Vakavasti sairas potilas ja perhe. Tämän teeman ympärille on nivoutunut hoitotieteen professori, ylihoitaja Elina Haaviston tutkimus uran varhaisista ajoista lähtien.
Ensimmäinen tutkimus lähti matkaan omasta kokemuksesta useampi vuosikymmen sitten.
− Olin alle kolmekymppinen, kun mieheni kuoli syöpään. Halusin hoitaa häntä kotona, vaikka ammattilaisten mielestä hän olisi kuulunut sairaalahoitoon, hän sanoo.
Ensin tuli pro gradu -tutkielma, jossa Haavisto paneutui syöpää sairastavan potilaan omaisten selviytymisprosessiin. Sitä seurasi väitöstutkimus samasta aihepiiristä ja lukuisat muut tutkimukset palliatiivisen hoidon ympäriltä. Nyt hän on Tampereen yliopiston hoitotieteen professorina aihealueen johtava tutkija Suomessa.
Millaista tukea potilas tarvitsee?
”Näyttöön perustuva palliatiivinen hoito ja sen edellyttämä osaaminen” sekä ”Syöpää sairastava potilas ja perhe” ovat tällä hetkellä Haaviston kaksi isointa tutkimuslinjaa. Väitöstutkimuksia näistä teemoista on hänen ohjauksessaan työn alla nyt kymmenen sekä lisäksi iso joukko pro gradu -tutkielmia ja muita opinnäytetöitä.
Yksi pääkysymyksistä liittyy potilaiden ja omaisten psykososiaaliseen tukeen.
− Vakavasti sairaan potilaan tuen tarpeen tunnistaminen on yksilöllistä ja jatkuvaa. Palliatiivisessa hoidossa olevia potilaita tapaavat työssään monet eri ammattilaiset. Heidän kaikkien perusosaamiseen täytyy kuulua näiden ihmisten ja heidän perheidensä kohtaaminen.
Yhdessä tutkijatohtori Anu Soikkeli-Jalosen ja muun monitieteisen tutkimusryhmän kanssa Haavisto kehittää parhaillaan mittareita omaisten ja potilaiden psykososiaalisen tuen tarpeen tunnistamiseen ja toteuttamisen arviointiin. Omaisten mittari on jo valmis ja se on testattu luotettavaksi.
− Näistä tulee käytännön työkaluja, jotka kehitetään käytettäväksi osana palliatiivisten hoitoyksiköiden ammattilaisten kliinistä työtä. Hoidon alussa mittarin avulla voidaan selvittää tuen tarpeita ja hoidon edetessä kokemuksia onnistumisesta. Palliatiivisessa hoidossa potilas on oman elämäntilanteensa paras asiantuntija. On tärkeää, että osaamme kysyä oikeat kysymykset ja kuunnella vastaukset, Haavisto sanoo.
Tavoitteena on, että omaisten mittari saadaan käyttöön vielä tänä vuonna. Potilaan mittarin työstäminen on vasta aloitettu ja sen käyttöönotto menee ensi vuodelle.
Professori Elina Haavisto kertoo, että palliatiivisten potilaiden tutkimuksessa on omia erityispiirteitään: potilaat ovat hauraita ja heidän elämänsä on hankalaa, ja tutkijan pitää ottaa se huomioon.
Herkkyyttä vaativa aihe
Kun tutkimuskohteena on vakavasti sairas potilas ja hänen läheisensä, se tuo oman sävynsä myös tutkimuksen kulkuun. Asian herkkyys täytyy ottaa huomioon, tutkijan tulee olla hyvin tarkka ja sensitiivinen esimerkiksi haastattelutilanteessa.
− Yleensä potilaat ja läheiset, jotka ovat suostuneet tutkimukseen, haluavat puhua kokemuksistaan hyvin avoimesti ja suoraan. Tutkimus ei ole missään nimessä terapiaa, mutta monet haastateltavat kokevat sen terapeuttiseksi. Moni haluaa jäädä juttelemaan vielä haastattelun jälkeenkin. Tutkijan tulee samaan aikaan pitää tietoisesti roolinsa tutkijana ja olla empaattinen.
Myös tutkittavien rekrytointi vaatii moneen muuhun tutkimuksenalaan verrattuna tuplasti malttia. Siinä myös yhteistyö potilasta hoitavien ammattilaisten kanssa on välttämätöntä.
− Voi olla, että tutkittavan vointi on sovittuna päivänä niin heikko, että hän ei jaksa antaa haastattelua. Nämä potilaat ovat hauraita ja heidän elämänsä on hankalaa, se täytyy tutkijan ottaa huomioon. Usein pientäkin aineistoa täytyy kerätä kokonainen vuosi.
Potilaiden ja läheisten lisäksi Haavisto tutkii ammattilaisen osaamista ja kokemuksia.
− Esimerkiksi uupumus on tässä työssä lähellä, kun kuolema on työssä jatkuvasti läsnä. Uupumus ilmenee tunne-elämän kuormittumisen ja työhyvinvoinnin heikentymisen lisäksi ihan fyysisinä oireina. Toisaalta se on purettavissa aika perinteisillä stressinpurkumenetelmillä ja työn organisoinnilla. Tähänkin meillä on työn alla mittari, jolla jatkossa voidaan systemaattisesti selvittää uupumuksen ilmenemistä ja siihen vaikuttavia tekijöitä sekä ennaltaehkäisyn ja selviytymisen keinoja.
Tutkimatonta on vielä paljon
Palliatiivinen hoito on monitahoinen kokonaisuus. Siitä huolimatta Haavisto pystyy puristamaan asian yhteen lauseeseen: ”Palliatiivinen hoito on kokonaisvaltaista potilaan ja perheen hoitoa, jossa on mukana osaava moniammatillinen tiimi.”
Mikä saa tutkijan yhä uudelleen vuosikymmenien ajan kiinnostumaan uusista avauksista saman aihepiirin ympärillä? Asian tärkeys, sanoo Haavisto.
− Pitkäjänteinen tutkimus osaavien eri tasoisten kansallisten ja kansainvälisten tutkijoiden kanssa on innostavaa ja palkitsevaa. Aihe on ajankohtainen jatkuvasti. Se on monitieteinen ja lähellä ihmistä. Tutkimatonta on myös paljon, ihmiset ansaitsevat mahdollisimman hyvän loppuelämän.
Kehitystä on myös tapahtunut niistä ajoista, kun Haavisto 26-vuotiaana hoiti kotona omaa miestään.
− Minua pidettiin hankalana läheisenä, kun halusin osallistua hoitoon. Kyllähän nyt jo ymmärretään hyödyntää omaisen tuki hoidossa: se, että he tuntevat potilaan ja haluavat auttaa. Kun hänet nähdään näin, se rohkaisee myös ottamaan läheisen kotihoitoon.
Elina Haavisto
- Hoitotyön professori Tampereen yliopistossa.
- Osa-aikainen ylihoitaja Pirkanmaan hyvinvointialueella
- Työskennellyt myös hoitotieteen professorina Turun yliopistossa ja terveysalan johtajana Metropolia Ammattikorkeakoulussa.
Tutkimuslinjat 2026:
- Näyttöön perustuva palliatiivinen hoito ja sen edellyttämä osaaminen
- Syöpää sairastava potilas ja perhe
- Terveydenhuollon veto- ja pitovoima
- Terveydenhuollossa työskentelevien hoitajien näyttöön perustuva toiminta ja osaaminen