Sairaalan varhaiskasvatuksen erityisopettaja, varhaiskasvatuksen opettajat ja lastenohjaajat ovat koulutettuja ammattilaisia. He ovat lapsen kehityksen ja kasvun asiantuntijoita. Työn tueksi heillä on käytettävissään muun muassa soittimia, pelejä ja monenlaisia oppimismateriaaleja. Lähes kaikkea sitä mitä päiväkodissa tai kerhossa tehtäisiin, tehdään myös sairaalassa.
–Pohdimme, mistä lapsi saisi iloa ja virkistystä juuri siinä hetkessä, kertoo lastenohjaaja Miia Olden.
Toimintaa on monipuolisesti ja siinä otetaan huomioon muun muassa lapsen ikätaso, vointi sekä toiveet. Tarkoituksena on pysyvyyden ja jatkuvuuden mahdollistaminen sairaala-arjen keskelle. Toimintaa on aina varhaiskasvatusikäisestä teini-ikäisille asti.
–Paljon työhön kuuluu sen pohtimista, että miten tutun asian voi tehdä toisin. Tekemistä tarjotaan ja siihen kannustetaan hoitojen aiheuttamista haasteista huolimatta. Korttipeleihin voidaan käyttää apuna telineitä, ja Legoilla leikkiminen saadaan onnistumaan myös käsi paketissa, kertoo varhaiskasvatuksen opettaja Mirva Heinonen.
Toimintaa järjestävät yhdessä Pirkanmaan hyvinvointialueen varhaiskasvatuksen erityisopettaja, Tampereen kaupungin varhaiskasvatuksen opettajat sekä Tampereen Tuomiokirkkoseurakunnan lastenohjaajat. Potilaalle ja perheelle eri organisaatiot eivät juurikaan erotu, sillä yhteistyötä tehdään paljon. Lain säätämä varhaiskasvatuksen järjestämisvastuu on kaupungilla, ja sitä toteuttavat varhaiskasvatuksen opettajat.
–Yhteinen päämäärä, eli lasten ja nuorten hyvinvoinnista huolehtiminen vie toimintaamme eteenpäin.
Kouluikäisten opetuksesta vastaa läheisen Kissanmaan koulun osana toimiva sairaalaopetus. Etenkin pieni koululainen kaipaa opiskelun rinnalle myös muuta tekemistä. Tällöin lasten ja nuorten toiminnan työntekijät astuvat mukaan.
–Olemme vaihtoehto ruuduille. Tarjoamme vaikka lautapelejä, ja kannustamme muuhunkin tekemiseen, varhaiskasvatuksen opettaja Salla Jokinen kertoo.
Ammattilaisten hoivissa
Etenkin pienen lapsen perheelle toiminta saattaa näyttäytyä pelkästään leikkimisenä. Leikkikin on kuitenkin suunnitelmallista, ja tavoitteena on tukea lapsen ominaista tapaa olla ja toimia. Varhaiskasvatus kannattelee lapsen toimintakykyä ja aktiivisuutta. Myös uuden oppimiseen kannustetaan jatkuvasti.
–Teemme paljon muutakin, vaikka olemmekin loistavia leikkijöitä, toteavat tiimin työntekijät yhdessä.
–Lapsi potilaana on kovin erilainen kuin aikuinen, siksi meillä täytyy olla tarjolla lapselle ominaista, kehitystä ja oppimista edistävää toimintaa, kertoo varhaiskasvatuksen erityisopettaja Marja Rantanen.
Toiminta on tarkoitettu kaikille sairaalassa hoidossa oleville lapsille ja nuorille. Sairaalassa vietetty aika voi vaihdella muutamasta päivästä viikkojen mittaisiin hoitojaksoihin ja useamman vuoden jatkuviin hoitoprosesseihin. Ammattilaiset suhteuttavat toimintansa jokaisen lapsen jaksamisen ja tilanteen mukaan.
–Operaation jälkeen lapsi voi nopeasti haluta liikkua ja leikkiä. Tällöin tehtävämme on järjestää hänelle motivoivaa, turvallista tekemistä. Lapsi palautuu aikuista nopeammin, tiimistä kerrotaan.
Aikaa ja ymmärrystä lapselle
Varhaiskasvatuksen opettajilla ja lastenohjaajilla on aikaa pysähtyä kohtaamaan lapsi ja perhe rauhassa. Näin ollen he saattavat oppia lapsesta asioita, joita hoitava henkilökunta ei välttämättä huomaa.
–Kerran lapsi ei halunnut ottaa lääkettä. Yhteisen leikin lomassa osasimme kysyä tarkemmin syitä ja lapsen kertomana selvisi, että lääkkeen nieleminen oli hänelle vaikeaa. Tämän jälkeen vaihdettiin lääkkeen antamistapaa, Salla Jokinen kertoo.
Ammattilaisten on tärkeä osata ajatella kuten lapsi. Kun lapselta kysytään päänsärystä, hän ei välttämättä ymmärrä kysymystä kuten aikuinen. Silloin on tärkeää osata tulkita vastausta, ja ymmärtää lapsen kokemusta.
–Otamme lapsen tunteet vastaan, ja autamme sanoittamaan niitä. Ymmärrämme miksi esimerkiksi kanylointi saattaa itkettää vielä kahden tunnin päästä, Mirva Heinonen jatkaa.
Tiloista ja toimintaympäristöstä tehdään lapselle mieluisia
Vaikka toiminta tapahtuu sairaalassa, voidaan tiloja silti räätälöidä lapsille. Käytävillä olevien luonto- ja eläinkuvien lisäksi lapsille on lisätty kiinnostavia kuvia ja tekstejä seinille. Tiloista on tehty kutsuvia.
Oman huoneen tunnistamista on helpotettu laittamalla oviin erilaisia kuvia tai muita elementtejä. Lapsen oppimista voidaan tukea esimerkiksi siten, että huoneen numero kymmenen ovesta löytyy kymmenen muurahaista lapsen tasolta. Tiloissa näkyy myös vuoden kierto.
–Ovissa on eläinhahmoja, joilla on usein jotain sanottavaa. Ne laulavat joululauluja joulun aikaan, ja kesällä niillä voi olla jäätelöpuikko kädessä.
Työtä tehdään hoidon ehdoilla, ja joskus kivat jutut keskeytyvät. Toiminnan ja leikin avulla lapsella on jotain tuttua ja toistuvaa sairaala-arjessa. Viime aikoina tavoitteena on ollut lisätä vertaistoimintaa, sillä lapset viettävät paljon aikaa yksin huoneissaan. Vertaistuen mahdollistaminen lapselle sekä perheille tapahtuu osana toimintaa.
–Vanhemmat pystyvät tutustumaan pidemmällä jaksolla toisiinsa, kertoo lastenohjaaja Kati Rinta-Filppula.
Lasten ja nuorten toiminta tukee sairaala-arjen keskellä kehitystä ja kasvua. Parhaimmassa tapauksessa toiminta edistää toipumista.
–Lapsi saa olla lapsi, sillä on aikuisen tehtävä järjestellä kaikki muu arkeen liittyvä. Lapsen ei tarvitse keskittyä hoidon miettimiseen, joten hän kaipaa muuta ajateltavaa ja tekemistä. Oppiminen ei lopu, kun sairastuu, todetaan tiimissä.