Diabeetikon raskaus

Diabeetikon raskauden aikaiseen hoitoon ja seurantaan kuuluvat säännölliset käynnit äitiyspoliklinikalla. Äitiyspoliklinikalla keskitytään diabeteksen hoitoon sekä sikiön kasvun ja kehityksen seurantaan. Hoidon tavoitteena on hyvä sokeritasapaino läpi raskauden sekä sikiön normaali kehitys ja kasvu.

Äitiyspoliklinikalla raskauden seurantaan osallistuvat kätilö-diabeteshoitaja, sisätautilääkäri sekä synnytyslääkäri. Tarvittaessa seurantaan osallistuvat myös muut asiantuntijat, kuten silmälääkäri ja ravitsemusterapeutti.

Lisäksi diabeetikko käy äitiysneuvolassa. Neuvolan kautta muun muassa mennään yhdistelmäseulontatutkimukseen ja otetaan neuvolaverinäytteet. Neuvola hoitaa myös Kela-asiat.

Seuranta ja hoito äitiyspoliklinikalla

Äitiyspoliklinikalla käydään noin neljän viikon välein. Alkuraskaudessa diabeetikko käy ensisijaisesti sisätautilääkärin vastaanotolla, ja käynneillä tarkastellaan verensokereita ja diabeteksen tilannetta. Raskausviikolla 20 tarkistetaan sikiön rakenteita.

Tämän jälkeen odottaja käy sekä synnytyslääkärin että sisätautilääkärin vastaanotolla. Raskausviikon 34 jälkeen seuranta painottuu sikiön kasvuun ja vointiin.

Kaikilla käynneillä odottaja tapaa myös kätilö-diabeteshoitajan, joka on tukena ja ohjaa tarpeen mukaan.

Verenkuvaa (PVK) ja pitkäaikaista verensokeria (HbA1c) seurataan kuukausittain. Tavoitteena on saada HbA1c mahdollisimman lähelle normaalia eli 42–53 mmol/mol.

Verensokeriseuranta

Verensokeriseuranta on tärkein väline seurata sokeritasapainon ja insuliinien tarpeen muutosta raskauden edetessä. Mittaustulokset onkin kirjattava, jotta pystyy tekemään omatoimisesti insuliiniannosmuutoksia. Verensokeri on hyvä mitata ennen ja jälkeen aterioiden sekä nukkumaan mennessä ja tarvittaessa yöllä.

Verensokeriseuranta lähetetään sisätautilääkärille tarkistettavaksi käyntien välissä.

Ensimmäisten raskausviikkojen aikana insuliinin tarve saattaa lisääntyä, kunnes se vähenee ennen raskausviikkoa 10. Tällöin matalan verensokerin mahdollisuus on suuri. Tavoiteverensokeri ennen aterioita on 3,5–5,5 mmol/l ja kaksi tuntia aterioiden jälkeen alle 7,8 mmol/l.

Lähestyttäessä keskiraskautta insuliinin tarve alkaa pikkuhiljaa lisääntyä, kun istukkahormoni häiritsee sen toimintaa. Koska matalien verensokereiden riski pienenee, voidaan tavoitearvoja kiristää.

Raskausviikon 25 jälkeen aterioiden jälkeinen verensokeri mitataan jo tunnin kuluttua ateriasta ja tavoiteverensokeri on 7,8 mmol/l. Aterianjälkeinen verensokeri vaikuttaa merkittävästi sikiön kasvuun. Jos äidin verensokeri on koholla, sikiöllä on runsaasti sokeria kasvattaa itseään.

Synnytys

Synnytystapa ja -aika määräytyy äidin ja sikiön voinnin sekä synnytykseen vaikuttavien tekijöiden mukaan. Synnytyksen aikana äidille annetaan sokeria ja insuliinia suonensisäisesti, jotta verensokeri pysyisi mahdollisimman tasaisena.

Synnytyksen jälkeen

Synnytyksen jälkeen vastasyntyneen verensokereita seurataan mahdollisen matalan verensokerin takia. Jos synnytyssalissa vastasyntyneellä on matala verensokeri, hän siirtyy lastenosastolle sokeritiputukseen. Jos vastasyntyneen verensokeri on normaali, siirtyy hän äidin mukana vierihoito-osastolle.

Synnytyksen jälkeen insuliinin tarve vähenee voimakkaasti ja palautuu synnytystä edeltävälle tasolle muutamassa viikossa. Tavoiteverensokeri ennen aterioita on 5–7 mmol/l ja kaksi tuntia aterioiden jälkeen alle 10 mmol/l. Matalien verensokereiden riski on synnytyksen jälkeen jälleen suurempi.