Erotusdiagnostiset vaihtoehdot lapsilla ja nuorilla

Tavallisia erotusdiagnostisia vaihtoehtoja lapsilla ja nuorilla

Lapsuusikäiset

Lapsen elämän olosuhteisiin liittyvät muutokset ja kuormitustekijät saattavat aiheuttaa merkittävää mutta pääasiassa tilapäistä levottomuutta, keskittymisvaikeuksia, tunnesäätelyn haasteita tai käytösoireita. Oireilun taustalla voi olla lapsen kokema pitkäaikainen stressi, johon ei ole saatu riittävää lähiaikuisten tukea.

Lapset, joilla on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, altistuvat tutkimusten mukaan muita useammin kaltoinkohtelulle ja negatiiviselle vuorovaikutukselle, jos aikuiset kokevat heidän käytöksensä haasteellisena. Toisaalta tarkkaamattoman tai vilkkaan lapsen oireet lieventyvät usein merkittävästi, kun häntä arjessa osataan tukea riittävästi. Joskus keskittymisen ja tarkkaavuuden häiriön oireet tulevat esiin vasta, kun tukitoimia puretaan. Diagnostisessa arviossa onkin tärkeää huomioida lapsen tai nuoren käytössä oleva tuki.

Myös kehityksen viiveisyys aiheuttaa lapselle tai nuorelle vaikeutta ylläpitää tarkkaavuutta ja säädellä omaa toimintaansa. Näin voi käydä erityisesti, jos lapselta vaaditaan taitotasoon nähden liian vaikeita asioita. Esimerkiksi kielellisen ymmärtämisen vaikeudet helposti vaikuttavat usein ADHD-oireiden kaltaisilta oireita, kun joutuu kovasti ponnistelemaan selvitäkseen sosiaalisessa tilanteessa. Näissä tilanteissa tarvitaan ensisijaisesti kommunikaation vaihtoehtoisia tukikeinoja ja sopivat opillinen haastetaso. Kuitenkin myös kehitykseltään viiveisillä lapsilla tai nuorilla saattaa olla samanaikainen ADHD.

Neuropsykiatrisesti oireilevalla voi olla piirteitä useasta eri neuropsykiatrisesta häiriöstä samaan aikaan. Mahdollisia samanaikaisia oirekuvia ovat kielelliset tai visuaalisen hahmottamisen erityisvaikeudet, luki-vaikeus, kognitiivisen kehityksen laaja-alainen viiveisyys, autismikirjon piirteisyys tai autismikirjon häiriö tai tic-oireisto.

Kehitykseltään viiveisten lasten ADHD-diagnostiikka saattaa olla vaikeaa, ja sen tueksi tarvitaan psykologin tutkimuksia kognitiivisen tason selvittämiseksi.

• Kuitenkaan rutiininomaisesti psykologiset kognitiiviset tutkimukset eivät ole tarpeen ADHD-diagnostiikassa silloin, kun lapsen tai nuoren oppimiskykyyn ei liity huolia.

Oppimisvaikeuksien, kielen kehityksen häiriöiden ja aktiivisuuden- ja tarkkaavuuden häiriön samanaikaisesiintyminen on mahdollista, ja lapsi/nuori voi hyötyä paljonkin siitä, että näitä kaikkia kuntoutetaan ja hoidetaan rinnakkain.

Liian vähäinen nukkuminen ja huono unen laatu vaikuttavat keskittymiskykyyn ja lisäävät impulsiivisuutta. Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden haasteista kärsivän lapsen/nuoren unitottumukset, unen määrä ja laatu tulee selvittää. Mikäli unen määrä jää liian vähäiseksi, tulee tilanteeseen puuttua ennen ADHD-diagnoosin asettamista.

• Jos ilmenee viitteitä unenaikaisesta hengityshäiriöstä, kuuluu asia selvittää tarkemmin tutkimuksin korvalääkärin kautta.
• Toisaalta aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöön voi liittyä vireystilan säätelyn vaikeuksia, kuten nukahtamisvaikeutta.

Arjen rakenteet, kuten säännöllinen vuorokausirytmi, säännöllinen ruokailurytmi ja riittävä päivittäinen fyysinen aktiivisuus tukevat keskittymiskykyä laajojen tutkimusten perusteella.

• Lasten liikuntasuosituksen mukaan 7-18 –vuotiaan lapsen tulisi liikkua vähintään 1,5-2 tuntia päivässä monipuolisesti ja ikään sopivalla tavalla.

Ruutuajan määrää kartoituksessa on hyvä myös arvioida, sillä liiallinen ruudun ääressä vietetty aika saattaa tutkimusten mukaan aiheuttaa lapsille levottomuutta, ärtyisyyttä ja uniongelmia.

• THL:n vuoden 2026 digisuositusten mukaan alle 2-vuotiaille ei suositella lainkaan ruutuaikaa, 2-10- vuotiaille suositus ruutuajasta on enintään tunti päivässä ja 11-13-vuotiaille enintään 2 tuntia päivässä lyhyissä pätkissä.

Kts lisää: ADHD lapsella (ADHD-liitto) .

Nuoruusikäiset

ADHD ei ala nuoruusiässä, mutta nuoruusiän lisääntyneet vaatimukset voivat tuoda sen esiin ensimmäistä kertaa. Jos nuorelle ilmaantuu uutena oireena häiritsevää tarkkaamattomuutta, keskittymättömyyttä tai levottomuutta, todennäköisiä syitä ovat:

• liian vähäinen uni, epätavallinen tai yövalvomiseen painottuva vuorokausirytmi,
• epäsäännöllinen ja epäterveellinen syöminen, liikunnan puute, huono kunto
• liiallinen pelaaminen, yliharrastaminen
• päihteet, mukaan luettuna nikotiinivalmisteet
• liiallinen kofeiinin tai energiajuomien käyttö
• huolet ja elämänkriisit
• oppimisen ongelmat, joihin nuori ei saa riittävästi tukea koulussaan, jolloin hän ei pysy mukana opetuksessa ja tulee siksi tarkkaamattomaksi tai levottomaksi
• masennus ja ahdistuneisuus

Jos epäsuotuisten elintapojen vaikutus tarkkaamattomuuteen ja levottomuuteen vaikuttaa todennäköiseltä, niihin annetaan motivoivaa ohjausta opiskeluhuollossa.

Tarvittaessa tehdään perhetilanteen perusteellisempi kartoitus yhteistyössä huoltajien kanssa ja mahdollinen ohjaus esimerkiksi sosiaalityön perhepalveluihin.

Vakavat ongelmat perheessä tai nuoren merkittävä päihdekäyttö voivat edellyttää lastensuojeluilmoitusta.

Oppimisvaikeuksien, kielellisten vaikeuksien ja kognitiivisen tason selvittäminen on koulupsykologin tehtävä tarvittaessa. Koulun tulee tarjota havaittuihin pulmiin asianmukainen pedagoginen tuki.

Nuoruusiässä alkavat masennus ja ahdistuneisuushäiriöt on tärkeä arvioida erotusdiagnostisina vaihtoehtoina niiden yleisyyden vuoksi.

Mikäli edellä mainittuihin asioihin puuttumisen jälkeenkin tarkkaamattomuus-, yliaktiivisuus- ja keskittymisoireet edelleen jatkuvat, edetään ADHD:n diagnostisiin selvittelyihin.