Tilaisuuden avasi professori Kati Närhi Jyväskylän yliopistosta, joka korosti puheenvuorossaan sitä, että rakenteellinen sosiaalityö ei ole vain yksittäisiä tekoja, vaan osa laajempaa yhteiskunnallista keskustelua ja vaikuttamista.
Aamupäivän aikana kuultiin näkökulmia johtamisen ja politiikan roolista rakenteellisessa sosiaalityössä. Marena Paahto Keski-Suomen hyvinvointialueelta ja Minna Minkkinen Vasemmistoliitosta toivat esiin, kuinka tärkeää on, että myös hallinnon ja poliittisen päätöksenteon tasolla tunnistetaan sosiaalityön rakenteellisen muutostyön tehtävä. Heidän puheenvuoronsa herätti ajatuksia siitä, miten rakenteellinen sosiaalityö voisi olla entistä vahvemmin osa strategista johtamista ja yhteiskunnallista keskustelua.
Jenni-Mari Räsänen Tampereen yliopistosta ja Hanna Niskanen Pirkanmaan hyvinvointialueelta avasivat, miten sosiaalityössä voidaan vahvistaa asiakkaiden toimijuutta arjen kohtaamisissa. Heidän esityksensä toi esiin, että rakenteellinen työ ei ole vain suuria linjoja, vaan myös pieniä tekoja, jotka vahvistavat ihmisten mahdollisuuksia vaikuttaa omiin elämäntilanteisiinsa.
Iltapäivän keskusteluissa syvennyttiin vaikuttamistyöhön ja politisointiin. Elina Perkiö Pirkanmaan hyvinvointialueelta ja Nina Kosunen Pohjois-Savon hyvinvointialueelta pohtivat, mitä yksittäinen sosiaalialan työntekijä voi tehdä rakenteiden muuttamiseksi. Heidän viestinsä oli selkeä: jokaisella työntekijällä on mahdollisuus vaikuttaa – ei vain yksilötasolla, vaan myös rakenteisiin, jos siihen annetaan tilaa ja tukea.
Rakenteellinen sosiaalityö ei ole vain oikeus vaan myös velvollisuus
Päivän huipensi paneelikeskustelu, jossa pohdittiin, millaisia rakenteita ja toimijoita tarvitaan rakenteellisen sosiaalityön edistämiseksi. Paneelin puheenjohtajana toimi Sivi Talvensola Järvi-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksesta, ja keskusteluun osallistuivat Lena Pascale Helsingin kaupungilta, Viola Valli Pirkanmaan hyvinvointialueelta, Marena Paahto ja Minka Leino-Holm. Paneelissa nousi esiin tarve yhteisille rakenteille, jotka tukevat sosiaalityöntekijöiden vaikuttamistyötä – olipa kyseessä etsivä lähityö, kotoutumista edistävä sosiaalityö tai kehittämistyö hyvinvointialueilla. Keskustelussa korostettiin myös siitä, ettei rakenteellinen sosiaalityö pelkisty ainoastaan hyvinvointialueilla tehtäväksi työksi, vaan siihen tarvitaan monia erilaisia toimijoita sosiaalialan ammattilaisista ja johdosta päätöksentekijöihin sekä asiakkaisiin ja asukkaisiin.
Tilaisuuden päätti Anna Pekkarinen Sisä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksesta, joka totesi, että rakenteellinen sosiaalityö tarvitsee tekijöitä, tilaa ja yhteistä tahtoa. Hän kokosi päivän keskustelut ja puheenvuorot yhteen korostaen rakenteellisen sosiaalityön keskeistä merkitystä sosiaalityön vaikuttavuuden ja oikeudenmukaisuuden edistämisessä. Rakenteellinen sosiaalityö ei ole vain oikeus, vaan velvollisuus, minkä toteutuminen edellyttää myös johtajien asiantuntijuuden vahvistamista ja kriittistä suhtautumista annettuun todellisuuteen. Webinaarissa painotettiin episteemisen oikeudenmukaisuuden tavoittelua sekä yksilöllisten kokemusten yhteiskunnallistamista. Lopuksi todettiin, että niin kauan kuin sosiaalityö keskittyy yksilöiden korjaamiseen rakenteiden sijaan, se ylläpitää ongelmia, joita sen tulisi purkaa.
Webinaari tarjosi arvokkaita näkökulmia rakenteellisen sosiaalityön monimuotoisuuteen ja siihen, miten eri tasoilla – yksilö-, organisaatio- ja yhteiskuntatasolla – voidaan edistää sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Keskustelu jatkuu, ja toivottavasti samalla myös rakenteet ja erityisesti rakenteellisen sosiaalityön erilaiset käytännöt vahvistuvat.