Pikkukoululaiset suuressa maailmassa

– Osa ekaluokkalaisista on jo ollut esikouluaikana kouluympäristössä, joten kaikille siirtyminen ekaluokkalaiseksi ei ole niin iso asia. Niille, jotka ovat olleet eskarissa varhaiskasvatuksen puolella, muutos on toki isompi, miettii johtava koulukuraattori Ari Suhonen.

Ari työskentelee koulukuraattorina Pirkkalassa Vähäjärven yhtenäiskoulussa ja toimii esihenkilönä noin 20 koulukuraattorille. Pitkä kokemus pienten koululaisten kanssa auttaa ymmärtämään lasten maailmaa, kun ympärillä oleva maailma muuttuu vauhdilla.

Ekaluokkalainen harjoittelee itsenäistymistä

Iso osa Arin työstä liittyy sosiaalisiin suhteisiin ja kaveritaitoihin. Koulussa mietitään, miten opitaan ottamaan toinen huomioon ja miten opitaan toimimaan yhdessä.

– Nämä ekaluokkalaiset ovat aika itsekeskeisiä, he katsovat maailmaa omasta näkökulmastaan. Kun pitää ottaa toinen huomioon, toisille se on vaikeampaa.

Vaikka ensimmäiseen luokkaan kuuluu yhdessä tekemistä, eikä se ole vain lukemista, kirjoittamista ja laskemista, on siinä selvä muutos eskarista siirryttäessä. Ollaan koulussa ja toiminta on koulumaista.

– Koulussa pitää oppia rauhoittumaan ja keskittymään tekemiseen. Ei ole enää niin vapaata kuin eskarissa ja se on joillekin vaikeaa, toteaa Ari.

Koulukuraattoria tarvitaan, kun on esimerkiksi ongelmia kaverisuhteissa tai haasteita keskittyä oppitunneille. Myös tunteiden hallintaan ja säätelyyn liittyvät asiat näkyvät koulukuraattorin työssä.

– Kun on vaikeus hallita omia tunteita, tulee helposti ristiriitoja kavereiden kanssa. Peleissä ja leikeissä tulee hermostumisia ja niiden selvittelyyn voi mennä opettajalta aikaa, joka on aina pois opetustyöstä. Voin olla tässä apuna. Käytän työssäni paljon tarinoita, joita luen ja joista sitten keskustelen lasten kanssa. Tarinat auttavat miettimään, miten eri tilanteissa voisi toimia yhdessä muiden kanssa.

– En koe, että lapset olisivat muuttuneet, mutta maailma heidän ympärillään kyllä on. Muun muassa sähköiset laitteet ovat muuttaneet maailmaa ja mielestäni esimerkiksi alakoululainen ei tarvitse älypuhelinta. Meidän aikuisten tulisi olla perillä, mitä lapset tekevät puhelimillaan, koska siellä on koko maailma auki. Minulla on valitettavasti vahva tunne siitä, että emme aidosti tiedä, paljonko lapset ovat puhelimillaan ja mitä sillä puuhaavat.

Lukujärjestys tuo turvaa ja rytmiä päivään

– Nykyisessä opetussuunnitelmassa on jonkin verran pienilläkin jo itsenäistä työtä. Itseohjautuvuus ei aina ole hyvä. Monelle selkeät raamit ja rajat ovat parempi tapa. Lapset kaipaavat sitä, että on selkeä rytmi. Tällöin tiedetään mitä tehdään ja miten toimitaan.

Opettaja on vahva aikuinen lapsen maailmassa. On tärkeää, että kaikki aikuiset lapsen maailmassa katsovat samaan suuntaan.

– Me aikuiset voimme olla hyvinkin eri mieltä, mutta sitä ei pitäisi tehdä lapsen kuullen. Kasvatuksesa on tärkeää, että lapsen ympärillä olevat aikuiset noudattavat yhtenäistä linjaa.

Toisinaan koulussa kuullaan hämmästyttäviä tarinoita perheistä ja varmasti kodeissakin kuullaan mitä erikoisempia kertomuksia koulupäivistä. Vanhemmilta kokenut kuraattori toivoo malttia, ettei heti mennä linjoja pitkin, vaan kysytään koulusta, mitä tapahtumien taustalla voisi olla.

– On hyvä muistaa, että lapsen kertoma on lapsen käsitys tilanteesta. Koulussa on usein toinen näkemys, mitä on käynyt. Vanhemmilta toivon, etteivät he muodosta käsitystä vain lapsen tarinasta, vaan ottavat yhteyttä kouluun. Pienten kohdalla aikuiset eivät aina muista, että lapsi kokee ja näkee maailman eri tavalla ja tarinat voivat olla värikkäitä.