Lasten itsetuhoisuus, ahdistus ja toimenpiteiden pelko. Virtuaalitodellisuuden sovellukset, äitien ja lasten väliset kiintymyssuhteet, lääkkeettömät hoidot, lukutaidon vaikutukset mielenterveyteen sekä lasten ylipainon ehkäisy ja hoito. Ne kaikki ovat aiheita, joita lastenpsykiatrian tutkimus Taysissa tällä hetkellä pohtii.
Tutkimus nivoo yhteen eri tieteenalat ja rakentaa tulevaisuuden yhteiskuntaa.
− Hoidot ja maailma muuttuvat pienien konkreettisten muutosten kautta ja tutkimus ohjaa meitä siinä oikeaan suuntaan. Esimerkiksi lasten älylaitteiden käyttö, ilman tutkimusryhmien laajaa kiinnostusta ja eri puolilla maailmaa tehtyä tutkimusta emme osaisi nyt reagoida siihen.
− Olennaista on myös kuunnella niitä lapsia, joiden psyykkinen kipu on niin suurta, että he ovat miettineet itsensä vahingoittamista tai tappamista. Mitkä tekijät suojaavat tällaisilta asioilta, mitkä ovat laukaisevia tekijöitä ja mikä hoidossa auttaa? Heiltä saatu tieto on todella arvokasta yhteiskunnan tulevaisuuden rakentamisen kannalta, sanoo lastenpsykiatrian professori ja ylilääkäri Kaija Puura.
Virtuaalitodellisuus tuo uusia hoitoja
Puura työskentelee ylilääkärinä Taysin lastenpsykiatrialla ja johtaa lastenpsykiatrian tutkimusryhmää, joka sijoittuu TamCam-tutkimuskeskukseen Tampereen yliopistolla.
Erityisen kiinnostunut hän on tällä hetkellä virtuaalitodellisuudesta ja lääkkeettömistä hoidoista. Puura uskoo, että seuraavan kymmenen vuoden aikana virtuaalitodellisuus osana psykiatrista hoitoa ottaa jättiharppauksen.
− Se ei korvaa perinteistä psykiatrista hoitoa, mutta se tehostaa ja täydentää sitä. Sen avulla voimme luoda sellaisia tilanteita ja ympäristöjä, joissa lapset ja nuoret voivat harjoitella heille vaikeita asioita turvallisella ja myös hyvin kustannustehokkaalla tavalla, hän sanoo.
Potilas voi virtuaalilasit päässään kokeilla asiointia kaupassa, olemista luokkahuoneessa tai istumista raitiovaunussa. Samalla on mahdollisuus tutun hoitajan kanssa puhua, miltä kokemus tuntuu.
Tällaisia hoitoja on jonkin verran käytössä maailmalla ja valmiudet ovat olemassa Taysissakin. Lasten- ja nuorisopsykiatrian aistihuone on ollut käytössä pari vuotta.
− Tällä hetkellä aistihuoneessa voi tehdä esimerkiksi rauhoittumisharjoitteita, liikunnallisia harjoitteita ja joitain aktivoivia harjoituksia, esimerkiksi vierailla virtuaalisesti Särkänniemessä tai altistaa itsensä korkeanpaikan kammolle.
− Olemme ihan kynnyksellä. Tämä tulee avaamaan valtavasti mahdollisuuksia, kunhan sovelluksille saadaan tekijöitä ja rahoitusta sekä hoitohenkilökunnalle tarvittavaa koulutusta.
Helpotusta ahdistusoireisiin ja pistospelkoon
Parhaillaan Taysissa on meneillään kaksi tutkimusta, joissa hyödynnetään virtuaalitodellisuuden sovelluksia 8−12-vuotiaiden lasten hoidossa.
Ensimmäisessä tutkimuksessa selvitetään, voisiko VR-lasien avulla virtuaalisesti ohjattu syvähengitys- ja rentoutusharjoitus helpottaa kivun kokemusta ja jännitystä pistostoimenpiteeseen menevillä lapsilla.
− Niin lasten, vanhempien kuin hoitohenkilökunnankin kokemus on ollut erittäin positiivinen. Lapsi rentoutuu, sykevälivaihtelu kasvaa ja vaikka toimenpide nostaa hetkellisesti stressiä, se laskee muutamassa sekunnissa. Toimenpiteitä pelkäävät lapset ovat saaneet tästä aidosti apua.
Toisessa tutkimuksessa selvitetään, voisiko piirroshahmon ohjaaman harjoittelun avulla lievittää ahdistuneisuushäiriöistä kärsivien lasten ja nuorten oireita. Tutkimukseen osallistuneet lapset ovat käyneet aistihuoneessa tekemässä harjoituksia kerran viikossa kuukauden ajan.
− Tässäkin olemme mitanneet sykevälivaihtelua ja hengitystiheyttä sekä keränneet käyttäjäkokemusta siitä, vähensikö harjoitus ahdistusta ja miltä sen käyttö tuntui.
Aineisto ei ole vielä valmis, mutta lasten kommenttien perusteella harjoittelu näyttäisi tuottavan tulosta.
− Olen kuullut kommentteja, että ”nyt tiedän, mitä pitää tehdä, kun tuntuu pahalta”. Tämä onkin parasta, mitä voi tapahtua. Lapsi kokee, että hän voi itse vaikuttaa hoitoonsa ja oppii auttamaan itseään myös kotiarjessa. Lisäksi nämä ovat lääkkeettömiä hoitoja, sekin on tärkeää.
Tutkimusta laajalla skaalalla
Puura aloitti tutkijanuransa 80-luvun lopussa epidemiologisella tutkimuksella, jossa verrattiin lasten omaa kertomusta mielensä hyvinvoinnista hänen vanhempiensa näkemykseen. Tutkimukseen osallistui kaikkiaan 6000 lasta vanhempineen ympäri Suomen, joista haastateltiin tuhat.
− Minun tehtävänäni oli tehdä lasten haastatteluja, joka oli todella opettavaista. Jopa lasten itsetuhoiset ajatukset saattoivat tulla vanhemmille yllätyksenä.
Heti väitöskirjan jälkeen tuli seuraava projekti ja sen jälkeen seuraava. Yksi pitkäikäisimmistä on kulkenut hänen mukanaan liki alkumetreiltä lähtien.
− Meillä on yksi, alkuaan emerita professori Tuula Tammisen aloittama tutkimusryhmä, joka on 30 vuotta seurannut äitien ja esikoisten kiintymyssuhdetta eli sitä, miten eri sukupolvissa äitien ja lasten väliset suhteet ovat kehittyneet. Nyt mukana alkaa olla jo kolme sukupolvea.
Tuoreimpia aluevaltauksia on lasten ylipainoon liittyvä tutkimus, joka on käynnistymässä TamCam-tutkimuskeskuksessa yhteistyössä useampien tieteenalojen kanssa. Lastenpsykiatrian osastolla puolestaan on menossa lasten itsetuhoisuuteen ja sen hoitoon liittyvä tutkimus, jossa mietitään, miten osastohoidon laatua voitaisiin parantaa niin, että ei tarvitsisi käyttää pakkohoitoa. Lasten lukutaidon yhteyksiä mielenterveyteen taas mietitään yhteistyössä kulttuuritoimijoiden kanssa.
− Olemme mukana kansainvälisissä ja kansallisissa tutkimushankkeissa. Toisaalta teemme paljon kliinisiä tutkimuksia, joissa voidaan selvitellä, kuinka hoidot tepsivät ja kuinka lapset ja vanhemmat ne kokevat. Tutkijana saa katsoa kokonaisuutta ja tehdä yhteistyötä valtavan monenlaisten ihmisten ja tieteenalojen kanssa. Se pitää mielenkiinnon yllä.