Virtsarakkosyövän hoitopolku
Virtsarakon syöpä on virtsarakon limakalvolta lähtöisin oleva pahanlaatuinen kasvain. Verinen virtsa on rakkosyövän yleinen ensioire, myös virtsarakon ärsytystä voi joskus esiintyä. Jos lääkäri epäilee potilaalla oireiden tai poikkeavien tutkimustulosten perusteella rakkosyöpää, hän lähettää tämän lisätutkimuksiin ja hoitoon Taysiin.
Suomessa todetaan vuosittain noin 1 200 uutta virtsarakon syöpää. Ilmaantuvuus lisääntyy merkittävästi yli 65-vuotiailla, mutta tauti voi löytyä paljon aikaisemminkin. Merkittävin riskitekijä on tupakointi.
Syövän toteaminen varhaisessa vaiheessa parantaa ennustetta. Noin 70 prosenttia rakkosyövistä on toteamisvaiheessa pinnallisia, virtsarakon limakalvolle rajoittuvia. Tällöin taudin ennuste on hyvä, mutta uusiutumisriski korkea. Noin 25 prosenttia rakkosyövistä kasvaa todettaessa jo limakalvon läpi lihaskerrokseen, jolloin syöpä voi levitä virtsarakon ulkopuolelle.
Ota yhteyttä omalle terveysasemalle, jotta saat lähetteen virtsarakon tähystykseen.
Ennen vastaanottoa sinulle annetaan lähete virtsanäytteen ottoon laboratorioon.
Kun lähete on saapunut, urologi perehtyy siihen ja varaa sinulle vastaanottoajan virtsarakon tähystystä varten. Tarvittaessa urologi määrää myös virtsan syöpäsolunäytteenoton sekä kuvantamistutkimuksia ennen vastaanottokäyntiä.
Tutkimukset, kuvantamistutkimukset ja tähystys tehdään kuukauden sisällä siitä, kun urologi on lukenut lähetteen. Saat kutsut tutkimuksiin, laboratoriokokeisiin ja tähystykseen.
Tähystyskäynnillä sinut ottaa vastaan urologin ja hoitajan muodostama työpari. Ennen virtsarakon tähystystä hoitaja puhdistaa virtsaputken suun ja laittaa virtsaputkeen puuduttavaa geeliä. Urologi tutkii virtsarakon ohuella tähystimellä virtsaputken kautta. Tähystys kestää yleensä vain muutamia minuutteja.
Tähystyksen yhteydessä virtsarakosta voidaan tarvittaessa ottaa pieniä koepaloja. Tähystyksen jälkeen virtsassa voi esiintyä verta, minkä vuoksi käyntipäivänä on hyvä juoda tavallista runsaammin nesteitä (noin 1,5–2 litraa). Veren esiintyminen virtsassa loppuu yleensä itsestään muutaman päivän kuluessa.
Jos tähystyksen yhteydessä todetaan virtsarakossa kasvain, sinulle varataan leikkaussalissa tehtävä kasvaimen höyläystoimenpide. Rakkosyövän hoito määräytyy kasvaintyypin mukaan, eikä lopullisia hoitopäätöksiä voida tehdä vielä tämän käynnin yhteydessä. Useimmissa tapauksissa kasvaimen höyläys kuitenkin riittää hoidoksi.
Ennen höyläystä
Leikkauspäivänä tulet suoraan kotoa joko leikkausosaston käytävälle tai vuodeosastolle kutsukirjeessä ilmoitettuna aikana odottamaan leikkausvalmistelujen aloitusta. Hoitaja kutsuu sinut leikkausosaston tiloihin hyvissä ajoin. Vaihdat sairaalan vaatteet, ja omat vaatteesi toimitetaan vuodeosastolle säilytettäviksi. Vaatteiden vaihdon jälkeen hoitaja tekee sinulle lyhyen esihaastattelun. Sen jälkeen siirryt odotushuoneeseen odottamaan leikkaukseen pääsyä.
Joissakin tapauksissa ennen leikkausta virtsarakkoon laitetaan katetrin kautta väriaine (Hexvix), joka auttaa kasvainten havaitsemisessa. Usein ennen toimenpidettä tehdään myös rakon alueen hermon puudutus, jolla estetään höyläyksen aikana reiden lähentäjälihasten nykiminen. Henkilökunta huolehtii siirtymisestäsi leikkaussaliin ajallaan.
Tarkistuslistan läpikäynnin jälkeen leikkaussalin henkilökunta aloittaa toimenpiteen valmistelut. Leikkaussalissa sinulle asetetaan valvontalaitteita ja suonikanyyli. Anestesialääkäri tekee selkäydinpuudutuksen ennen toimenpiteen alkamista. Harvinaisissa tapauksissa toimenpide voidaan tehdä myös yleisanestesiassa.
Höyläystoimenpide
Urologi käyttää sähkölaitetta (resektoskooppia), jolla kasvain poistetaan höyläämällä lastu kerrallaan tai tarvittaessa kokonaisena. Toimenpidettä jatketaan, kunnes koko kasvain on poistettu ja terve virtsarakon lihaskerros on näkyvissä. Höyläysalue voi vuotaa verta, minkä vuoksi virtsarakkoon asetetaan huuhtelukatetri. Sen kautta rakkoa huuhdellaan verihyytymien muodostumisen ehkäisemiseksi. Joissakin tapauksissa virtsarakkoon annetaan ennen huuhtelun aloitusta syövän uusiutumista ehkäisevää sytostaattia noin kahden tunnin ajaksi.
Poistetut kudospalat toimitetaan patologille tutkittavaksi. Tutkimuksessa selvitetään rakkosyövän aggressiivisuusaste sekä erityisesti se, onko syöpä kasvanut virtsarakon lihaskerrokseen vai ei. Vastausten saamiseen menee 2 viikkoa. Useimmissa tapauksissa virtsarakon höyläystoimenpide on ainoa hoito, jota rakkosyövän hoidossa tarvitaan.
Höyläyksen jälkeen
Leikkauksen jälkeen sinut siirretään heräämöön toipumaan toimenpiteestä. Heräämössä seurataan elintoimintojasi ja vointiasi, kunnes olet riittävän hyväkuntoinen siirtyäksesi vuodeosastolle.
Koska toimenpide tehdään yleensä selkäydinpuudutuksessa, jalkasi voivat olla vielä puuduksissa osastolle tullessasi. Hoitaja avustaa sinua liikkeelle, kun puutuneisuus on hävinnyt. Virtsarakon huuhtelua jatketaan yleensä seuraavaan päivään asti, ja kun virtsa on riittävän kirkasta, hoitaja poistaa katetrin. Katetrin poiston jälkeen seurataan, että virtsarakko tyhjenee riittävän hyvin virtsaamisen jälkeen.
Katetrin poiston jälkeen on tärkeää juoda tavallista runsaammin ja olla paljon liikkeellä, sillä tämä helpottaa virtsaamisen käynnistymistä. Kun virtsarakon riittävä tyhjentyminen on varmistettu ja yleisvointisi on hyvä, voit kotiutua. Jos virtsaaminen ei käynnisty riittävän hyvin, kotiudut yleensä kestokatetrin kanssa. Tällöin katetri poistetaan viikon, viimeistään kahden viikon kuluttua, ja virtsaamisen onnistuminen varmistetaan urologian poliklinikalla tai omassa terveyskeskuksessa.
Leikkauksen jälkioireina voi esiintyä noin kuukauden ajan virtsan kirvelyä, alavatsakipua sekä veren tai pienten kudoskappaleiden esiintymistä virtsassa. Jos sinulle nousee kuume tai sinulla on voimakasta kylki- tai alavatsakipua, ota yhteys päivystykseen. Virtsan verisyys on tavallista myös kotiutumisen jälkeen ja loppuu yleensä muutaman viikon kuluessa. Jos verisyys on niin runsasta, että virtsaaminen vaikeutuu verihyytymien vuoksi, ota myös tällöin yhteys päivystykseen.
Virtsarakkosyövän hoito määräytyy syöpätyypin perusteella, mutta usein pelkkä kasvaimen höyläys riittää hoidoksi. Hoitoa ja seurantaa koskevat päätökset tehdään sen jälkeen, kun patologi on tutkinut urologin poistamat kudosnäytteet.
Jos kyseessä on solukuvaltaan aggressiivisempi syöpätyyppi, tehdään rutiininomaisesti uusintahöyläys. Tällä varmistetaan, ettei virtsarakkoon ole jäänyt syöpäkudosta. Patologi arvioi syövän aggressiivisuuden sekä sen, kuinka syvälle syöpä on kasvanut virtsarakon seinämään. Patologinen luokitus on tärkein yksittäinen tekijä hoidon suunnittelussa.
Lisäksi urologi arvioi kasvainten määrän ja uusiutumistaipumuksen, kun päätetään jatkohoidosta ja seurannasta höyläyksen jälkeen. Uusintahöyläys tehdään yleensä noin kuuden viikon kuluessa ensimmäisestä toimenpiteestä. Myös yleiskuntosi ja omat toiveesi huomioidaan hoitopäätöksissä.
Jos syöpä on kasvanut virtsarakon pintakerroksen läpi ympäröivään lihakseen, pelkkä höyläys ei riitä hoidoksi. Tällöin harkitaan virtsarakon poistoleikkausta tai sädehoitoa. Ennen hoitopäätöksiä suljetaan pois mahdolliset etäpesäkkeet koko vartalon tietokonekuvauksella.
Hoito ja seuranta suunnitellaan tutkimustulosten perusteella. Arviossa huomioidaan patologinen luokitus, kasvainten määrä, uusiutumien määrä sekä kuvantamistutkimusten löydökset. Näiden perusteella sairaus voidaan luokitella seuraaviin ryhmiin:
- Ei syöpää
- Matalan uusiutumisriskin pinnallinen rakkosyöpä (low risk)
- Kohtalaisen uusiutumisriskin pinnallinen rakkosyöpä (intermediate risk)
- Korkean uusiutumisriskin pinnallinen rakkosyöpä (high risk)
- Erittäin korkean uusiutumisriskin pinnallinen rakkosyöpä (very high risk)
- Rakon lihakseen asti kasvanut virtsarakkosyöpä
- Etäpesäkkkeinen eli levinnyt rakkosyöpä.
Rakkosyövän hoito ja seuranta vaihtelevat eri ryhmissä. Alla on kuvattu pääpiirteittäin, miten eri syöpäryhmiä hoidetaan. Saat tiedon patologin tutkimustuloksesta sekä jatkohoitosuunnitelmasta kirjeellä noin kahden viikon kuluttua höyläystoimenpiteestä.
Jos rakkohöyläysnäytteessä ei todeta syöpää, kyseessä on yleensä hyvänlaatuinen muutos, joka voi ulkoisesti muistuttaa syöpää. Tällaiset muutokset eivät yleensä vaadi hoitoa tai seurantaa.
Tämäntyyppinen virtsarakkosyöpä on yleensä hidaskasvuista eikä sillä ole taipumusta kasvaa virtsarakon seinämän läpi tai lähettää etäpesäkkeitä. Se voi kuitenkin uusiutua ja aiheuttaa uudelleen virtsan verisyyttä tai virtsarakko-oireita. Tässä syöpätyypissä uusiutumat ilmaantuvat käytännössä aina viiden vuoden kuluessa.
Syöpää seurataan urologian poliklinikalla virtsarakon tähystyksillä. Ensimmäinen tähystys tehdään noin kolmen kuukauden kuluttua virtsarakon höyläystoimenpiteestä. Tämän jälkeen tähystykset tehdään vuosittain viiden vuoden ajan. Seurantajakson jälkeen tähystysseuranta lopetetaan, mutta sinua ohjeistetaan ottamaan yhteyttä lääkäriin, jos virtsaan ilmaantuu silmälle näkyvää verta.
Tämäntyyppinen virtsarakkosyöpä on yleensä hitaasti etenevää, mutta se uusiutuu herkästi. Syövän uusiutumisen ja etenemisen estämiseksi useimmille potilaille aloitetaan noin vuoden kestävä virtsarakon huuhteluhoito (BCG-hoito). Lisätietoa hoidosta löydät kohdasta BCG-lisähoito.
Sairautta seurataan virtsarakon tähystyksillä. Ensimmäinen tähystys tehdään noin kolmen kuukauden kuluttua höyläystoimenpiteestä. Tähystysseurantaa jatketaan urologin harkinnan mukaan, tarvittaessa jopa kymmenen vuoden ajan.
Hoitamattomana korkean etenemisriskin pinnallinen virtsarakkosyöpä voi edetä virtsarakon lihaskerrokseen ja tämän jälkeen pyrkiä leviämään muualle elimistöön. Syövän uusiutumisen ja etenemisen estämiseksi aloitetaan yleensä noin kahden vuoden kestävä virtsarakon huuhteluhoito (BCG-hoito). Lisätietoa hoidosta löydät kohdasta BCG-lisähoito.
Sairautta seurataan tiiviisti virtsarakon tähystyksillä. Ensimmäisten kahden vuoden aikana tähystykset tehdään yleensä kolmen kuukauden välein, minkä jälkeen seurantavälejä voidaan pidentää. Seuranta jatkuu usein jopa yli kymmenen vuoden ajan ensimmäisestä höyläystoimenpiteestä. Seurannan yhteydessä tehdään tarvittaessa myös kuvantamistutkimuksia.
Jos syöpä on jo diagnoosivaiheessa poikkeuksellisen laaja-alainen, voidaan hoitovaihtoehtona harkita myös virtsarakon poistoleikkausta. Tämä toimenpide on kuvattu tarkemmin kohdassa Rakon lihakseen asti levinnyt virtsarakkosyöpä.
Tämän tyyppinen virtsarakkosyöpä on erittäin ärhäkkä ja usein se leviää ajan myötä virtsarakon lihaskerrokseen höyläyksestä ja BCG huuhteluhoidoista huolimatta. Virtsarakon lihaksen saavutettuaan tämä syöpätyyppi pyrkii lähettämään etäpesäkkeitä. Varmin tapa hoitaa tämän tyyppinen syöpä on virtsarakon poistoleikkaus (katso kohta ”Rakon lihakseen asti levinnyt rakkosyöpä”, jossa tämä leikkaus on kuvattu), mutta monille leikkaus on liian iso sen hyötyihin nähden. Saat kutsun hoitoneuvotteluun, jossa urologin kanssa sovitaan jatkohoidosta.
Jos virtsarakon poistoleikkausta ei tehdä, aloitetaan yleensä virtsarakon huuhteluhoito (BCG-hoito), jota jatketaan noin kolmen vuoden ajan (lisätietoa hoidosta löydät kohdasta BCG-lisähoito). Tällöin sairautta seurataan tiiviisti. Ensimmäisten kahden vuoden aikana virtsarakon tähystys tehdään yleensä kolmen kuukauden välein, minkä jälkeen seurantavälejä voidaan harventaa. Seuranta jatkuu usein yli kymmenen vuoden ajan, ja sen yhteydessä tehdään tarvittaessa myös kuvantamistutkimuksia.
BCG (Bacillus Calmette-Guérin) on virtsarakkoon annettava lääke, joka sisältää heikennettyä tuberkuloosibakteeria. Se aiheuttaa virtsarakon seinämässä puolustusreaktion, jonka avulla elimistön oma immuunijärjestelmä alkaa tuhota syöpäsoluja. BCG-huuhteluhoidot aloitetaan yleensä noin kuuden viikon kuluttua virtsarakon höyläystoimenpiteestä.
Lääkettä annetaan sarjahoitona. Aluksi BCG-hoito annetaan kerran viikossa kuuden viikon ajan. Tämän jälkeen hoitoa jatketaan kerran viikossa kolmen viikon ajan kolmen ja kuuden kuukauden kohdalla. Tämän jälkeen hoitoa annetaan puolivuosittain 1–3 vuoden ajan syöpätyypistän riippuen. BCG-lääke on tarkoitettu paikallishoidoksi virtsarakkosyöpään.
BCG annetaan virtsarakkoon kertakatetrin kautta. Hoitaja puhdistaa ensin virtsaputken suun, jonka jälkeen katetri viedään virtsaputken kautta virtsarakkoon ja lääke annetaan sen kautta. Tämän jälkeen katetri poistetaan. Lääkettä pidetään virtsarakossa noin kahden tunnin ajan, minkä jälkeen voit virtsata sen normaalisti pois.
BCG-hoidon mahdollisia haittavaikutuksia ovat kuumeilu, virtsan verisyys sekä erityisesti hoidon alkuvaiheessa tihentynyt virtsaamistarve. Oireet lievittyvät yleensä hoitojen edetessä. Jos sinulle nousee kuume, joka kestää yli 48 tuntia lääkkeen annon jälkeen, ota yhteys urologian poliklinikkaan.
Jos syöpä kasvaa virtsarakon limakalvon alla olevaan virtsarakon lihaskerrokseen, tautia ei voida parantaa virtsarakon höyläyksellä, vaan koko virtsarakko pitää poistaa. Ennen leikkausta pitää vartalon viipalekuvauksella varmistaa, ettei kasvain ole lähettänyt etäpesäkkeitä tai kasvanut lantion seinämiin kiinni. Leikkaukselle toissijainen vaihtoehto on sädehoito. Sinut kutsutaan hoitoneuvotteluun, jossa urologin kanssa yhdessä päätetään hoidosta ja tavasta, jolla virtsa johdetaan elimistöstä ulos virtsarakon poistoleikkauksen yhteydessä.
Virtsarakon poistoleikkaus on suositelluin ja tehokkain hoitomuoto rakon lihakseen kasvaneen syövän hoitoon. Jos tämä leikkaus katsotaan sinulle liian raskaaksi hoitomuodoksi tai jos kieltäydyt leikkauksesta, tauti voidaan hoitaa myös yhdistämällä solunsalpaajahoitoa ja sädehoitoa, jolloin virtsarakko säästyy. Hoitoneuvottelukäynnillä keskustellaan kanssasi molemmista vaihtoehdoista ja valitaan sinulle soveltuvin hoitomuoto.
Ennen leikkausta
Lihakseen kasvavan virtsarakkosyövän esihoitona ennen leikkausta sinulle voidaan antaa ennusteen ja leikkaustuloksen parantamiseksi solunsalpaajahoitoa noin kolmen kuukauden hoitojaksolla. Hoito vaatii hyvää yleiskuntoa ja munuaistoimintaa. Solunsalpaajahoidon arviota varten käyt syöpälääkärin vastaanotolla. Solunsalpaajahoitoa voidaan antaa myös virtsarakkosyövän leikkauksen jälkeen, mikäli jostain syystä hoitoa ei ole annettu ennen leikkausta.
Ennen leikkausta on hyvä kiinnittää huomiota muutamiin elintapa-asioihin, jotta toipumisesi leikkauksesta olisi mahdollisimman mutkatonta: on suositeltavaa syödä hyvin ja määrällisesti mieluummin paljon kuin vähän, jotta elimistön energiavarastot ja sitä myötä toipuminen isosta leikkauksesta helpottuvat. Tupakointi lisää merkittävästi leikkausriskejä ja siksi se pitää lopettaa viimeistään ennen leikkausta. Liikunnan harrastaminen on myös suositeltavaa ennen leikkausta.
Ennen leikkausta järjestetään esikäynti, jossa avannehoitaja piirtää virtsa-avanteelle sopivan paikan vatsallesi ja tapaat urologin vielä kerran ennen isoa leikkausta.
Leikkauspäivän kulku
Leikkauspäivänä tulet suoraan kotoa leikkausosaston käytävälle tai vaihtoehtoisesti vuodeosastolle kutsukirjeessä ilmoitettuna aikana odottamaan leikkausvalmistelujen aloitusta. Hoitaja pyytää sinut leikkausosaston tiloihin hyvissä ajoin. Vaatteet vaihdetaan sairaalan vaatetukseen ja omat vaatteesi huolehditaan vuodeosastolle. Vaatteiden vaihdon jälkeen hoitaja tekee sinulle lyhyen esihaastattelun. Haastattelun jälkeen sinut ohjataan odotushuoneeseen, jossa odotat leikkaukseen pääsyä.
Henkilökunta huolehtii siirtymisestäsi leikkaussaliin ajallaan. Tarkistuslistan läpikäynnin jälkeen salin henkilökunta aloittaa leikkausvalmistelut toimenpidettä varten. Virtsarakon poistoleikkaus tehdään aina nukutuksessa. Nukutuslääkkeiden vaikutus alkaa nopeasti ja niiden annostelua jatketaan niin kauan kuin leikkaus kestää. Leikkauksenjälkeistä kipua hoidetaan joko ennen nukutusta selkään asetettavalla epiduraalipuudutusjohdolla tai ennen herättämistä molempiin kylkiin asetettavalla QLB-puudutuksella (Quadratus Lumborum Block).
Leikkauksen suoritustavat
Virtsarakon poistoleikkaus tehdään avoimesti viillosta, joka ulottuu yleensä häpykarvoituksen alueelta napaan asti.
Naisella virtsarakon lisäksi poistetaan myös virtsaputki. Yleensä poistetaan myös munasarjat, munanjohtimet, kohtu sekä osa emättimen etuseinämästä. Emättimen takaseinämä ommellaan uudeksi emättimen etuseinämäksi, mikä johtaa aina emättimen lyhentymiseen.
Miehellä virtsarakon lisäksi poistetaan eturauhanen ja joissakin tapauksissa myös virtsaputki.
Virtsarakon poistoleikkauksessa munuaisista virtsarakkoon kulkevat virtsanjohtimet katkaistaan, ja virtsa pitää johtaa elimistön ulkopuolelle. Yleisin tapa tähän on virtsa-avanne, mutta myös suolirakkoleikkaus on hyvä vaihtoehto, jos olet erityisen hyväkuntoinen ja sitoutunut hoitoon.
Virtsa-avanne: Ohutsuolesta irrotetaan verisuonitettu noin 20 cm pituinen pätkä, jonka toiseen päähän ommellaan virtsanjohtimet kiinni, ja toinen pää tuodaan iholle navan oikealle puolelle avanteeksi. Katkaistun ohutsuolen päät yhdistetään toisiinsa, jotta ruokasula pääsee taas kulkemaan suolessa. Suurin osa potilaista hoidetaan tällä tavalla sen helppouden vuoksi.
Virtsa-avanne vaatii iholle kiinnitettävän avannepussin, johon virtsa valuu. Tyhjennät pussin sen täyttyessä pussin pohjassa olevasta hanasta. Avanne ei yleensä rajoita housujen käyttöä, liikuntaa, uimista tai saunomista. Käyt avannehoitajan vastaanotoilla, kunnes elämä avanteen kanssa sujuu mutkattomasti.
Suolirakko: Ohutsuolesta katkaistaan noin puolen metrin pituinen pätkä, joka halkaistaan ja ommellaan pallon muotoon. Pallon alapinnalle tehdään reikä, joka yhdistetään virtsaputkesi alkupäähän lantion pohjan tasolla.
Suolirakkopotilaana tyhjennät rakkosi ponnistamalla ja painamalla kädellä alavatsalta. Koska suolen toiminta yöaikaan on runsasta, on tyypillistä, että myös suolirakko toimii aktiivisesti yöllä. Tämän vuoksi on tavallista, että tarvitset yöllä vaippoja.
Alussa suolirakon kapasiteetti on pieni ja käyt kellon mukaan tyhjentämässä rakkoa kahden tunnin välein päivällä ja kolmen tunnin välein yöllä. Pikkuhiljaa väliä pidennetään siten, että virtsaamisväli on noin neljä tuntia päivällä ja yöllä. Tavoitteena on noin 5 desilitran vetoinen suolirakko.
Joudut ottamaan paljon vastuuta suolirakon koulutusvaiheessa ja opettelemaan tunnistamaan sen tuomat pienet tuntemukset siitä, milloin virtsalla on käytävä. Tyypillisesti sinulla voi esiintyä päiväsaikaista virtsan karkaamista, kunnes rakko on saatu venytettyä lopulliseen kokoonsa. Yökarkaamisesta luultavasti et pääse eroon, vaikka se ajan myötä väheneekin.
Joskus sinulla voi olla myös hankaluuksia tyhjentää rakkoa. Tällöin tarvitaan katetrointia, jonka opit tekemään itse saamasi opetuksen jälkeen. Pitkä ohutsuolesta eristetty osuus johtaa usein elimistösi happamoitumiseen. Tällöin tarvitaan happamoitumista estävää lääkitystä. Lisäksi voi esiintyä vitamiinien imeytymishäiriöitä.
Suolirakko tuottaa suolilimaa, joka saattaa tukkia virtsaputken ja estää virtsaamista. Tämän vuoksi sinua suositellaan juomaan runsaasti, noin 2–3 litraa päivässä. Sinun tulee harjoittaa sulkijalihasta ennen ja jälkeen leikkauksen, jotta virtsankarkailu olisi mahdollisimman vähäistä.
Leikkauksenjälkeiset komplikaatiot ja pitkäaikaishaitat
Koska kyseessä on iso leikkaus, jopa puolella potilaista esiintyy leikkauksenjälkeisiä ongelmia. Sairaalassaoloaikana suolen toiminnan häiriö on yleisin vointiasi huonontava ja toipumista hidastava tekijä. Lisäksi iso leikkaus altistaa tulehduksille ja veritulpille. Harvinaisempia ongelmia ovat ommeltujen saumojen virtsavuodot, suolisauman pettäminen ja leikkaushaavan paranemisongelmat.
Pitkällä aikavälillä virtsarakon poistoleikkauksen jälkeen sinulla saattaa esiintyä munuaiskiviä, virtsanjohdinten arpeutumia tai avannetyriä virtsa-avanteessa. Nämä saattavat vaatia kirurgista hoitoa.
Miehenä erektio kärsii aina virtsarakon poistoleikkauksesta. Erektiota voidaan kuitenkin parantaa lääkkeillä, ja osa miehistä pystyy lääkkeiden avulla edelleen erektioon. Erektiohermoja voidaan myös jossain määrin säilyttää leikkauksen yhteydessä, jos toivot sitä. Myöskään lasten saaminen luonnollisella menetelmällä ei enää ole mahdollista.
Naisena emätin lyhenee ja usein myös ahtautuu leikkauksessa. Lisäksi emättimen hermojen vaurioitumisen vuoksi emättimen kostuminen voi häiriintyä. Emättimestä tulee usein pitkään leikkauksen jälkeen verisensekaista eritettä, joka yleensä loppuu muutamassa kuukaudessa.
Leikkauksen jälkeen
Leikkauksen jälkeen sinut siirretään heräämöön toipumaan leikkauksesta. Heräämössä seurataan elintoimintojasi ja vointiasi, kunnes olet tarpeeksi hyväkuntoinen siirtyäksesi vuodeosastolle. Vuodeosastolla ravitsemus aloitetaan hitaasti, ensin pelkillä juotavilla, ja hiljalleen siirrytään tavalliseen ruokaan. Kipulääkitys ja leikkaus vaikuttavat suolen toimintaasi lamauttavasti, mistä oireina sinulle saattaa tulla ilmavaivoja, ummetusta ja pahoinvoinnin tunnetta.
Liikkuminen ja jalkeilla olo edistävät suolen toiminnan palautumista ja nopeuttavat toipumista. Jaloittelet ensimmäisen kerran ensimmäisenä leikkauksen jälkeisenä päivänä, ja osaston henkilökunta sekä fysioterapeutti avustavat liikkeelle lähdössä. Osastolla liikkeellä oloa suositellaan niin paljon kuin vointisi sallii. Toimenpiteen jälkeen on tärkeää opetella oikeanlainen ylösnousutekniikka kyljen kautta ja tehdä päivittäin pulloon puhalluksia useampaan kertaan keuhko-ongelmien ehkäisemiseksi.
Vatsan haavasidokset poistetaan toisena leikkauksen jälkeisenä päivänä, ja tällöin pääset myös suihkuun. Osastolla avannesidosvaihdot tehdään aina joka toinen päivä, ja pääset harjoittelemaan niiden tekemistä hoitajan avustamana. Osaston avannevastaava antaa sinulle vielä tarkempaa ohjausta avanteen kanssa elämisestä ja käytännön asioista ennen kotiutumista.
Leikkauksen aikana virtsajohtimiin laitetaan ohuet virtsajohdinkatetrit, jotka yhdistetään vatsan alueelle kiinnitettävään virtsa-avannepussiin. Virtsajohdinkatetrit poistetaan noin kuuden vuorokauden kuluttua leikkauksesta. Osastolla tapaat myös sosiaalityöntekijän, joka kertoo sinulle erilaisista etuuksista. Leikkauksen jälkeen sairaalassaoloaika on yleensä noin 7–12 vuorokautta.
Sairasloman pituus on yleensä kuusi viikkoa. Usein 3–6 kuukauden kuluttua tunnet olevasi kokonaan toipunut leikkauksesta. On tärkeää jatkaa liikkumista myös toipumisaikana ja pitää huolta fyysisestä kunnostasi esimerkiksi kävelemällä. Aikaisintaan kuukauden kuluttua saat palata hiljalleen myös raskaamman liikunnan pariin. Monesti ruokahalu on heikko leikkauksen jälkeen. Voit syödä kotona normaalisti vointisi mukaan. On tärkeää juoda 2–3 litraa nestettä joka päivä.
Ensimmäinen seurantakäynti järjestetään kuukauden kuluttua, jolloin tarkistetaan laboratoriokokeet ja käydään kanssasi läpi patologin vastaus. Leikkauksenjälkeinen ennusteesi riippuu paljolti syövän patologisesta luokituksesta. Patologin vastausten perusteella suunnitellaan seuranta. Yleensä sinua seurataan tietokonekuvauksin viiden vuoden ajan, minkä jälkeen seuranta voidaan lopettaa. Jos seurannan aikana todetaan kuvauksissa etäpesäkkeitä tai paikallista uusiutumaa, hoito on yleensä lääkkeellinen (katso kohta 7. Levinnyt rakkosyöpä).
Sädehoitoa voidaan käyttää virtsarakkosyövässä paranemiseen tähtäävänä hoitona, jos leikkaus ei sovellu sinulle vaihtoehdoksi. Sädehoidon suunnittelu alkaa vastaanotolla sädehoitolääkärin kanssa, joka käy kanssasi läpi hoidon kulun ja siihen liittyvät odotetut haitat. Vastaanoton jälkeen tehdään suunnittelukuvaus, jonka perusteella määritetään sädehoidettava alue, virtsarakko. Tämän jälkeen annossuunnittelija määrittelee ulkoisen sädehoitolaitteen sädehoitokenttien kulmat.
Yksi sädehoitokerta kestää noin 10–15 minuuttia, ja hoitokertoja tulee lääkärin määräämä määrä. Yleisimmin hoidon pituus on 20 käyntikertaa eli neljä viikkoa. Hoidot toteutetaan arkipäivisin. Tyypillisesti virtsarakkosyövän paranemiseen tähtäävässä sädehoidossa hoito toteutetaan yhdessä solunsalpaajahoidon kanssa. Tällaisessa kemosädehoidossa saat sädehoidon lisäksi viikoittain solunsalpaajia suonensisäisesti.
Sädehoidon haittoja ovat tavallisesti virtsarakon ärsytysoireet sekä peräsuolen toiminnan vilkastuminen hoidon aikana. Jos hoito toteutetaan yhdessä solunsalpaajahoidon kanssa, tästä voi seurata lisääntyvää väsymystä, ruokahaluttomuutta, veriarvojen heilahtelua ja infektioherkkyyttä.
Sädehoitoa voidaan antaa virtsarakkosyövässä myös oireenmukaisena hoitona, esimerkiksi syövän aiheuttaman verivirtsaisuuden vuoksi.
Etäpesäkkeitä lähettänyt virtsarakkosyöpä on parantumaton sairaus, ja hoito on luonteeltaan tautia jarruttavaa. Hoitona käytetään yleiskuntosi ja perussairautesi niin salliessa solunsalpaajia ja niin sanottua immunologista hoitoa. Hoito suunnitellaan ja toteutetaan syöpätautiklinikassa.
Mahdollisia solunsalpaajahoitoon liittyviä haittoja ovat esimerkiksi tulehdusherkkyys, veriarvomuutokset, vatsaoireet ja väsymys. Immunologiseen hoitoon liittyen sinulle voi tulla erilaisia immuunivälitteisiä haittoja. Vointiasi ja oireitasi seurataan säännöllisesti vastaanotoilla, ja lääkkeiden hoitovastetta seurataan kuvantamistutkimuksilla.
Myös sädehoitoa annetaan joskus helpottamaan etäpesäkkeistä johtuvia oireita, esimerkiksi luustopesäkkeiden aiheuttamaa kipua.
Syövän seurannan lopettamisen jälkeen seuraat itse vointiasi. Jos sinulle tulee uusi, haittaava virtsaoire tai virtsaan ilmaantuu verta, sinun tulee itse ottaa yhteyttä omaan terveyskeskukseesi, josta saat tarvittaessa lähetteen urologiseen hoitoon.
Auta meitä kehittämään hoitoamme ja palveluamme entistä paremmaksi.
Päivitetty 3.3.2026