– Sairaanhoitajana saan valtaa ja vastuuta. Pidän siitä, että saan toteuttaa hoitotyötä itsenäisemmin kuin lähihoitajana. Pojalleni kuitenkin sanoin, että käy koulut nuorempana, Ari naurahtaa.
Arilla on jo paljon työkokemusta useammalta erikoisalalta. Nyt hän työskentelee vakituisesti Tays keskussairaalan korva-, nenä- ja kurkkutautien kirurgisella osastolla.
– Tämä on normaalia vuodeosastotyötä. Tutustun potilaaseen, annan lääkkeet, otan mittaukset ja hoidan perushoidolliset työt. Menen myös mukaan lääkärin kierroille ja vien potilaita tutkimushuoneeseen. Tiesin jo aikoja sitten, että minulle mieluisin työpaikka on sairaala, Ari tuumaa.
– Parasta on, kun näen työssäni kätteni jäljen. Juuri sanoin eräälle potilaalle, että on tosi kiva katsoa, kun toivut. Kerran sain potilaan omaisilta perästä suklaata, leffalippuja ja kirjeen, jossa luki, että älä muutu koskaan. Olin hoitanut kyseistä potilasta pitkään, joten se tuntui hyvältä.
Kollegojen mummokuiskaajaksikin tituleeraaman Arin erityistaito on potilaan kohtaaminen. Hänen mielestään tärkeintä on kuunnella ja keskustella. Hän antaa potilaiden purkaa tunteitaan tarvittaessa. Huonoon kohteluun ei Arin mielestä tarvitse myöntyä, mutta kritiikilläkin on paikkansa.
– Me kaikki opitaan koko ajan. Mielestäni on tärkeää antaa palautetta. Paras palaute on sellainen, jossa on mukana korjausehdotus.
Vapaa-ajalla hoidetaan kuntoa, kasveja ja yhteistä kotia
Seuraavatko työpaikan tapahtumat kotiin asti? Arille vastaus on selkeä. Kun hän lähtee töistä, työasiatkin jätetään taakse.
– Minulle se tulee automaattisesti, etten liikaa mieti ikäviä asioita. En edes potilaiden kuolemaa. Meidän kulttuurissamme se on jotenkin pelottavaa, vaikka kyseessä on todella luonnollinen asia, Ari toteaa.
Vapaa-ajalla Arin elämässä on selvät sävelet. Hän asuu onnellisesti Pirkkalassa vaimonsa kanssa, leipoo aamuisin sämpylöitä, hoitaa jukkapalmua ja kuntoilee tosissaan – usein itsekseen ja joskus teinipoikansa kanssa. Voimanosto on pitkäaikainen harrastus, joka jatkuu edelleen.
– Se, että ei ole aikaa tehdä jotain, on tekosyy. Päivässä on 24 tuntia, Ari nauraa.
Tulevaisuuden suunnitelmiaan Ari kommentoi huumorilla.
– Eläkkeelle olisin menossa, mutta tekoälyn mielestä ei ole vielä aika. Jos nyt tosissani mietin, niin pohjoiseen paluu houkuttaa, hän sanoo.