Minna Horelli aloitti viime syyskuussa Tampereen yliopistollisen sairaalan varhaiskasvatuksen erityisopettajana. Sairaalan varhaiskasvatus on monipuolista ja lapsen voinnin mukaan räätälöityä: musiikkia, pelejä, askartelua ja tehtäviä.
Musikaalinen Horelli harrastaa laulamista ja soittaa pianoa ja kanteletta. Kantele on nytkin mukana työpaikalla musiikkihetkiä varten.
Kaikista tärkeintä on kuitenkin leikki.
– Me kannustamme leikkiin, koska lapset käsittelevät kokemuksiaan ja sairauttaan leikin kautta, Horelli kertoo.
Joskus kohtaamisia lapsen kanssa on vain yksi, toisinaan ne jatkuvat viikkoja tai kuukausia. Lasten päivystysosastolla ollaan yleensä vain yö tai pari, kun taas syöpä- ja veritautien osastolla hoitojaksot voivat olla pitkiä.
Yksilöllisesti soveltaen
Suurin ero päiväkotiarkeen on, että sairaalassa ei ole lapsiryhmää, vaan varhaiskasvatus on pitkälti yksilötyötä.
– Yritämme järjestää osastojen leikkitiloissa myös yhteisiä leikkihetkiä, jos lapsen vointi vain sallii. Vertaistoiminta on lapsillekin tärkeää, Horelli sanoo.
Muuten sairaalassa voidaan tehdä useimpia päiväkodista tuttuja juttuja, luovasti soveltaen.
– Meillä on esimerkiksi korttiteline, jonka avulla voi pelata Unoa, vaikka käsi olisi paketissa.
Horelli on varhaiskasvatuksen opettaja, jolla on lisäksi erityisopettajan pätevyys. Hän käyttää työssään paljon puhetta tukevia kommunikaatiokeinoja, esimerkiksi kuvakortteja.
Lähellä lasta ja lähellä perhettä
Sairaalaympäristössä tehdään tiivistä yhteistyötä pikkupotilaan vanhempien kanssa. Kun lapsi on sairaalassa, huoltajat ovat lähes aina mukana. Varhaiskasvattajien työ on koko perheen kohtaamista.
– Lapsella on oikeus mielekkääseen tekemiseen myös sairaana. Vanhemmille taas on tärkeää nähdä, kuinka vakavastikin sairas lapsi tekee normaaleja lasten asioita, Horelli sanoo.
Perheille on usein iloinen yllätys, kuinka kattavasti sairaalassa järjestetään varhaiskasvatusta ja vapaa-ajan virkistystä. Toiminnalla on Taysissa jo pitkät perinteet: lastentaudeille perustettiin lastentarhanopettajan virka vuonna 1964, ja ensimmäiset lastenohjaajat aloittivat sairaalassa 1970-luvulla.
Lasten ja nuorten toiminnan tiimi työskentelee joustavasti siellä, missä tarve on suurin, mutta jokaisella on myös omat vastuuosastonsa. Horellin oma vastuualue on lastenneurologia. Erityisopettajan osaamisesta on hyötyä osastolla, jonne tulee paljon alle kouluikäisiä lapsia esimerkiksi kehitystason kartoituksiin.
– Saatan tarvittaessa esimerkiksi käydä lapsen päiväkoti- tai esiopetusryhmässä jo ennen ensimmäistä tutkimusjaksoa, jotta saamme mahdollisimman hyvän kokonaiskuvan lapsen tilanteesta.
Palkitsevia kohtaamisia
Sairaalassa kasvatuksen ammattilaisten työnjako on selkeä: sairaalaopetuksen vieriopettaja vastaa kouluikäisistä, varhaiskasvatus alle kouluikäisistä. Lisäksi lasten ja nuorten toiminnan työntekijät järjestävät sairaala-arkeen mielekästä tekemistä kaikille lasten ja nuorten sairaalan potilaille teini-ikäiset mukaan lukien.
Nuorten kohtaaminen on usein omalla tavallaan vaativampaa, sillä moni nuori vetäytyy kuoreensa sairastuessaan, Horelli kertoo.
– Yritämme availla solmuja esimerkiksi pelailun lomassa. Nuorten kanssa työskentely vaatii usein vähän enemmän lämmittelyä ja tutustumista, mutta on todella palkitsevaa.
Tilaa lapsuudelle
Lapsen sairaus koskettaa paitsi perhettä myös koko yhteiskuntaa. Taysin lasten ja nuorten sairaala saa runsaasti lahjoituksia, ja yhteistyö lahjoittajien kanssa kuuluu myös Horellin työhön.
– Lahjoitusten ja yhteistyökumppanien ansiosta meillä on erinomaiset välineet, kirjat, pelit ja askartelumateriaalit. Olen siitä kiitollinen.
Moni miettii, miten työ vaikuttaa työntekijään itseensä. Horellin mukaan työ ei ole tuntunut liian kuormittavalta, sillä sairaalassa on jo oletusarvo, että lapsella tai nuorella on jokin sairaus. Se ei tule yllätyksenä.
Iso merkitys on myös työyhteisöllä. On sovittu, että raskaat kokemukset ja tunteet jaetaan yhdessä työnohjauksellisessa hengessä. Lisäksi myös työnantaja tarjoaa tarvittaessa työnohjausta.
Työssä jaksamista tukee sekin, että varhaiskasvattajien työn fokus on muualla kuin sairaudessa.
– Meillä on etuoikeus kohdata lapsi miettimättä liikaa sairautta. Emme tee hoitotoimenpiteitä, vaan saamme keskittyä muuhun elämään. Raivaamme tilaa lapsuudelle.
Onnekas sattuma toi unelmatyöhön
Horelli on ainoa varhaiskasvatuksen työntekijä Taysin ja Pirkanmaan hyvinvointialueen palkkalistoilla. Taysissa tilanne on kuitenkin varsin hyvä, sillä lasten ja nuorten sairaalassa työskentelee myös kaksi Tampereen kaupungin varhaiskasvatuksen opettajaa sekä neljä seurakunnan lastenohjaajaa. Koko Suomessa sairaaloiden varhaiskasvatuksen erityisopettajia on vain muutama.
Horelli työskenteli aiemmin päiväkodeissa Valkeakoskella ja Lempäälässä sekä seurakunnalla lastenohjaajana ja nuorisotyönohjaajana. Hän ei varsinaisesti etsinyt uutta työtä, kun Facebookissa vastaan tullut ilmoitus pysäytti.
– Ajattelin, että voi vitsit, tuo olisi ihana työ. Innostuin, hain ja onneksi pääsin. Työ tuntuu joka päivä merkitykselliseltä. On ammatillisesti ihanaa nähdä lapsen ilo ja se hetki, kun sulkeutunut nuori avautuu