Sipi pitää työstään. Nokialla sijaitsevalle Harjuniityn koululle on lyhyt kävelymatka kotoa, ja koulussa hän saa työskennellä lasten ja nuorten parissa aina eskarilaisista seiskaluokkalaisiin asti.
– Nuorten kanssa on mielekästä keskustella. He ovat avoimia, luontevia ja sanovat asiat suoraan, kun vaan kysyy. Toisaalta sitten on sekin puoli, että ollaan olevinaan ja esitetään.
Koulupsykologille hakeutumisen syyt vaihtelevat. Monesti Sipin luo tullaan masennuksesta, jännittyneisyydestä tai jostain pelkotilasta johtuen. Ammattiosaamiseen kuuluu, että psykologi pystyy puhumaan ihan tavallisistakin aiheista nuorten kanssa – aiheista, jotka heitä kiinnostavat.
– Saatamme vaikeiden asioiden ympärillä puhua esimerkiksi Fortnite-pelistä tai urheilusta. Jos en tunne aihetta, pitää uskaltaa olla utelias. Nuoret kyllä hoksaavat, jos yritän esittää. Myöntämällä etten tiedä jotain ja kysymällä osoitan kiinnostusta nuoren asiaan, hän kertoo.
Koulupsykologin ja asiakkaan hoitosuhteessa ei ole aikarajoitusta. Hoitosuhteessa katsotaan, kuinka pitkään solmujen avaamisessa kestää. Joskus avun tarve voi kestää kokonaisen lukuvuoden. Joskus erikoissairaanhoitoon pääsyn odottaminen tuottaa lisää käyntejä. Usein kuitenkin pienempikin määrä käyntikertoja riittää asiakkaan tilanteen tasaamiseksi.
Enemmän keskustelua, vähemmän sanelua
Millaisia keinoja koulupsykologi hyödyntää työssään?
– Aluksi juttelemme. Haastattelen yleisistä asioista. Toiset jännittävät ensitapaamista hirveästi, joten tällä tavalla pääsemme ongelman ytimeen. Toiset taas menevät heti asiaan.
– Kokeilemme aina erilaisia työkaluja ja katsomme, mikä tuntuu nuoresta sopivalta. Käytän muun muassa mielikuvaharjoituksia, mutta toisinaan tarvitaan käytännön toiminnallisia juttujakin, kuten soitto tai viesti vanhemmalle.
Sipi muistuttaa, että koulupsykologin ja nuoren väliset keskustelut pysyvät heidän välisinään. Toisaalta esimerkiksi nuoren itsemurha-aikeista ja päihteistä Sipillä on velvollisuus ilmoittaa huoltajille, ja tällöinkin hän kertoo siitä nuorelle ensin.
Ihmekonsteja hän ei lapsen kasvattamiseen anna. Kuitenkin hyvin yksinkertaisilla, mutta tärkeillä keinoilla voi omaan lapseen saada paremman yhteyden.
– Kuuntelu, kohtaaminen ja rajojen asettaminen rakkaudella ovat avainasemassa kasvatuksessa. Vaikka tuntuisi, että nuori ei halua jutella, kyllä hän haluaa. Aikuisen pitää näyttää, että on oikeasti kiinnostunut ja haluaa sopia rajoista yhdessä, eikä vain sanelun kautta. Kun nuori otetaan mukaan keskusteluun, hän sitoutuu asioihin paremmin.
Joskus asiakkaiden onnistumiset eivät kantaudu Sipille asti, mutta yhtä tapausta hän muistelee lämmöllä.
– Eräällä lapsella sujui koulu hyvin kahdeksanteen luokkaan asti. Kieliopintojen kanssa hänellä tuli kuitenkin seinä vastaan. Teimme tutkimuksia, löysimme selkeät syyt haasteisiin ja mietimme, millä tavalla opiskelua voisi helpottaa. Vuosia myöhemmin kuulin vanhemmilta, että oppilas teki kovasti töitä lukiossa ja pärjäsi paljon paremmin, hän iloitsee.
Koulupsykologi on osa koulua
Sipi halusi alun perin koulupsykologiksi kahdesta syystä. Ensimmäinen on mahdollisuus työskennellä nuorison kanssa. Toinen liittyy työn monipuolisuuteen ja joustavuuteen – koulupsykologi ei tee tasaista työtä kahdeksasta neljään, vaan työnkuorma ja päivittäiset asiat vaihtelevat paljon. Kouluvuoden rytmitys onkin Sipin mielestä positiivinen asia.
Hän kertoo olevansa osa Harjuniityn koulua. Työtä ei tehdä vain omassa työhuoneessa tai pelkästään lasten parissa, vaan päivittäisessä yhteistyössä oppilashuollon henkilökunnan kanssa. Porukkaan kuuluvat terveydenhoitajat, toinen psykologi, kuraattorit sekä koululääkäri.
Opettajatkin ovat tulleet Sipille tutuksi ”kahvikuppikonsultaatioiden” kautta. Aina, kun Sipi vierailee opettajanhuoneessa kahvikuppi kädessä, hän kuuntelee heidän asioitaan ja neuvoo parhaansa mukaan. Sipikin saa työssään tarvittaessa tukea, mutta hän kertoo nollautuvansa riittävän hyvin kotimatkalla musiikkia kuunnellen.
Some tuo Sipin työn lähemmäs nuorta
Sipi haluaa olla nuorille lähestyttävämpi ja jakaa tärkeitä asioita työstään myös sosiaalisessa mediassa.
Idea @koulupsykologisipi-nimisille Instagram- ja TikTok-tileille lähti kesälomien aikana, kun hän pohti mitä uutta ja erilaista voisi kokeilla työssään.
Sosiaalisen median julkaisuissa Sipi kertoo koulupsykologin arjesta, antaa käytännön vinkkejä opiskeluun ja jaksamiseen sekä vastaa seuraajien tai nuorison kysymyksiin.
– Nuorille maailma on paljon somea. Jos minä olen siellä tekemässä sisältöä oppimiseen liittyvistä asioista ja joku hyötyy siitä, on se jo jonkin arvoista, hän sanoo lopuksi.