessa esimerkiksi osastohoitoon ennen tilanteen kriisiytymistä, Lipke kertoo.
Osastohoitojaksot ovat lyhyempiä, kun hoitoon ohjaus tapahtuu aikaisemmin.
Toiminnan keskittäminen on tuonut vahvuuksia ja uusia mahdollisuuksia hoitoon
Ennen syömishäiriöpoliklinikan perustamista syömishäiriöiden hoito oli hyvin pirstaloitunutta Pirkanmaan alueella. Keskitetty ja yksilöllinen hoito on tuonut merkittäviä parannuksia sekä potilaan hyvinvointiin että terveydenhuollon sujuvuuteen.
– Kuormitus muulle terveydenhuollolle oli ennen huomattavasti suurempi. Potilaille tuli enemmän esimerkiksi päivystyskäyntejä syömishäiriöiden vuoksi tai erikoistyöntekijöiden ja erikoisalojen vastaanottokäyntejä, Lidia Lipke sanoo.
– Mielestäni syömishäiriöpoliklinikan suuri vahvuus on se, että voimme suunnitella ja toteuttaa potilaan hoidon nyt hyvin yksilöllisesti. Tilannetta katsotaan monesta eri näkökulmasta ja arvioidaan mahdolliset haasteet, hyödyt tai haitat, Nina Uusi-Mäkelä pohtii.
Lidia Lipke kertoo, että syömishäiriöpoliklinikan ja yleissairaalapsykiatrian osaston välinen yhteistyö on erittäin tiivistä ja toimivaa:
– Osaston muutto Nokian Pitkäniemestä Tays Keskussairaalan alueelle on helpottanut ja parantanut yhteistyötä entisestään. Osa yhteisistä palavereista hoidetaan edelleen etänä, mutta tapaamiset kasvotusten ovat tärkeitä luottamuksen ja yhteisen ymmärryksen rakentamisessa.
– Potilashoidon kannalta on erityisen tärkeää, että yhteistyömme sujuu ja olemme niin sanotusti samoilla linjoilla, Nina Uusi-Mäkelä jatkaa.
Psykiatrian erikoislääkäri Nina Uusi-Mäkelän jäätyä eläkkeelle on syömishäiriöpoliklinikalla parhaillaan erikoislääkärin paikka avoinna.