Tutkija katsoo tulevaisuuteen. Tampereen haimatutkimusryhmää johtava professori ja gastroenterologian vastuualuejohtaja Johanna Laukkarinen uskoo, että kymmenen vuoden kuluttua haimasyöpään on löydetty jonkinlaisia parempia täsmälääkkeitä: tietyn geenin mutaatioihin suunnattuja lääkkeitä, erilaisia lääkeyhdistelmiä tai rokotteita.
Hoito on entistä yksilöllisempää, leikkaustekniikat kehittyvät ja diagnosointi paranee.
– Onko meillä keinoja parantaa sairaus joskus kokonaan, ei välttämättä. Mutta voi olla, että siitä saadaan taltutettua krooninen tauti, joka pystytään pitämään aisoissa, hän sanoo.
Tällä hetkellä ainoa haimasyövän parantava hoito on leikkaus ja se pystytään tekemään vain viidennekselle potilaista.
– Meidän kannattaa todella panostaa siihen, että leikkaus pystyttäisiin tekemään entistä useammalle. Noin 30–40 prosenttia oikeassa vaiheessa ja oikealla tavalla leikatuista potilaista on elossa viiden vuoden kuluttua.
Hyvä vai paha kasvain?
Taistelussa haimakasvaimia vastaan Tampereen haimatutkimusryhmä etsii keinoja muun muassa kasvainten esiasteiden tarkempaan diagnosointiin. Tavoitteena on myös parantaa leikkauksen turvallisuutta ja leikkauksesta toipumista sekä kehittää leikkaustekniikoita ja lääkitystä niin, että haiman leikkauksenjälkeinen tulehdusreaktio ja komplikaatiot vähenevät.
Varhaisen diagnosoinnin osalta tutkijat ovat kiinnostuneita muun muassa haiman kystisistä kasvaimista. Niistä osa on vaarattomia ja osa syövän esiasteita.
– On tärkeää tunnistaa kasvaimet, jotka mahdollisesti kehittyvät syöväksi. Jos tällainen kasvain leikataan varhaisvaiheessa, se ei pääse kehittymään syöväksi ollenkaan. Toisaalta taas vaarattomia kasvaimia ei pidä turhaan leikata, koska leikkaus altistaa potilaan mahdollisille komplikaatioille ja haiman vajaatoiminnan kehittymiselle.
Laaja asiantuntemus ja tutkimustoiminta ovat johdattaneet Laukkarisen myös kansainvälisiä hoitosuosituksia laativiin ryhmiin.
– Olen ollut Suomen edustajana tekemässä haiman kystisten kasvainten eurooppalaista hoitosuositusta, ja parhaillaan valmistelemme maailmanlaajuista hoitosuositusta, hän kertoo.
Parempia elintapoja ja leikkaustekniikoita
Tutkimuskokonaisuuden toisessa osassa tutkimusryhmä etsii vastauksia siihen, miten potilaan fyysiseen kuntoon ja ravitsemukseen ennen leikkausta voisi vaikuttaa niin, että toipuminen ja ennuste leikkauksen jälkeen olisi parempi.
Juuri alkaneeseen tutkimukseen rekrytoidaan Taysiin tulevia haimasyöpäpotilaita, joilla on edessään leikkaus tai syöpälääkehoidot. Potilaat saavat intensiivistä ravitsemusohjausta ja kuntoutusta.
– Alkaa olla jo aika paljon näyttöä siitä, että intensiivisempi ohjaus vaikuttaa paitsi hoitojen sietoon ja toipumiseen, myös potilaan ennusteeseen selviytyä syövästä.
Kolmannessa kokonaisuudessa ryhmä pureutuu leikkaustekniikoihin ja leikkauksen aiheuttaman tulehdusreaktion vähentämiseen. Tavoitteena on löytää menetelmiä, jotka minimoivat leikkauksen haittoja.
– Haimakirurgia on hyvin riskialtista kirurgiaa. Leikkaus voi herkästi aiheuttaa haimassa jonkinasteisen tulehdusreaktion, joka altistaa muille komplikaatioille. Komplikaatiot puolestaan voivat viivästyttää leikkauksen jälkeisen syöpälääkehoidon aloittamista, Laukkarinen sanoo.
Taysin tulokset on noteerattu maailmalla
Meneillään olevat tutkimukset ovat jatkoa aiemmalle pitkäjänteiselle tutkimustyölle, joka on noteerattu myös maailmalla. Tampereen haimatutkimusryhmän keksintöä on muun muassa suonensisäisen hydrokortisonin käyttö haimaleikkauksen jälkeen.
Menetelmä otettiin Taysissa käyttöön hyvien omien tutkimustulosten innoittamana vuonna 2016, ja viime vuosina se on levinnyt useisiin muihin sairaaloihin Euroopassa.
– Suonensisäisellä hydrokortisonihoidolla voidaan ehkäistä leikkauksen aiheuttamaa tulehdusreaktiota ja sitä kautta komplikaatioita. Hoito aloitetaan juuri ennen leikkausta ja sitä jatketaan kaksi päivää leikkauksen jälkeen. Monet kansainväliset kollegani ovat todenneet, että sillä on ollut käänteentekevä vaikutus hoitotuloksiin heidän potilaillaan.
Tampereella on aikaisemmin kehitetty myös uusi leikkaustekniikka, upotushaimasauma (Finnish binding pancreatic anastomosis), joka on otettu käyttöön useissa sairaaloissa eri puolilla maailmaa.
– Nämä ovat hienoja löydöksiä, jotka vaikuttavat suoraan potilaiden hoitoon. Menetelmät ovat nyt päässeet mukaan myös isoihin eurooppalaisiin tutkimuskokonaisuuksiin, joissa niiden vaikutuksia tutkitaan lisää.
Näihin liittyen Laukkarista pyydetään myös paljon puhumaan konferensseihin ympäri maailmaa. Hiljattain hän kävi kouluttamassa tulevaisuuden haima-asiantuntijoita Turkissa. Vierailu oli osa Pancreas 2000 -koulutusohjelmaa, jossa on kymmenisen kouluttajaa eri maista.
– Kahden vuoden välein aloittaviin ryhmiin valitaan eurooppalaisia nuoria erikoislääkäreitä ja haimatutkijoita, jotka ovat kiinnostuneita syventämään haimaosaamistaan ja tekemään kansainvälisiä monikeskustutkimuksia. Samalla syntyy tärkeä kansainvälinen haimayhteisö, jossa nuoret kollegat pystyvät tekemään monenlaista tutkimusyhteistyötä potilaiden hoidon kehittämiseksi.
Tutkimusrahoitus on välttämätöntä
Taysin haimatutkimusryhmässä työskentelee kaikkiaan parikymmentä tutkijaa. Heistä osa on väitelleitä post doc -tutkijoita. Väitöskirjatyön tekijöitä on noin kymmenen ja lisäksi on useita syventävien opintojen tekijöitä.
Ryhmä on saanut meneillään oleviin tutkimuksiin muun muassa Valtion tutkimusrahoitusta (VTR) ja Sigrid Juséliuksen säätiön tutkimusrahoitusta. Kilpailu rahoituksesta on kova, mutta Laukkarinen kannustaa lääkäreitä tutkijan polulle, joka edistää aina myös kehittymistä omassa kliinisessä työssä ja laajentaa omaa näkemystä ja lääkäriyttä.
Tämän hän näkee läheltä Tampereen yliopistossa gastroenterologisen kirurgian professorina.
– Se, että meillä on motivoituneita tutkijoita ja tutkimusrahoitusta, on välttämätöntä, jotta pystymme hoitamaan potilaita oikein ja vaikuttavasti. Sillä on valtava merkitys niin yhteiskunnan kuin yksittäisen potilaankin kannalta.