Televisiossa näkyy samat uutiset kuin jo aiemmin päivällä. Lapset ovat muuttaneet pois kotoa jo kauan aikaa sitten. Kotiin on jäänyt pelkkä hiljaisuus, mitä nyt seinäkello vielä tikittää. Aurinko pilkottaa pilven takaa, mutta ei ole ketään, jonka kanssa lähtisi ulos nauttimaan auringosta. Käsitöitä olisi mukava tehdä, musiikkiakin haluaisi kuunnella, mutta mitä sitä nyt yksin…
Moni ikääntyneistä kokee yksinäisyyttä – osa useammin, osa harvemmin. Pirkanmaan hyvinvointialue ehkäisee yksinäisyyttä lähitoritoiminnalla sekä yhteistyöllä monien järjestöjen kanssa. Yksi tapa ehkäistä yksinäisyyttä on vapaaehtoistyö.
Pirkanmaan hyvinvointialueen lähitoritoimintaan kuuluu vapaaehtoistoiminnan tukeminen. Lähitoreilla vapaaehtoiset ovat mukana tapahtumien järjestämisessä sekä toimivat vertaisohjaajina, keskustelupiirien vetäjinä tai rohkaisijoina uusille asiakkaille. Lähitorilta voi myös löytyä uusia vapaaehtoisia tai asiakkaita alueella toimivien yhteisöjen ja yhdistysten vapaaehtoistoimintaan.
– Pirkanmaan hyvinvointialue tukee yhdistyksiä, jotka pyörittävät vapaaehtoistyötä. Järjestöavustuksien lisäksi ohjaamme vapaaehtoiseksi haluavat yhdistyksille. Ohjaamme myös vapaaehtoisten pariin niitä asiakkaita, jotka tarvitsevat vapaaehtoista avuksi arkeensa, kertoo ennaltaehkäisevien palveluiden palvelujohtaja Milja Koljonen.
Yksi Pirkanmaan hyvinvointialueen tukema yhdistys on asukasyhdistys Tampereen Hervantalaiset ry, joka pyörittää Venlantupaa Hervannassa. Pirkanmaan hyvinvointialue myöntää yhdistykselle kohdennettua yleisavustusta. Yhdistys toimii täysin vapaaehtoisvoimin. Venlantuvalla toimii myös Lähitori maanantaisin, jolloin sieltä saa maksutonta ohjausta ja neuvontaa.
Venlantuvan vapaaehtoistoiminta on jatkunut jo yli 10 vuotta
Venlantupaa pyörittävät vapaaehtoiset yhdistyksen jäsenet sekä muut asiakkaat. Vapaaehtoisten ja asiakkaiden välillä ei juurikaan ole eroja.
– Jokainen tarttuu siihen, mitä täytyy tehdä, toteaa Venlantuvan väki. – Pidetään toinen toisistaan huolta ja autetaan. Kukaan ei saa palkkaa – paitsi hyvän mielen.
Vapaaehtoistoimintaa on monelle kertynyt jo useita vuosia. Joku on ollut vapaaehtoisena 9 vuotta, toinen taas jopa 20 vuotta.
– Minä jäin eläkkeelle ja olin pari kuukautta kotona, kertoo Mervi, yksi vapaaehtoisista. - Sehän oli ihanaa aluksi olla vain, mutta sitten sanoin, että kyllä täytyy keksiä jotain. Huomasin Facebookista, kun Anja oli laittanut, että etsitään vapaaehtoisia Venlantuvalle. Soitin ja kysyin, saako tulla ja jäin vapaaehtoiseksi. Yhdeksän vuotta olen ollut täällä.
– Mervi onkin ollut suorastaan lahja taivaasta, meidän keskiviikon lohikeittovastaavamme, toteaa Venlantuvan toimintaa pyörittävä vapaaehtoinen ja Tampereen Hervantalaiset ry:n puheenjohtaja Anja Nummela.
Nummela on toiminut Venlantuvalla vuodesta 2013 asti. Aluksi Venlantupa oli kaupungin ylläpitämä korttelikerho vuodesta 1991. Silloisista säästösyistä kaupunki lopetti Venlantuvan korttelikerhon vuonna 2013. Ajatuksena oli, että Keinupuistossa oleva korttelikerho riittäisi. Ikäihmisille sinne olisi kuitenkin ollut liian pitkä matka, ja Venlantuvalla oli oma vakiintunut kävijäkunta.
– Hätä oli silloin suuri, missä sitä nyt käydään, Nummela selittää.
Tampereen Hervantalaiset ry:n puheenjohtaja Anja Nummela on tuttu näky Venlantuvan keittiössä.
Venlantupa jäi tyhjäksi, ja Anja tuli sattumalta katsomaan tilaa.
– Olin silloin kotipalvelualan yksinyrittäjä. Rakastuin tähän tilaan heti. Tämä on aivan ihanan sokkeloinen tila, ja tuolla takanakin on vielä kaksi huonetta, Nummela kertoo. – Otin asian puheeksi taloyhtiön kanssa, kyselin vähän käytännön asioita ja siitä se sitten lähti.
Nummela pisti paikat kuntoon miehensä kanssa. He maalasivat, siivosivat ja hankkivat kalusteet, astiat ja keittiövälineet. Tila oli aluksi aivan tyhjä, ja Nummela pyöritti tupaa kaksi vuotta yksin.
Nummelalle oli kuitenkin selvää alusta alkaen, että hän tarvitsee jonkun mukaan toimintaan.
– Sain houkuteltua Tampereen Hervantalaiset ry:n mukaan toimintaan. Nyt toiminta on ollut yhdistyksen vastuulla vuodesta 2017 lähtien.
Nummelalla on ystäväpiirissä monen eri alan osaajia ja harrastajia, joiden avulla tuvalle saatiin erilaista toimintaa.
– Vapaaehtoistyönä tietenkin, Nummella tarkentaa. – Uusia ihania kumppaneita on löytynyt lisää matkan varrella.
Vapaaehtoistyö voi olla arkisia tehtäviä, mutta myös elämyksiä
Venlantuvalla vapaaehtoiset tekevät monenlaisia arkisia tehtäviä.
– On yllättävää, miten paljon osataan itse järjestää ja tehdä, Nummela tokaisee.
Venlantuvalla keitetään kahvia, tiskataan ja leivotaan. Lisäksi siellä järjestetään kaikenlaista ohjelmaa: karaokea, tansseja, kuntopiiriä, tuolijumppaa, bingoa, käsitöiden tekoa ja pelejä. Venlantupa onkin matalan kynnyksen paikka, jonne on helppo tulla.
– Tulemme tänne kaikki niin kuin kotiin, Nummela kertoo.
– Hengailemaan, muut täydentävät. – Ja halutessaan voi vain istua ja katsella muita.
Vapaaehtoistyöstä on jäänyt monia mieleenpainuvia hetkiä, kuten jokavuotiset veteraanien liikuntapäivät lounaineen, lasten leirit sekä teatteriretket.
– Toukokuussa lähdemme porukalla rollaattorimarssille, vapaaehtoiset kertovat.
Venlantuvalla kävijät eivät ole vain Hervannasta, vaan kävijöitä on riittänyt myös Turtolasta, Härmälästä, Linnainmaalta, Pirkkalasta ja jopa Nokialta asti. Ei tarvitse olla yhdistyksen jäsen tai hervantalainen eikä vapaaehtoinen, vaan kaikki ovat tervetulleita.
Vapaaehtoistyössä on kuitenkin myös haasteensa. Etenkin korona-aikaan oli taloushaasteita, kun Venlantupa piti pitää kiinni.
– Tilan kulut ovat melkoiset, siksi avustukset ovatkin meille elintärkeät, Nummela kertoo. – Onneksi olemme selvinneet kovalla työllä ja hyvällä tahdolla.
Yksi tulevaisuuden huolista on kuitenkin nuorempien vapaaehtoisten puuttuminen.
– Tässä ikäpolvessa on vielä talkoohenki voimassa, Nummela naurahtaa.
Venlantuvan vapaaehtoiset toivovatkin, että heitä nuoremmatkin innostuisivat lähtemään vapaaehtoisiksi, jotta toiminta voidaan turvata tulevaisuudessakin. Pienikin panos on tärkeä.
Vapaaehtoistyöstä ystävyyssuhteiksi – tai jopa rakkaussuhteiksi
Venlantuvan vapaaehtoisten mielestä vapaaehtoistyötä ei arvosteta tarpeeksi.
– Vapaaehtoistyötä ei tehdä rahasta – arvostus olisi tärkeää. Päättäjien pitäisi ymmärtää, miten paljon vapaaehtoiset tekevät, Nummela toteaa.
Vapaaehtoistyö on opettanut monenlaista Venlantuvan vapaaehtoisille, kuten arvojen järjestystä ja erilaisuutta.
– Meitä on niin monenlaisia, kaikki täytyy hyväksyä, vapaaehtoiset toteavat.
– Täällä on kaikki samanvertaisia, kaikkia kohdellaan samalla lailla, Nummela kertoo.
Toisten kohtaaminen opettaa myös sen, etteivät omat huolet ja ongelmat välttämättä olekaan niin suuria.
Vapaaehtoiset suosittelevat toimintaa monille.
– Minä en osaisi olla ilmankaan tätä, sillä minusta ei ole sohvalla makaajaksi tai sukan kutojaksi. Ehkä se aika tulee joskus, mutta kun tämä antaa niin paljon, Nummela naurahtaa.
Parhaimmillaan vapaaehtoistyö tai Venlantuvalla olo muiden kanssa voi olla ikääntyneelle pelastus. Monet kävijät ovat olleet alakuloisia kotona, mutta löytäneet elämäänsä jälleen ilon, kun ovat päässeet osaksi yhteisöä
– Täällä on muutama ihminen tullut suoraan sanomaan, että tämä paikka pelasti minut takaisin elämään, Nummela kertoo.
Vapaaehtoistyössä palkitsevinta onkin ihmisten ja yhdessäolon tuoma hyvä mieli. Vapaaehtoistyö luo myös yhteenkuuluvuuden tunnetta eikä ikääntyneiden tarvitse olla yksin.
– On ihana auttaa. Ihmiset kiittävät viikoittain, että jaksamme pitää tätä paikkaa, Nummela toteaa. - Täällä syntyy paljon ystävyyssuhteita - ja jopa rakkaussuhteita.
Pöytien äärelle on kokoontunut joukko ihmisiä. Osa heistä on vapaaehtoisia, osa vain asiakkaita. Mutta eipä heistä erota, kuka on kukakin. Kaikki ovat yhdessä äänessä, tasa-arvoisina, kuin joukko vanhoja ystäviä. Naistenpäivän kunniaksi kaikki naiset saavat kukkaset. Seinällä näkyy Venlantuvan kävijöiden tekemiä taidemaalauksia. Keskustelu siirtyy siihen, saako Venlantuvalla kiroilla. Nauru raikaa niin, ettei seinäkellon tikitystä enää edes kuule.
Lisätietoja vapaaehtoistyöstä ja ikääntyneiden harrastusmahdollisuuksista saat Pirkanmaan Lähitoreilta.
Kuvia Venlantuvalta