Jokinen valmistui lääketieteen lisensiaatiksi Tampereen yliopistosta vuonna 1985. Valmistumisen jälkeen hän työskenteli aluksi sairaalassa, mutta lopulta terveyskeskusura vei mennessään.
– Olin Lempäälässä aika pitkään terveyskeskuksessa töissä. Siellä oli hyvä ja innostava työporukka. Siitä se kipinä yleislääketieteeseen lähti. Jos olisin jäänyt sairaalapuolelle, olisin ehkä erikoistunut sisätauteihin, kertoo Jokinen.
Lempäälästä Jokinen siirtyi naapurikuntaan Vesilahteen, jossa työskenteli kunnan johtavana lääkärinä. Vesilahdessa tehtiin isoja investointeja, joihin Jokinen oli vaikuttamassa: rakennettiin uusi terveyskeskus ja hankittiin uusi potilastietojärjestelmä. Vesilahden aikaa Jokinen muistelee muutenkin lämmöllä.
– Omalääkärijärjestelmän, tai väestövastuujärjestelmä se oli silloin, käyttöön ottaminen toi jatkuvuutta paljon. Olin töissä Vesilahdessa 13 vuotta ja siinä ajassa opin tuntemaan hyvin oman väestöni.
Jokinen on vaalinut läpi uransa hoidon jatkuvuutta ja hän onkin varsin mielissään omalääkärimallin paluusta.
– Nyt ollaan menossa hyvään suuntaan. Aikoinaan väestövastuujärjestelmän ongelma oli isoissa kaupungeissa aliresurssointi, minkä vuoksi sitä pelättiin eikä haluttu jatkaa. Mutta itse en koskaan kokenut, että se olisi ollut liian rasittavaa. Hirveästi tietenkin vaikutti se, millaisia hoitajia oli työparina ja miten yhteistyö pelasi, kertoo Jokinen.
Vesilahden jälkeen Jokinen toimi ensin Nokian kaupungin johtavana ylilääkärinä ja sitten vastaavissa tehtävissä Ylöjärvellä.
– Ylöjärvellä olisin varmaan ollut eläkeikään saakka, jos Pirha ei olisi aloittanut.
Vuosi lääkärinä YK:n rauhanturvajoukoissa opetti, että vähälläkin pärjää
Pirkanmaan terveyskeskukset ovat tulleet Jokiselle tutuiksi, mutta syksyllä 1994 tie vei ihan toisaalle. Jokinen näki Lääkäri-lehdessä ilmoituksen, jossa haettiin YK:n rauhanturvajoukkojen lääkäriyksikön johtajaa Makedoniaan.
– Siinä vaiheessa oli paljon säästöjä ja kaikkea muuta, niin ajattelin, että voisin tehdä jotain muuta. Se oli aika nopea päätös. Muistan kun sieltä soitettiin, niin kysyin, että kauanko voin miettiä. Vastattiin, että tämän puhelun ajan, naurahtaa Jokinen.
Makedoniassa kului reilu vuosi.
– Sinne lähtiessäni en tarkkaan tiennyt, mitä siellä odotti. Päämaja oli Zagrebissa, jossa oli ihan rauhallista. Siellä oli ihan erilaista. Meitä oli kaksi lääkäriä eikä ollut isoja labrakoearsenaaleja eikä kuvauslaitteita. Oppi, että aika pienelläkin pärjää, muistelee Jokinen.
Terveydenhuollon kuntayhteistyöstä kansallinen edelläkävijä
Jokinen on urallaan ollut aktiivinen toimija niin kansallisissa kuin alueellisissa verkostoissa. Hänellä oli keskeinen rooli Tampereen kehyskuntien terveydenhuollon yhteistyön käynnistämisessä 1990-luvun lopulla.
– Me aloiteltiin kuntayhteistyötä jo 1990-luvun lopussa Pirkkalan Hietalan Joukon ja Lempäälästä Kivekkään Jorman kanssa. Sitten mukaan tulivat Nokia ja Ylöjärvi sekä myöhemmin Kangasala. Myös sairaanhoitopiiri oli mukana. Siitä seurasi hankintayhteistyö, mitä ei ollut monessakaan paikassa, Jokinen muistelee.
Tampereen kehyskunnat nousivat nopeasti kansallisiksi edelläkävijöiksi erityisesti erikoissairaanhoidon ostopalveluissa, palvelusetelihankinnoissa ja yhteistyössä yksityisten palveluntuottajien kanssa. Yhteistyö jatkui aina hyvinvointialueiden toiminnan alkuun saakka.
Jokinen toimi vuosien ajan kehyskuntien erikoissairaanhoidon tilaajarenkaan pääneuvottelijana ja hankintavastaavana. Tilaajarengas loi perustaa sille, mitä palvelujen järjestäminen ja tuottaminen tarkoittaa tänä päivänä.
– Ei vain kilpailutettu, vaan keskusteltiin etukäteen palveluntuottajien kanssa. Silloin ei vielä tiedetty markkinavuoropuheluista, vaikka ne keskustelut käytännössä olivat juuri niitä, Jokinen kertoo.
Mauri Jokinen sai eläkkeelle jäädessään myös Suomen Leijonan ritarikunnan 1. luokan ritarimerkin ansioistaan perusterveydenhoidon kehittäjänä. Avopalvelujen palvelulinjajohtaja Eeva Torppa-Saarinen luovutti merkin ja muistutti Jokisen jättäneen pysyvän jäljen suomalaiseen terveydenhuoltoon – erityisesti siihen, miten julkinen ja yksityinen sektori voivat toimia kumppaneina.
Eläkeläisen aika kuluu metsänhoitotöissä
Seuraajalleen Jokinen haluaa muistuttaa, että taustalla on iso tiimi – ja kun yhteistyö toimii, asiat kyllä sujuvat.
– Ei tarvitse tehdä hätiköityjä päätöksiä, kun asioita pohditaan yhdessä.
Hän toivoo, että perusterveydenhuollon vahvistaminen näkyisi konkreettisesti.
– Jos hoidon jatkuvuus saadaan kunnolla toimimaan, se säästäisi kokonaisuudessa Pirhan rahoja – vaikka siihen aluksi satsattaisiinkin, hän painottaa.
Nyt Jokinen nauttii ansaituista eläkepäivistään. Suurin osa ajasta kuluu Virroilla, missä arki täyttyy metsänhoitotöistä ja luonnon rauhasta. Työuraltaan Jokinen jää eniten kaipaamaan hyvää työyhteisöä ja hyviä työkavereita. Eläkkeelle hän jää kuitenkin hyvillä mielin.
– Olen ulkoilmaihminen, ja jos jotain en jää kaipaamaan töistä, niin toimistossa istumista, hymyilee Jokinen.