Pirkanmaan sairaanhoitopiirin valtuusto hyväksyi uudistamisohjelman syyskuussa 2010. Samana vuonna käynnistettiin E-rakennuksen suunnittelu. Alkuvaiheessa oikeaa sijaintia pohdittiin pitkään, kunnes alueen keskeltä löytyi pienehkölle sairaalarakennukselle sopiva paikka.
– Erityisesti dialyysihoidolle oli kiireellistä saada uudet tilat vanhojen tultua käyttöikänsä päähän. Lisäksi dialyysi haluttiin tuoda lähemmäs muuta toimintaa, pois alueen reunalta, kertoo ylilääkäri Satu Mäkelä.
Munuaiskeskuksen toiminnot olivat aiemmin hajallaan kolmessa eri rakennuksessa: vuodeosasto B-tornin 11. kerroksessa, dialyysi sittemmin Pihaparkiksi muuttuneella alueella ja poliklinikka A-rakennuksessa sisätautipoliklinikan yhteydessä.
Kokonaisuuden turvaamiseksi tehtiin toiminnallinen suunnitelma, jossa potilaiden hoitopolkuja ja kulkua eri yksiköissä mietittiin tarkkaan.
– Munuaissairaus on usein elämän mittainen matka. Potilas asioi ensin poliklinikalla, myöhemmin dialyysissa ja mahdollisen siirteen jälkeen palaa loppuiäkseen poliklinikalle seurantaan. Erilaisissa sairauden hoitoon kuuluvissa toimenpiteissä potilaat puolestaan käyvät vuodeosastolta käsin, Mäkelä kertoo.
Uudistus on selkeyttänyt potilaiden polkuja sairaalassa.
– Saamamme potilaspalaute on ollut erinomaista ja tyytyväisyyttä mittaavat NPS-luvut ovat korkealla tasolla. Keskuksen yhteinen henkilöstö on tuonut toimintaan joustavuutta ja se myös mahdollistaa ammattilaisten välisen konsultoinnin helposti. Kulttuurinen muutos vei aluksi aikaa, mutta nyt on ilo huomata, miten raja-aidat henkilöstöryhmien välillä ovat hälvenneet, Mäkelä summaa.
Suomen ensimmäinen OmaHemo
E-rakennukseen valmistui myös Suomen ensimmäinen omahemodialyysi, jossa potilas voi tehdä dialyysihoidon itse haluamaansa aikaan ilman, että dialyysilaitteelle on löydettävä tilaa omasta kodista.
– Halusimme tukea potilaiden omatoimisuutta ja saimme idean konseptiin ulkomailta. OmaHemoksi nimetty toimintamme on sittemmin herättänyt kiinnostusta ja monesta sairaalasta on tultu siihen tutustumaan, Mäkelä sanoo.
Toisessa kerroksessa sijaitsevan vuodeosaston ja dialyysitilojen välille rakennettiin valvontadialyysihuone. Huoneessa tehdään vaativia hemodialyysihoitoja sekä erikoishoitoja, kuten veren plasmasta vasta-aineita poistavaa immunoadsorptiohoitoa, jota Suomessa tehdään Taysin lisäksi vain HUSissa.
Täysin uusi ratkaisu oli myös vuodeosastojen kansliatilojen hajautus. Hoitajien työpisteet sijoitettiin 12-paikkaisen vuodeosaston käytävien varrelle. Näin hoitajat ovat lähempänä potilaita ja työrauha toteutuu yhtä isoa kansliatilaa paremmin. Vuodeosaston yhteydessä toimii nelipaikkainen tutkimus- ja toimenpidepotilaiden päiväosasto.
Ennusteet potilasmäärien kasvusta ovat osuneet kohdalleen. Munuaiskeskuksen toiminnan painopiste on vähitellen siirtynyt kohti kotidialyysiä ja päiväsairaalatoimintaa. Mäkelä kiittelee myös rakennuksen teknistä toteutusta.
– Arkkitehti otti suunnitelmamme hyvin huomioon ja sairaalarakentaminen on onnistunutta. Rakennuksessa on hyvä ilmanvaihto, sopiva lämpötila ja rauhallinen äänimaailma, Mäkelä sanoo.
Kuvassa Satu Mäkelä munuaiskeskuksen Hyvän alku -teoksen äärellä.
Infektioyksikkö sai ylimmän kerroksen
Myös infektio-osastolle haettiin sopivaa sijoituspaikkaa sairaala-alueelta pitkään. Kesällä 2010 sairaanhoitopiirin silloiselta kehitysjohtaja Isto Nordbackilta tuli ajatus, että infektio-osasto ja -poliklinikka sijoitetaan samaan rakennukseen munuaiskeskuksen kanssa.
– Munuaiskeskus oli jo päässyt liikkeelle toiminnallisen suunnittelun kanssa, joten saimme heiltä arvokasta apua suunnitelman tekoon, ylilääkäri Jaana Syrjänen kertoo.
Aiemmin infektiovuodeosasto sijaitsi Hatanpäällä, eikä Tays Keskussairaalassa ollut koskaan ollut omaa infektiovuodeosastoa. Infektiopoliklinikka puolestaan toimi sisätautipoliklinikan yhteydessä. Sijainti haastoi erityisesti Hatanpäällä toiminutta vuodeosastoa, josta potilaat oli herkästi lähetettävä tarkempiin tutkimuksiin ja vaativampaan hoitoon ambulanssilla Tays Keskussairaalalle. Nykyisin sekä poliklinikka että vuodeosasto sijaitsevat E-rakennuksen kolmannessa kerroksessa.
Infektiovuodeosasto on tänä päivänä 20 potilaspaikallaan Tays Keskussairaalan suurin sisätautiosasto. Muuntojoustavat ratkaisut ovat mahdollistaneet potilaspaikkojen määrän kasvattamisen vuosien varrella, sillä kahteen yhden hengen potilashuoneista tehtiin varaus toisen potilaspaikan lisäämiselle.
Yhdeksän alipaineistettavan huoneen tilavat eteistilat mahdollistavat suojainten pukemisen ja riisumisen asianmukaisella tavalla. Muissa huoneissa ei eteistä ole, vaan tilaa on varattu riittävästi suojainten pukemiseen huoneessa, jos siihen on tarvetta. Huoneisiin kuljetaan käden heilautuksella avautuvien liukuovien kautta, eli oveen ei tarvitse koskea lainkaan. Ovissa on ikkunat, joten hoitajat voivat tarvittaessa nähdä eristyksessä olevan potilaan myös käytävältä käsin.
– Nykyisissä tiloissa hygienia toteutuu paremmin kuin Hatanpäällä, ja voimme hoitaa aiempaa sairaampia potilaita. Muiden erikoisalojen läheisyys on parantanut konsultaatio- ja tutkimusmahdollisuuksia ja potilaiden vointia voidaan seurata nykyisillä laitteilla aiempaa tarkemmin. Potilaat ovat antaneet tiloista hyvää palautetta, osastonlääkäri Petrus Säilä kertoo.
– Saimme myös erityisen hyvällä ilmanvaihdolla varustetun huoneen, jossa voimme toteuttaa harvinaisempia hoitoja, kuten vakavia keuhkoinfektioita ehkäiseviä pentamidiini-inhalaatioita aiempaa turvallisemmin ja henkilöstön altistumista välttäen, Syrjänen täydentää.
Suunnitteluvaiheessa varauduttiin muuttuviin tilanteisiin
Osastolla harjoitellaan erityisen tartuntavaarallisten infektioiden hoitoa säännöllisesti. Alipaineistettavissa huoneissa voidaan hoitaa ilmavälitteisesti tarttuvaa infektiota sairastavaa potilasta. Potilas voidaan siirtää näihin huoneisiin tarvittaessa myös suoraan ulkoa hissillä rakennuksen parvekkeen kautta. Samaa reittiä ilmaeristyksessä oleva potilas voi tarvittaessa päästä ulkoilemaan.
Testiin tilat joutuivat myös pahimpina koronavuosina, jolloin äkillisesti yksikön potilaista puolella hoidon syynä oli nimenomaan koronavirusinfektio. Ilman uusia tiloja pandemiasta ei olisi selvitty yhtä hyvin.
Kymmenvuotiaan rakennuksen muunneltavuus ja 15 vuotta sitten alkaneessa suunnittelussa tehty tulevaisuuden tarpeiden ennakointi ovat osoittautuneet tarpeellisiksi. Tilojen on kestettävä aikaa ja tilaa on oltava riittävästi myös uusien ammattilaisten koulutukseen.
– Voidaan havaita täysin uusi tartuntatauti, jonka tartuntatapaa ei alkuun tunneta. Ennen kuin tietoa saadaan, varovaisuusperiaatteen mukaisesti sellainen potilas on turvallista hoitaa ilmavarotoimin. Ensisijaisesti alipaineistettavissa huoneissa hoidetaan tartunnanvaarallista tuberkuloosia, ja nykyisin onneksi harvinaisia vesirokkoa ja tuhkarokkoa. Aiemmin meillä ei alipainehuoneita infektio-osastolla ollut. Samaan aikaan yhä useampaa sairautta voidaan hoitaa potilaan kotona, jolloin kotisairaalan ja poliklinikkakäyntien merkitys on korostunut, Syrjänen sanoo.
Kuvassa Petrus Säilä ja Jaana Syrjänen infektioyksikön Sadetanssi-taideteoksen edessä.