Potilastyössä on tärkeää kohdata ihminen ihmisenä, mutta sairaalan tulisi raksuttaa tahdissa kuin hyvin toimiva kone. Tältä pohjalta aikoo keväällä valittu sairaalapalvelujen ylilääkäri Olli Leppänen tarttua uuteen tehtäväänsä.
− On tehotonta pitää kiinni monista erilaisista toimintatavoista, jos asiat voi hoitaa myös yhtenäisellä tavalla. Kone ei toimi hyvin, jos asioita hoidetaan eri puolilla sairaalaa eri tahdissa, hän sanoo.
Sairaalapalvelujen ylilääkärin tehtävä on kokonaan uusi virka, joka syntyi, kun johtajaylilääkärin tehtävästä luovuttiin Eija Tomásin eläkkeelle jäämisen jälkeen.
Ylilääkäri johtaa ja koordinoi palveluiden laatua, potilasturvallisuutta ja lääketieteellisiä prosesseja sekä kehittää hoito- ja toimintakäytäntöjä yhteistyössä eri ammattiryhmien ja muiden palvelulinjojen kanssa. Hän vastaa myös tutkimuksen ja opetuksen kehittämisestä sekä varautumisesta ja vakavien vaaratapahtumien korjaavien toimien toteutumisesta sairaalassa.
Rooli sisältää osin samoja vastuita kuin sairaalapalvelujen johtajaylilääkärin tehtävässä oli.
− Osa vastuista siirtyi hyvinvointialueen johtajaylilääkärille. Toisaalta tuli uutta tilalle, kuten vastuu potilasturvallisuudesta, joka ei ole meillä aiemmin ollut keskitetysti koordinoitua. Siinä on parannettavaa aina, vaikka se meillä onkin hyvällä mallilla, Leppänen sanoo.
Käsikirurgia teki vaikutuksen
Leppänen tuli uuteen rooliinsa toimittuaan rekrytointiprosessin ajan Eija Tomásin viransijaisena sairaalapalvelujen johtajaylilääkärin paikalla. Sitä ennen hän on työskennellyt Taysissa käsikirurgian ylilääkärinä sekä tuki- ja liikuntaelinkeskuksen vastuualuejohtajana.
Käsikirurgian pariin hänet veti lääketieteen opintojen aikana alan taysilainen uranuurtaja, käsikirurgi ja professori Simo Vilkki.
− Hän teki minun ison vaikutuksen. Kirurgisista aloista juuri käsikirurgialla tehdään todella paljon erilaisia toimenpiteitä. Ei puhuta kymmenistä, vaan sadasta erilaisesta toimenpiteestä, joissa operoidaan luuta, jännettä, hermoa ja lihasta.
− Joillain erikoisaloilla pelastetaan henkiä, toisilla tehdään potilaista toimintakykyisiä. Käsikirurgia keskittyy jälkimmäiseen ja se on kansantaloudellisesti merkittävää.
Hallinnosta näkee kokonaisuuden
Leppänen teki erikoistumisopintoihinsa liittyviä harjoitteluja Jyväskylässä, josta hän on kotoisin. Sieltä hän palasi Taysiin, jossa tuli pian eläköitymisiä ja hän tuli nuorena erikoislääkärinä valituksi ylilääkärin virkaan.
Leppäselle uralla eteneminen on näkökulmakysymys.
− On mielenkiintoista ja opettavaista tarkkailla omaa työtään seuraavan portaan näkökulmasta. Sieltä on hyvä näkymä kokonaisuuteen, jossa itse toimii.
− Lääkärinä saa tehdä tärkeää työtä omien potilaidensa kanssa. Hallinnosta katsellen sitä voi verrata muuhun toimintaan sairaalassa ja tekemisen arvo vielä moninkertaistuu.
Pirhan ja sairaalan koneistossa suurin pulma ratkaistavaksi Leppäsen mukaan on tällä hetkellä jatkohoitopaikkojen järjestäminen. Kun vapaata jatkohoitopaikkaa ei löydy sieltä, missä potilaan paikka olisi, hän kuormittaa päivystystä tai jonkin aivan väärän erikoisalan osastoa.
− Täytyisihän meidän päästä tilanteeseen, että potilaalle löytyy sija sieltä, missä hän saa tarkoituksenmukaisinta hoitoa. Tämä on ilmiö, joka meidän täytyy ratkaista sairaalapalveluissa sisäisesti sekä yhteistyössä ikäihmisten ja vammaisten palvelujen kanssa.
Lisää tutkimusta koko hyvinvointialueelle
Sairaalapalvelujen ylilääkärin roolissa yksi Leppäsen intohimon kohteista on tutkimuksen ja opetuksen kehittäminen. Tays on yliopistollinen sairaala, jonka perustehtäviin ne kuuluvat. Lisäksi tavoitteena on laajentaa tutkimustoimintaa koko hyvinvointialueelle.
− Tutkimusta tulee vahvistaa niin määrällisesti kuin laadullisesti ja sitä on tärkeää myös organisaation tukea. Unelmatilanne olisi, jos pystyisimme tarjoamaan jokaiselle potilaalle kaikilla erikoisaloilla mahdollisuuden osallistua johonkin tutkimukseen.
− Eihän se ihan realistisesti ole mahdollista, mutta lähtökohdat ovat hyvät. Meillä on osaavia, kansainvälisesti meritoituneita tutkijoita. Lisäksi hyvinvointialueen tutkimuspalvelujen erinomaiset asiantuntijat auttavat tutkijoita tutkimuksen hallinnoinnissa ja esimerkiksi lainsäädännöllisissä asioissa.
Yliopistollisen hyvinvointialueen edelläkävijyyttä edistää Leppäsen mukaan myös sairaalan tehtävä uusien ammattilaisten kouluttajana sekä yhteistyö yliopiston ja ammattikorkeakoulun kanssa.
− Se vahvistaa meitä kahdella tapaa. Toisaalta saamme uusia ammattilaisia töihin. Toisaalta opiskelijat ravistelevat meitä kyseenalaistamalla totuttuja tapoja. Heidän ansiostaan emme voi tyytyä normaaliin tasoon, vaan on mentävä eteenpäin.
Pyörän satulassa ajatus kirkastuu
Leppäsen vaimo Riikka työskentelee Taysissa gynekologina hormoni- ja lapsettomuuspoliklinikalla, joten toisinaan sairaalan arki nousee puheenaiheeksi myös kotona. Kahdesta lapsesta toinen on ylä- ja toinen alakouluikäinen.
Työmatkat kotiin Pirkkalaan hän taittaa polkupyörällä, samoin yleisurheilu ja koripallo ovat kulkeneet hänen elämässään mukana pitkään. Lukiolaisena Leppänen edusti Suomea nuorten EM-kilpailuissa Italiassa seiväs- ja pituushypyssä.
– Tuli loukkaantumisia ja se jäi siihen. Nyt valmennan koripalloa pojan joukkueessa.
Käsikirurgia pysyy Leppäsen ajatuksissa jatkossakin oman tutkimustyön kautta. Leppänen toimii päätutkijana jännevammoihin ja kämmenkalvon kuroumaan liittyvissä tutkimuksissa, joita Taysissa edistää parhaillaan useampi tutkija ja väitöskirjatutkija.
– Vaikuttavuusajattelu on kaiken ytimessä, kun tehdään parempaa sairaalaa. Kaikki me haluamme potilaille parempaa elämänlaatua, sillä se antaa työllemme mielenkiinnon ja merkityksen. Tietoa keräämällä ja kriittisesti arvioimalla onnistumme käyttämään resurssit ja voimavarat viisaasti.