Onkologinen hoito, syöpälääkehoito ja sädehoito

Hoitovaihtoehdot riippuvat rintasyövän alatyypistä, aggressiivisuudesta ja levinnäisyydestä (TNM-luokitus Kaikki syövästä -sivusto, katso rintasyövän luokittelu) potilaan yleiskunnosta ja muista sairauksista. Rintasyövän liitännäishoidon suunnittelussa keskeinen rooli on ns. reseptoristatuksella; liitännäislääkehoidot ovat erilaisia hormonireseptoripositiivisessa, HER2-positiivisessa ja triplanegatiivisessa taudissa. Hoitoneuvottelussa valitaan potilaskohtaisesti paras hoitovaihtoehto ottaen edellä mainitut asiat huomioon.

Levinneisyyskartoitukset

Levinneisyys tutkitaan tavallisimmin vartalon tietokonekuvauksella ja lisäksi tarvittaessa luuston gammakuvauksella.
Levinneisyystutkimukset tehdään aina, jos kainalossa on ollut vähintään 4 positiivista imusolmuketta tai imusolmukkeen ulkopuolista kasvua (N2-N3 kasvaimet).
Jos kainalossa on korkeintaan 3 metastaattista imusolmuketta, levinneisyyskartoitukset tehdään harkinnan mukaan.

Onkologiset hoitovaihtoehdot, lisätietoja saat täältä: Hoitosuositus (Suomen rintasyöpäyhdistys).

Neoadjuvantti- eli leikkausta edeltävä lääkehoito

Neoadjunttihoitoa suositellaan kolmoisnegatiivisen tai HER2-positiivisen rintasyövän hoitoon mikäli kasvain on vähintään 2 cm kokoinen tai kainalossa on todettu metastasointi. Kookkaissa yli 5 cm kokoisissa kasvaimissa tai jos imusolmukelevinneisyys on laajaa, neoadjuvanttihoitoa suositellaan harkittavan rintasyövän alatyypistä riippumatta. Paikallisesti edenneissä leikkaukseen soveltumattomissa tilanteissa ja inflammatorisessa taudissa neoadjuvanttihoidon tavoitteena on saada rintasyöpä leikattavaksi.

Neoadjuvanttihoidon etuna on nopea onkologisen hoidon aloitus, mahdollisuus hoitovasteen seuraamiseen ja tarvittaessa hoidon potilaskohtaiseen räätälöintiin. Nykyisin on myös käytössä liitännäishoitoja, joita suositellaan käytettäväksi tilanteissa, joissa neoadjuvanttihoidon jälkeen todetaan ns. jäännöstautia eli ei ole saavutettu täydellistä patologista hoitovastetta.

Neoadjuvanttihoitosuositus tehdään moniammatillisessa kokouksessa. Ennen neoadjuvanttihoidon aloitusta määritetään rintasyövän kliininen levinneisyysluokitus, reseptoristatus ja merkitään aina tuumori klipsillä leikkausnäytteen tulkinnan luotettavuuden parantamiseksi.

Neoadjuvanttihoitona toteutetaan yleisimmin solunsalpaajahoito, johon yhdistetään HER2-positiivisessa taudissa HER2-vasta-ainehoito. Kolmoisnegatiivisessa taudissa voidaan käyttää immunologista hoitoa solunsalpaajahoidon kanssa yhdistelmänä. Neoadjuvanttisolunsalpaajahoidon kesto on tyypillisesti n. 6 kuukautta. Hormonireseptoripositiivisessa taudissa voidaan etenkin iäkkäillä tai biologisesti rauhallisissa tautitilanteissa toteuttaa neoadjuvanttihoitona hormonihoito, johon usein yhdistetään ns. solusyklin säätelijä.

Rintasyövän leikkauksen jälkeinen sädehoito

Liitännäissädehoito toteutetaan neoadjuvanttilääkehoidon saaneilla kirurgisen hoidon jälkeen tai liitännäissolunsalpaajahoitojen jälkeen.

Sädehoito rintaa säästävän leikkauksen jälkeen invasiivisessa rintasyövässä

Rinnan liitännäissädehoitoa suositellaan aina säästävän leikkauksen jälkeen
Hoito toteutetaan 15 fraktion hoitona kolmen viikon aikana
5 fraktion hoitomalli on myös mahdollinen iäkkäämmille tai muista perustelluista syistä
Tehoste leikkausonteloon on perusteltu <50-vuotiailla
Osarinnan sädehoitoa voidaan harkita T1-T2 kasvaimissa, jos keuhkofunktiot ovat huonommat

Imusolmukealueiden sädehoito N+ tilanteessa

Imusolmukealueiden sädehoito arvioidaan ja toteutetaan yksilöllisesti huomioiden imusolmuke-etäpesäkkeiden lukumäärä, primaarikasvaimen sijainti ja aiempi kirurginen hoito.

Lisätietoja: Suomen rintasyöpäyhdistys ry:n valtakunnallinen Diagnostiikka- ja hoitosuositus 2024

Koko rinnan poiston jälkeinen sädehoito invasiivisessa rintasyövässä

Rinnan poiston jälkeen sädehoito on aiheellinen, jos kainalossa on todettu imusolmuke-etäpesäkkeitä
T4N0 tilanteessa suositellaan myös liitännäissädehoitoa rintakehän alueelle
T3N0 potilailla sädehoito on indisoitu harkinnan mukaan
Intraduktaalisen = tiehyensisäisen rintasyövän (DCIS) leikkauksen jälkeinen sädehoito
Koko rinnan poiston jälkeen ei suositella sädehoitoa, jos kasvainalue on poistettu puhtain marginaalein
Säästävän leikkauksen jälkeen sädehoitoa mietitään yksilöllisesti. <1 cm WHO Gradus 1 intraduktaalisen rintasyövän kohdalla sädehoidon haitat saattavat ylittää saavutettavan hyödyn
Sädehoito toteutetaan 15 kerran hoitona rinnan alueelle

Rintasyövän liitännäislääkehoito

Liitännäislääkehoitoa suositellaan, jos rintasyövän uusiutumisriski on ennustetekijöiden perusteella yli 10 % kymmenessä vuodessa.
Alle 40-vuotiaille harkitaan aina liitännäislääkehoitoa, koska nuorilla potilailla rintasyöpään liittyy suurempi uusiutumisvaara.
Jos potilas saa kaikki liitännäishoidot, aloitetaan solunsalpaajalääkityksellä, ja sen jälkeen annetaan sädehoito. Hormonaalinen liitännäishoito aloitetaan sädehoidon jälkeen.

Estrogeeni on hormonireseptoripositiivisen rintasyövän tärkein tunnettu kasvutekijä. Kaikki hormonaaliset hoidot tähtäävät estrogeenin kasvuvaikutuksen eliminoimiseen. Hormonihoitoina käytössä ovat tamoksifeeni ja aromataasinestäjät, jotka ovat tablettimuotoisia lääkityksiä. Nuorilla potilailla hoitoon liitetään tarvittaessa suuremman uusiutumisriskin taudeissa munasarjatoimintaa estävä pistettävä LHRH-analogihoito. Hormonihoidon kesto on pääasiallisesti 5 vuotta, mutta suuren riskin potilailla hoitoa voidaan harkitaa jatkaa 7-10 vuoteen saakka.

Liitännäissolunsalpaajahoitoa suositellaan, jos rintasyövän levinneisyys on laajempaa tai tauti on aggressiivisempi. Yksilöllinen hoitosuositus riippuu mm. potilaan toimintakyvystä ja pitkäaikaissairauksista. Hormonireseptoripositiivisessa taudissa, jossa solunsalpaajahoidon hyöty arvioidaan raja-arvoiseksi, voidaan käyttää liitännäishoidon hyödyn arvioinnissa apuna geeniprofilointitestausta. Liitännäissolunsalpaajahoitoja toteutetaan yleensä 4-6 kolmen viikon hoitosykliä eli hoitojakso kestää kokonaisuudessaan 3-5 kuukautta.

HER2-positiivisen rintasyövän liitännäislääkehoitona annetaan HER2-vasta-ainehoito solunsalpaajahoitoon yhdistettynä, jos rintasyövän uusiutumisvaara on suuri tai kohtalainen, ellei potilaalla ole merkittävää sydänsairautta.

Liitännäislääkehoitoa ei yleensä suositella intraduktaalisen rintasyövän hoidossa, mutta sitä voidaan harkita joissakin tilanteissa.

Lisätietoja: Suomen rintasyöpäyhdistys ry:n valtakunnallinen Diagnostiikka- ja hoitosuositus 2024