Marianne Ihalainen ja Katri Hatanpää ohjaavat aikuispsykiatrian metsäryhmiä Kaupissa kaksi kertaa kuukaudessa. Idea psykiatrian metsäryhmistä sai alkunsa viime kesän Niihaman retkestä, josta jäi osallistujille vahva ja tunnepitoinen muisto. Olosuhteet olivat helteiset, mutta kokemus oli niin myönteinen, että syntyi ajatus säännöllisestä toiminnasta.
– Retkestä jäi niin kiva kokemus ja saimme runsaasti positiivista palautetta! Siitä meille virisi ajatus, että voisiko Kaupin metsää ottaa käyttöön enemmänkin, ohjaaja Katri Hatanpää muistelee.
Metsäryhmien toiminta on suunniteltu huolellisesti ja turvallisuus huomioiden. Retkiä varten on laadittu turvallisuussuunnitelma ja varusteet tarkistetaan ennen lähtöä. Reitti ja tahti valitaan niin, ettei kokemus muutu kenellekään liian raskaaksi tai kuormittavaksi.
– Ryhmän enimmäiskoko on noin kuusi potilasta. Mukana ulkoilemassa on aina myös hoitajia ja joskus opiskelijoitakin, ohjaaja Marianne Ihalainen kertoo.
Retket kestävät kaksi ja puoli tuntia kerrallaan, mikä mahdollistaa kiireettömän etenemisen, leppoisat evästauot ja mukavan yhdessäolon luonnossa.
Metsään pääsee heti yliopistosairaalan kupeesta
Kaupin metsä tarjoaa luontoelämyksiään aivan Tays Keskussairaalan läheisyydessä.
– Se on vanha ja elämyksellinen metsä, jossa voi hetkittäin tuntua kuin olisi paljon kauempanakin kaupungista, Katri Hatanpää sanoo.
Metsäryhmien retkillä ei pelkästään kävellä metsässä, vaan pysähdytään havainnoimaan luontoa kaikilla aisteilla.
– Vuodenajasta riippuen muun muassa tutkimme kasveja, tunnistamme lintuja ja maistelemme marjoja. Saatamme tehdä pieniä luovia harjoituksiakin, otamme esimerkiksi valokuvia, Hatanpää kuvailee.
Luontoon siirtyminen muuttaa kohtaamisen luonnetta: metsässä keskustelu lähtee versomaan luontevammin kuin sisätiloissa pöydän ääressä.
– Yhteinen eväshetki on tärkeä osa kokonaisuutta. Silloin kumpuaa herkästi keskusteluja eri aiheista, kun maistelemme eväitä ja ihailemme samalla luontoa, Marianne Ihalainen kertoo.
– Tulevaisuuden toiveena meillä on, että lähemmäs sairaalaa saataisiin kahvinkeittoon soveltuva taukopaikka sekä turvallinen suojatie tien ylitykseen. Talviaikaan emme toistaiseksi voi hyödyntää metsää, koska kulku sinne on hankalaa hiihtolatujen vuoksi, Ihalainen jatkaa.
Luonto antaa tilaa hengittää
Ryhmistä on saatu runsaasti myönteistä palautetta. Ohjaajien mukaan potilaat ovat kuvanneet, että metsässä olo on vähentänyt ahdistusta, parantanut mielialaa ja tuonut lisää myönteistä energiaa.
– Retkien lopuksi pysähdymme usein yhdessä hieman reflektoimaan kokemusta. Yleensä kaikki sanovat, että ”kannatti lähteä, lähden uudestaankin”. Ketään ei ainakaan ole kaduttanut, että on lähtenyt mukaan, Marianne Ihalainen iloitsee.
– Metsässä oleminen tuntuu antavan osallistujille tilaa hengittää, rauhoittua ja olla hetken ilman suorituspaineita, sanoo Katri Hatanpää.
Hyöty ei rajoitu vain potilaisiin. Myös psykiatrian henkilökunta kokee metsäryhmät merkityksellisiksi.
– Omaan työhöni tämä on ainakin tuonut lisää iloa ja vaihtelua sekä vahvistanut eri ammattien välistä yhteistyötä, Hatanpää toteaa.
Samalla linjalla jatkaa Ihalainen:
– Kyllä tämä metsäryhmien ohjaaminen on parantanut omaakin jaksamista ja lisännyt työssä viihtyvyyttä tosi paljon!
Psykiatrian metsäryhmissä on kyse yksinkertaisesta mutta merkityksellisestä asiasta: mahdollisuudesta olla luonnossa yhdessä. Kun metsä on aivan lähellä, siitä voi tulla osa hoitoa, kuntoutumista ja hyvinvointia.