Keskittymis- ja tarkkaavuusvaikeuksien palveluketju (alaikäiset)

Keskittyminen ja tarkkaavuus kehittyvät lapsen ja nuoren iän mukana. On tavallista, että lapsi tarvitsee aikuisen ohjausta, valvontaa ja tukea arjessa. Tuen tarve on yksilöllinen, eikä se aina riipu suoraan lapsen iästä.

Keskittymisvaikeudet voivat näkyä eri tavoin eri ikävaiheissa. Pienellä lapsella ne voivat näkyä lyhytjänteisinä leikkeinä, levottomuutena tai vaikeutena siirtyä tilanteesta toiseen. Kouluikäisellä ne voivat näkyä esimerkiksi vaikeutena pysyä paikallaan, tavaroiden unohteluna, huolimattomuusvirheinä tai vaikeutena odottaa omaa vuoroa. Nuorella haasteet voivat näkyä opiskelun, arjenhallinnan, ihmissuhteiden tai pitkäjänteisen toiminnan vaikeuksina.

Kaikki keskittymisvaikeudet eivät tarkoita ADHD:tä. Keskittymiseen voivat vaikuttaa esimerkiksi uni, ruokailu, liikunta, ruutuaika, kuormittava elämäntilanne, mieliala, päihteet tai muu sairaus. Esimerkiksi väsymys voi aiheuttaa levottomuutta ja keskittymisvaikeuksia myös lapsella tai nuorella, jolla ei ole neuropsykiatrista häiriötä.

ADHD on neurokehityksellinen häiriö, jossa keskittymisen, tarkkaavuuden, aktiivisuuden säätelyn tai impulsiivisuuden vaikeudet haittaavat arkea ja toimintakykyä useissa ympäristöissä, kuten kotona, koulussa, päiväkodissa tai harrastuksissa. Oireet ovat pitkäkestoisia, poikkeavat selvästi samanikäisten tavallisesta kehityksestä eivätkä selity paremmin muilla tekijöillä.

ADHD-oireet ovat yleensä havaittavissa jo lapsuudessa, mutta ne voivat alkaa haitata arkea enemmän vasta myöhemmin, kun koulun, opiskelun tai muun elämän vaatimukset kasvavat. ADHD voi painottua tarkkaamattomuuteen, yliaktiivisuuteen ja impulsiivisuuteen tai näiden yhdistelmään.

Kaikki lapset ja nuoret, joilla on keskittymis- tai tarkkaavuusvaikeuksia, voivat hyötyä arjen tuesta, hyvistä elämäntavoista ja neuropsykiatrisista tukikeinoista. Vain osa tarvitsee lääketieteellistä diagnostiikkaa, lääkehoitoa tai lääkinnällistä kuntoutusta.

Kun lapsella tai nuorella on keskittymisen, tarkkaavuuden, levottomuuden tai impulsiivisuuden haasteita, arjen perustekijöihin kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Riittävä uni, monipuolinen ruokailu, säännöllinen liikunta, sopiva digiaika ja palautuminen tukevat lapsen ja nuoren kasvua, kehitystä ja keskittymiskykyä.

Myös elämäntilanteen muutokset, kuormitus, päihteet, energiajuomat tai epäsäännöllinen rytmi voivat lisätä levottomuutta, keskittymättömyyttä tai impulsiivisuutta. Tämän vuoksi arjen tilannetta on hyvä tarkastella kokonaisuutena ennen kuin tehdään pidemmälle meneviä johtopäätöksiä.

Lääkkeettömiä tukikeinoja kannattaa ottaa käyttöön jo varhain. Arkea voivat helpottaa esimerkiksi selkeä päivärytmi, ennakointi, toiminnan jäsentäminen, kuvaohjaus, tauottaminen ja myönteinen palaute.

Lisätietoa ja vinkkejä omahoitoon

Tukea vanhemmuuteen (mll.fi)
Riittävä uni (mll.fi)
Energiajuomien suositukset (thl.fi)
Peli- ja ruutuajat (mll.fi)

• Digipelirajaton (digipelirajaton.fi)
• Pelituki (pelituki.fi)
• Digisuositukset

Liikunta lasten ja nuorten ADHD:n hoidossa (käypähoito)
Neuvokas perhe (neuvokasperhe.fi)
Hyvinvointia elintavoilla (Pirha)
Mielenterveystalon ADHD:n omahoito-ohjelmat: Lapset / Nuoret / Aikuiset
Pirhan Nepsy-sivut

Keskittymisen ja tarkkaavuuden haasteissa lapsi tai nuori tarvitsee aikuisen tukea, selkeitä rutiineja ja omaan taitotasoonsa sopivia odotuksia. Neurologinen kehitys ja kypsyminen etenevät yksilöllisesti, ja tuen tarve voi jatkua pitkään, vaikka se muuttaa muotoaan lapsen kasvaessa. Siksi myös perheen voimavarat ja jaksaminen on tärkeää huomioida.

Kodin tuen tavoitteena on vahvistaa lapsen tai nuoren onnistumisen kokemuksia, myönteistä minäkuvaa ja hyvää vuorovaikutusta vanhemman kanssa. Arkea voi helpottaa lisäämällä ennakoitavuutta, selkeitä ohjeita, rutiineja ja mukavia yhteisiä hetkiä sekä tukemalla lapsen kehittyviä tunne- ja sosiaalisia taitoja. Muutos tapahtuu usein pienin askelin ja vaatii aikuisilta pitkäjänteisyyttä.

Käytännössä kotona voi auttaa esimerkiksi näin:

• huomaa onnistumiset ja kehu lasta tai nuorta jo yrittämisestä
• muokkaa ympäristöä lapsen taitoja vastaavaksi
• anna selkeitä ja johdonmukaisia ohjeita
• hyödynnä ennakointia, rutiineja ja tarvittaessa palkitsemista
• tue säännöllistä unta, ruokailua, liikuntaa ja palautumista
• etene pienin askelin ja vahvista sitä, mikä jo toimii

Lisätietoa ja vinkkejä arjen tueksi

Myönteisyyden vahvistaminen - Mielenterveystalon omahoito-ohjelma

Arki toimimaan - vinkkejä lapsen myönteiseen tukemiseen (ADHD-liitto)

Neuvokas perhe - vinkkejä lapsen ja perheen arjen hyvinvointiin, kuten uneen, ruokailuun ja liikuntaan

ADHD-oireisiin vaikuttavat ympäristö- ja motivaatiotekijät (Käypä hoito)

Hoidon porrastus tarkoittaa sitä, että lapsi tai nuori saa apua oikeasta paikasta oikeaan aikaan oireiden vaikeusasteen, toimintakyvyn haitan ja tuen tarpeen mukaan. Kaikkia ei ohjata heti erikoissairaanhoitoon, vaan tuki aloitetaan mahdollisimman varhain arjessa, neuvolassa, koulussa, opiskeluhuollossa ja perustason palveluissa.

Tuen taso riippuu siitä, kuinka paljon oireet haittaavat arkea, koulua, opiskelua, ihmissuhteita tai perheen jaksamista. Jos oireet ovat lieviä, apu voi löytyä kouluterveydenhuollosta, opiskeluhuollosta, neuvolasta, koulun tukitoimista tai perhepalveluista. Jos oireet ovat vaikeampia tai tilanteessa on paljon muuta kuormitusta, mukaan voidaan tarvita lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluja tai erikoissairaanhoitoa.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että:

• Tuki alkaa jo ennen diagnoosia. Lapsi tai nuori voi saada arjen tukea, elintapaohjausta, koulun tai oppilaitoksen tukitoimia, nepsy-ohjausta ja perheen tukea, vaikka ADHD-diagnoosia ei vielä olisi.
• Lievissä tilanteissa apu on yleensä lähellä lapsen tai nuoren arkea. Tukea voidaan järjestää neuvolassa, kouluterveydenhuollossa, opiskeluterveydenhuollossa, opiskeluhuollossa, koulussa, oppilaitoksessa ja perhepalveluissa.
• Keskivaikeissa tilanteissa mukaan voi tulla lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdepalvelut. Näin tehdään esimerkiksi silloin, kun oireet haittaavat selvästi arkea tai perhe tarvitsee enemmän tukea.
• Vaikeissa tai monimutkaisissa tilanteissa tarvitaan erikoissairaanhoitoa. Tämä voi olla tarpeen, jos oireet ovat vaikeita, toimintakyky on selvästi heikentynyt, mukana on muita merkittäviä psyykkisiä oireita, kehityksellisiä haasteita tai lääkehoitoon liittyy erityistä harkintaa.

Diagnostiikan porrastus ikäryhmittäin

ADHD-diagnostiikan paikka riippuu lapsen tai nuoren iästä, oireiden vaikeusasteesta ja siitä, liittyykö tilanteeseen muita kuormittavia tai selvittelyä vaativia asioita.

Alle esikouluikäiset lapset
Alle esikouluikäisten, erityisesti 5-vuotiaiden, ADHD-diagnostiikka toteutuu yleensä erikoissairaanhoidossa. Arjen tuki, vanhemmuuden tuki ja oppimisympäristön tukitoimet voidaan kuitenkin aloittaa jo ennen diagnoosia.

Esikouluikäiset lapset
Esikouluikäisten diagnostiikka voi toteutua lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluissa, jos oirekuva on keskivaikea. Jos tilanne on vaikea tai monimutkainen, diagnostiikka toteutuu erikoissairaanhoidossa.

Kouluikäiset lapset ja nuoret, noin 7–15-vuotiaat
Lievemmissä tilanteissa selvittely ja diagnostiikka voivat toteutua kouluterveydenhuollossa. Keskivaikeissa tilanteissa mukana voivat olla lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdepalvelut. Vaikeissa tai monimutkaisissa tilanteissa tarvitaan erikoissairaanhoidon arviota.

Toisen asteen opiskelijat
Alle 18-vuotiaiden lievät ja keskivaikeat tilanteet voidaan selvittää opiskeluterveydenhuollossa. Jos oireet ovat vaikeampia tai tilanteeseen liittyy muita merkittäviä huolia, mukaan voivat tulla nuorten mielenterveys- ja päihdepalvelut tai erikoissairaanhoito.

Yli 18-vuotiaat nuoret
Toisen asteen opiskelijoiden selvittely voi jatkua opiskeluterveydenhuollossa tarvittaessa aikuispsykiatrian konsultaation tuella. Muut yli 18-vuotiaat ohjautuvat vastaanottopalveluihin.

Lapsella tai nuorella voi olla mahdollisuus Kelan kuntoutukseen, jos sairaus, vamma tai kehityksellinen vaikeus haittaa arkea, koulunkäyntiä, opiskelua, toimintakykyä tai osallistumista. Kuntoutuksen tarkoituksena on tukea lapsen tai nuoren arjessa selviytymistä, toimintakykyä, oppimista ja hyvinvointia.

Kela voi järjestää esimerkiksi vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta, jos lapsella tai nuorella on huomattavia vaikeuksia arjen toiminnoissa ja kuntoutukselle on selkeä tarve. Vaativa lääkinnällinen kuntoutus voi tarkoittaa esimerkiksi terapiaa tai muuta yksilöllisesti suunniteltua kuntoutusta.

Kelan kautta voi olla mahdollista hakea myös muita kuntoutusmuotoja, kuten LAKU-perhekuntoutusta, Oma väylä -kuntoutusta tai NUOTTI-valmennusta. Näiden tarkoituksena on tukea lasta, nuorta ja perhettä esimerkiksi arjen hallinnassa, opiskelussa, toimintakyvyssä, sosiaalisissa tilanteissa ja tulevaisuuden suunnittelussa.

Kuntoutuksen tarve arvioidaan aina yksilöllisesti. Hoitava taho auttaa tarvittaessa arvioimaan, millainen kuntoutus voisi sopia lapsen tai nuoren tilanteeseen ja mitä hakemuksia tai lausuntoja kuntoutuksen hakeminen edellyttää. Kelan verkkosivuilta löytyy lisätietoa kuntoutusvaihtoehdoista, hakemisen edellytyksistä ja mahdollisesta kuntoutusrahasta.