Kinnunen aloitti työuransa sosiaali- ja terveydenhuollossa erikoissairaanhoitajana vuonna 1981.
–En alkujaan ajatellut lainkaan hoitoalalle tulemista. Hain lentäjäksi ilmavoimiin, mutta en fyysisten ominaisuuksien, kuten pituuden, vuoksi tullut valituksi. Armeijassa kaverin kanssa sitten pohdimme keinoja päästä lomille. Kaveri oli saamassa vapaapäivän fysioterapian pääsykokeiden vuoksi ja huomasin, että samaan aikaan voi hakea myös sairaanhoitajaksi. Haku kävi siis aikanaan vähän vahingossa, mutta lopulta koko urani ajan on ollut tärkeää ymmärtää substanssia.
Pari vuotta erikoissairaanhoitajaksi valmistumisen jälkeen Kinnunen jatkoi yliopistoon opiskelemaan terveyshallintotieteitä. Samalla sairaanhoitajan työt jatkuivat keikkaillen ja muun muassa ensihoitoa opettaen.
– Ammatillinen orientaatio ohjasi valintojani, ja siksi suuntasin juuri sote-alan hallinnon puolelle. Kun valmistuin maisteriksi vuonna 1986, sain akatemialta kolmen vuoden apurahan ja tein väitöskirjan terveyskeskusten organisaatiokulttuurista. Väitöskirjan jälkeen sain uuden apurahan ja etenin akateemiselle uralle post doc -tutkijasta professoriksi ja edelleen dekaaniksi. Vuosi MIT:ssä antoi näköalan siihen, mistä huippututkimuksessa on kyse.
Työskentely yliopistolla jatkui vuonna 1984 alkaneista tutkimusapulaisen tehtävistä aina vuoteen 2013 saakka, jolloin Kinnunen oli jo ehtinyt toimia yliopistomaailman kaikilla portailla. Akateemisen uran varrelta Kinnuselle on kertynyt hurja määrä tieteellisiä julkaisuja ja kirjoitettuja kirjoja. Samalla hän on toiminut lukuisten väitöskirjojen ohjaajana ja vastaväittäjänä. Viimeisinä yliopistovuosinaan hän toimi Itä-Suomen yliopiston yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunnan dekaanina.
–Sitten sain Kevalta vuonna 2012 kirjeen, johon oli kirjattu virallinen eläkeikä. Siitä heräsi oivallus, että eläkkeeseen on vielä aikaa ja olisi ratkaistava, mitä teen lopulla työurallani.
Hetken jo näytti siltä, että Kinnusen suunta olisi vienyt Kiinaan, jossa hän jo toimi Shanghain ja Itä-Suomen yliopiston välisen terveysjohtamisen yhteistyökoulutuksen tieteellisenä johtajana. Keski-Suomeen avautui kuitenkin sairaanhoitopiirin johtajan tehtävä juuri sopivalla hetkellä.
–Tässä vaiheessa olin tutkinut ja opettanut vuosikymmeniä, joten kiinnosti mennä katsomaan, onko arki sellaista kuin on ajatellut sen olevan, Kinnunen muistelee.
Sairaanhoitopiirin johtaminen osoittautui kiinnostavaksi ajanjaksoksi. Uuden sairaala Novan rakentaminen oli käynnistymässä ja Kinnunen katsoi lopulta rakentamista ohjausryhmän puheenjohtajan roolista käsin investointipäätöksestä aina käyttöönottoon asti. Rakentamisprojekti oli, johtamisarjen rinnalla, kaikkinensa todella kova rypistys. Loppuvaiheessa taloustilanne aiheutti kärjistymistä politiikan kanssa. Tilanteen lopputuloksena Kinnunen irtisanoutui ja haki hetken uralleen suuntaa. Ajatuksena oli palata vielä akateemiseen maailmaan.
Once in a lifetime
Niin kuitenkin kävi, että Kinnunen saatiin kuin saatiinkin houkuteltua Pirkanmaalle sairaalapalvelujen johtoon.
–Olin kirjoittamassa alan oppikirjaa, kun Marina soitti. Ensiajatukseni oli, etten ole kiinnostunut. Mutta minulla on aina ollut vietti olla mukana jossain tärkeässä. Hyvinvointialueen muodostuminen oli sellainen tilanne, ja lisäksi yliopistosairaalakonteksti, koko ja tutut ihmiset sairaalan ja yliopiston puolella tuntuivat tärkeiltä. En olisi lähtenyt minkään muun hyvinvointialueen johtoon, Kinnunen kertoo.
–Lopulta tuntui, että tämähän olisi erittäin kiinnostavaa ja Once in a lifetime -mahdollisuus. Tiesin, että tätä kokonaisuutta ei saada valmiiksi kuluvana vuonna, eikä edes tällä vaalikaudella. Mutta oli mahdollisuus olla sitä aloittamassa.
Kinnunen on listannut asioita, joita sairaalapalveluissa on hyvinvointialueen aikana kehitetty. Lista on pitkä, sillä vuosiin on mahtunut niin palveluverkon uudistamista, päivystysreformi kuin uudistamisohjelman eteenpäin viemistäkin. Samalla yliopistosairaalan roolista tutkimuksen ja opetuksen vaalijana on haluttu pitää tiukasti kiinni. Kinnunen tunnistaa, että akateemisen maailman logiikan ymmärtämisestä on ollut paljon hyötyä.
Tärkeänä Kinnunen on pitänyt myös arvojaan, joista hän on muutostenkin keskellä pitänyt aina kiinni.
–Ajattelen, että terveyspolitiikasta puuttuu suomeksi termejä. Englanniksi on erilliset käsitteet Health politics ja Health policy, mutta suomeksi on vain yksi terveyspolitiikka-termi. Olen ideologialtani vahvasti Health policyn kannalla ja haluan olla aina sairaiden puolella. Välillä se voi olla Health politics -puolen intressejä vastaan, välillä ammattiryhmien, itsekkäiden asiakas- ja potilasryhmien tai byrokratian intressejä vastaan. Johtajana on kuitenkin osattava tunnistaa tärkein ja puolustaa arvojensa mukaisesti.
–Muutosjohtamisen osalta uskon, että keskustelu ja kuuleminen johtavat lopulta parempaan tulokseen kuin moukaroiminen. Se on hitaampaa, mutta luo kestävämpiä tuloksia. Vaiheittain ja asioita prosessoiden päästään kyllä samaan lopputulemaan.
Olympiadin mittainen rupeama
Kesäolympialaisia harrastanut Kinnunen vertaa kauttaan Pirhassa olympiadiin, eli antiikin kreikan ajanlaskussa käytettyyn neljän vuoden kauteen olympialaisten välillä.
–Nostin jo työhaastattelussa ikäni esiin. Alkuperäinen suunnitelma aikaistui muutamalla kuukaudella, mutta tulin jo alun perin suunnilleen täksi ajaksi. Nyt on aika tehdä tilaa elämässä oikeasti tärkeille asioille, kuten perheelle.
–Leonard Cohenin sanoin on motivoivaa ja etuoikeutettua, että olen saanut olla mukana. Olemme tehneet parhaamme ja olen halunnut laittaa itseni likoon. Lähden hyvillä mielin, vaikka samalla on haikeaa luopua tästä positiosta ja saadusta luottamuksesta – täällä on tosi paljon älykkäitä, suurella sydämellä työskenteleviä ihmisiä, joiden kanssa on ollut ilo tehdä töitä. Pirhassa on onnistuttu monessa asiassa ja myös sairaalapalveluissa on onnistuttu monilla vertailuindikaattoreilla mitattuna hyvin, vaikka haasteitakin on ollut.
Kun Kinnuselta kysyy sairaalapalvelujen tulevaisuudesta, korostaa hän näkevänsä Pirkanmaan hyvinvointialueen sairaalapalvelut positiivisella kehityskäyrällä. Tulevaisuudessa hän kuitenkin näkee sairaaloiden roolin muuttuvan.
– Uskon, että rajapinnat palvelulinjojen välillä lieventyvät, kuten nyt jo nähdään psykiatrian ja mielenterveys- ja päihdepalvelujen välillä. Samalla sairaalat pienenevät, mutta niiden suhteellinen merkitys kasvaa. Tätä tehtiin jo Novassa ja nyt täällä uudistamisohjelmassa, eli rakennetaan tehokkaat, modernit ja kustannusvaikuttavat ympäristöt, jotka mahdollistavat raskaiden teknologioiden, osaamisen, tutkimuksen ja yliopistoyhteistyön säilyttämisen sairaaloissa. Uudistamisen onnistuminen kuitenkin edellyttää, että muiden palvelujen on vedettävä.
Tutkimuksen ja koulutuksen rooli tulee Kinnusen mukaan olemaan jatkossakin tärkeä.
–Uskon, että erikoissairaanhoidon työnjaon uudistuessa yliopistosairaaloiden rooli vahvistuu. Edeltävä ja jälkihoito saadaan onnistumaan kotioloissa, koska ihmiset ovat koulutetumpia, kodit sopivampia ja digiratkaisuilla voidaan luoda hoitoon virtuaalikerros, jolla voidaan tukea hoitoa myös etäältä. Iso murros on tämän osalta jo käynnissä.
–Täällä on päästävä parhaimman ja viimeisimmän tiedon äärelle ja varmistettava, että tieto valuu Pirhaan. Portit yliopiston ja ammattikorkeakoulun suuntaan on pidettävä auki. Emme voi luottaa, että keksimme kaiken itse tai että vain itse tuotetulla tiedolla olisi merkitystä.