Osastonylilääkäri, dosentti Antti Launonen Taysin tuki- ja liikuntaelinkeskuksesta toimii päätutkijana olkapäämurtumatutkimuksessa, jota on tehty 14 vuotta kansainvälisenä yhteistyönä seitsemässä sairaalassa Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa ja Virossa.
– Tämä on uraauurtava löydös, joka haastaa ajatuksen, että paras tulos saadaan, kun murtuneet luut laitetaan leikkauksessa hyvään asentoon. Tuloksella on merkitystä sekä inhimillisesti että taloudellisesti, Launonen toteaa.
Tutkimustulos koski erityisesti potilaita, joilla oli useamman kappaleen pirstaleinen huonoasentoinen olkaluun yläosan murtuma. Tällaiset murtumat on perinteisesti leikattu siten, että luun tueksi on asetettu levy tai olkaluun pää on korvattu osatekonivelellä.
Tutkimuksessa potilaat saivat leikkauksen sijaan ranne-kaulalenkin ja tekivät liikeharjoittelua. Tutkijat olivat itsekin yllättyneitä siitä, kuinka hyvin potilaat toipuivat ilman leikkausta.
– Potilaat voivat käyttää kättään kivun sallimissa rajoissa heti, koska leikkaushoitoa ja siihen liittyvää haavan paranemista ei tarvinnut odotella. He pitivät ranne-kaulalenkkiä kolme viikkoa, ja kivuttomaksi murtuma muuttui noin kolmessa kuukaudessa.
Lisäksi tutkijat havaitsivat, että leikkaukseen liittyvien komplikaatioiden määrä oli yllättävän suuri, ja komplikaatiot johtivat uusintaleikkauksiin varsin usein.
Vähentynyt resurssien käyttö johtaa säästöihin, jotka voivat olla jopa miljoonien luokkaa vuosittain.
– Säästöä siis saadaan ilman, että potilaan lopullinen toimintakyky millään lailla heikkenee, Launonen toteaa.
Tutkimukseen osallistui 160 potilasta
Olkaluun yläosan murtumat ovat yleisempiä ikääntyneillä kuin nuoremmilla. Murtuma syntyy, kun kaadutaan suoraan olkaluun päälle. Yleensä vamma johtuu kaatumisesta kotona tai ulkona, esimerkiksi liukastumisesta.
Tyypillisessä murtumakohdassa olkaluu on hohkaluuta, joka on putkiluuta hauraampaa ja herkempää murtumaan.
Tutkimuksessa oli mukana 160 potilasta, jotka arvottiin kolmeen ryhmään: konservatiiviseen hoitoon ranne-kaulalenkillä tai leikkaushoitoon joko levyllä tai osatekonivelellä. Potilaita seurattiin kaksi vuotta.
Tutkimusta on tehty kansainvälisenä yhteistyönä seitsemässä sairaalassa. Hankkeen päävastuu on ollut Taysilla, ja Suomesta mukana oli toisena sairaalana Keski-Suomen keskussairaala Sairaala Nova Jyväskylästä. Tutkimukseen osallistuivat myös Karoliininen sairaala ja Uppsalan sairaala Ruotsista, Viborgin sairaala Tanskasta sekä Tallinnan ja Tarton sairaalat Virosta.
Tutkijoilta hankkeen toteuttaminen on vaatinut sitoutumista. Koska tutkimuspotilaat on saatu ensiapuun tulevien potilaiden joukosta, yhden tutkijoista on aina pitänyt olla tavoitettavissa, jotta on voitu heti arvioida, sopiiko potilas tutkimukseen.
– Suuri kiitos kuuluu potilaille ja myös aktiiviselle tutkimusryhmälle.
– Satunnaistetussa tutkimuksessa arvotaan, millaista hoitoa potilas saa. Yhdeksän kymmenestä mukaan pyydetystä suostui tutkimukseen Tampereella, vaikka hoidon lopputuloksesta ei ollut varmuutta. Tällainen tutkimus on mahdollista tehdä ainoastaan Pohjoismaissa, jossa julkiseen terveydenhuoltoon luotetaan, Launonen toteaa.
Tutkimushanke on saanut rahoitusta Suomen Akatemialta, ja tutkimuksen tulokset on julkaistu kansainvälisesti arvostetussa Plos Medicine -lehdessä marraskuun lopussa 2023:
https://journals.plos.org/plosmedicine/article?id=10.1371/journal.pmed.1004308