Kun vuosia sitten muutin Hervantaan, yksi asia oli heti selvä: lääkäri ei saa vaihtua.
Minulla oli ollut sama lääkäri Kaukajärven terveysasemalla jo pitkään, ja tiesin, mitä se käytännössä tarkoittaa – asioita ei tarvitse selittää alusta joka kerta.
Kysyin suoraan, voinko jatkaa Kaukajärven asiakkaana muutosta huolimatta. Se onnistui.
Aseman nimi on vuosien varrella vaihtunut lähiasemaksi, mutta lääkäri on pysynyt samana yli 15 vuotta.
Moni sanoo, että onpa käynyt tuuri. Onhan se. Mutta kyllä siinä on täytynyt itsekin vähän pitää kiinni siitä, että hoitosuhde säilyy.
Kun lääkäri tuntee potilaan, säästyy aikaa ja hermoja
Minulla on Parkinsonin tauti, jota hoidetaan Taysin neurologian poliklinikalla. Terveysaseman omalääkäri taas hoitaa perusasiat, lausunnot ja muut vaivat – ja tekee sen tavalla, joka oikeasti toimii.
Isoin hyöty pitkästä hoitosuhteesta on yksinkertainen: ei tarvitse lähteä nollasta.
Kun lääkäri tuntee historian, hän tietää, mitä on kokeiltu ja mikä toimii – ja mikä ei. Hän myös näkee nopeasti, onko vointi mennyt parempaan vai huonompaan suuntaan.
Tämä korostuu erityisesti selkävaivoissa, joita minulla on ollut useampaan otteeseen. Kun sama lääkäri on nähnyt tilanteen ennenkin, hän pystyy heti vertaamaan sitä aiempaan. Ei tarvitse arvailla.
Sama pätee Kelan lausuntoihin ja muihin paperihommiin. Kun lääkäri tuntee tilanteeni, hommat hoituvat suoremmin eikä kaikkea tarvitse vääntää rautalangasta joka kerta.
Kaikkea ei tarvitse hoitaa paikan päällä
Parkinsonin takia liikkuminen ei aina ole helppoa. Silloin hoidan asioita myös puhelimitse. Hoitaja välittää asian lääkärille, ja joka pystyy usein minua näkemättäkin pelkästään saamiensa tietojen perusteella sanomaan, mikä toimii ja mikä ei.
Se kertoo aika paljon siitä, mitä pitkä hoitosuhde tarkoittaa käytännössä.
Arjessa toimii perusjutut: käytös ja tilannetaju
Olen ollut työelämässä tekemisissä ihmisten kanssa, ja samat lainalaisuudet pätevät terveydenhuollossakin: niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Ymmärrän, että resurssit ovat tiukat. Jos ei ole kiire, voin terveysasemalla antaa vuoronumeroni toiselle. Jos äiti on kahden sairaan lapsen kanssa odottamassa, kyllä minä voin odottaa puoli tuntia lisää.
Se ei ole iso asia – mutta vaikuttaa siihen, miten asiat yleensä sujuvat.
Parkinson toi oman kerroksensa elämään
Diagnoosi tuli Taysissa 12 vuotta sitten. Muistan tilanteen hyvin.
Lääkäri kertoi, että viitteet ovat Parkinsonin tautiin. Sanoin siihen, että selvä – hoidetaan sitten lääkitys kuntoon.
Lääkäri jäi katsomaan ja sanoi:
– Pidä tuo asenne.
Se on jäänyt mieleen.
Parkinson muutti elämää, mutta ei kaikkea. Suurin haaste ei ole aina itse sairaus, vaan se, miten siihen suhtautuu.
Hoito toimii parhaiten, kun se on jatkuvaa – myös erikoissairaanhoidossa
Parkinsonia hoidetaan Taysin neurologian poliklinikalla. Siellä huomasin alkuun saman ongelman kuin monessa muussakin paikassa: lääkäri vaihtuu.
Aluksi oli joka kerta eri lääkäri. Ei se toimi pitkässä sairaudessa.
Nykyään olen tehnyt asian selväksi: mieluummin odotan vähän pidempään, jotta pääsen samalle neurologille.
Kun lääkäri tuntee tilanteen, päätökset ovat tarkempia ja muutokset perustuvat oikeaan kokonaiskuvaan – eikä tarvitse aloittaa alusta joka kerta.
Yksi asia, jota toivoisin lisää
Pitkäaikaissairaalle arki on muutenkin kuormittavaa. Siksi minulla on yksi kehitystoive: Seurannan pitäisi olla automaattisempaa.
Esimerkiksi muistutukset verikokeista, tarkastuksista ja kontrollikäynneistä pitäisi saada automaattisesti.
Kaikki ei saisi olla potilaan muistin varassa.
Teksti: Jani Säde