Diagnoosin asettaminen ja diagnostiikan porrastus

Lasten ja nuorten ADHD:n diagnoosin asettaminen ja diagnostiikan porrastus Pirkanmaan hyvinvointialueella

Lääkäri tekee arvion siitä, täyttyvätkö ADHD:n diagnostiset kriteerit. Lääkäri käyttää hyödyksi potilasasiakirjamerkintöjä koko lapsen elämän ajalta, alkukartoituksessa/taustatietokartoituksessa ja lomakekartoituksessa kerättyä tietoa lapsen/nuoren elämänkaaresta, kehityksestä ja psykososiaalisesta ympäristöstä ja kuormitustekijöistä sekä tietoa siitä, minkälaista haittaa oireista on lapsen/nuoren toimintakyvylle. Tämän vuoksi on tärkeää, että kaikki tarvittava tieto on kerätty valmiiksi ja lääkäri on perehtynyt tietoihin jo ennen käyntiä esimerkiksi konsultaation muodossa.

ADHD-diagnoosin edellytyksenä ovat kehitystasosta poikkeavat ja haittaa aiheuttavat keskittymisen, aktiivisuuden säätelyn ja impulssikontrollin ongelmat, jotka ovat pitkäkestoisia, esiintyvät useissa tilanteissa eivätkä selity paremmin muilla häiriöillä.

Oleellista on, että ADHD-oireiden tulee poiketa tavanomaisesta kehityksestä, ja se aiheuttaa haittaa useissa tilanteissa.

Tämän vuoksi on tärkeää taustatieto-/alkukartoituksessa kerätä lomakekartoitusten lisäksi laadullista tietoa havaituista oireista ja niiden aiheuttamasta haitasta.
Lisäksi esimerkiksi opettajan kanssa olisi hyvä käydä läpi ADHD-RS-kysely myös keskustellen. Näin selviää, kuinka paljon havaitut oireet haittaavat lapsen/nuoren suoriutumista ja toimintakykyä.
Tarkkaavuuden suuntaamisen ja ylläpitämisen vaikeudet eivät aina näy selkeästi ulospäin, vaan voivat ilmentyä omiin ajatuksiin vaipumisen tai kokemuksena, että ajatuksia on liikaa. Lapsen/nuoren oma kokemus tarkkaavuuden haasteiden vaikutuksesta oppimiseen on hyvä huomioida.
Diagnoosiluokitukset ICD-10 ja DSM-5 sisältävät diagnoosikriteereissä lukumäärän, kuinka monta kohtaa ADHD:n ydinoireista pitäisi täyttyä. ICD-11-luokitus ei enää määrittele vaadittavien oireiden tarkkaa lukumäärää, vaan kuvaa keskeisiä ADHD-oireita oireryhminä.

ADHD:n diagnostinen kaavio (Käypä hoito, pdf)

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden (ADHD:n) häiriön kriteerit ICD-10:n mukaan (Käypä hoito)

Lääkärin todetessa, että ADHD diagnoosikriteerit täyttyvät, hän kertoo tästä lapselle/nuorelle ja vanhemmille. Tilanteessa kerrotaan lapselle/nuorelle iänmukaisesti mitä diagnoosi tarkoittaa, minkälaisia keskittymisen ja tarkkaavuuden oireita voi olla, miten ADHD:ta hoidetaan ja miten se saattaa vaikuttaa tulevaisuudessa.

Olisi tärkeää, että mahdolliset molemmat vanhemmat saavat alkutiedon heti vastaanotolla, tai toista huoltajaa tavoitellaan vastaanoton jälkeen.

Diagnoosin toteamisen jälkeen arvioidaan lääkehoidon tarvetta. Tukitoimia kotona ja koulussa on tärkeää jatkaa, vaikka lääkitys aloitettaisiin.

Ennen lääkityksen aloittamista konsultoidaan tarvittaessa erikoissairaanhoitoa tai muuta tahoa, mikäli lapsella tai nuorella on jokin perussairaus, joka tulee huomioida lääkitystä pohdittaessa.

ADHD:n diagnoosi ei edellytä psykologin tekemiä kognitiivisia tutkimuksia, mutta niille voi olla tarvetta oppimisvaikeuksien, kielen kehityksen häiriöiden ja kehitysviiveiden selvittämiseksi. Tarvittaessa neuvola-/ koulupsykologia voidaan konsultoida psykologin tutkimusten tarpeesta, missä tahansa hoitoketjun vaiheessa.
Tarkkaamattomalla tai ylivilkkaalla lapsella/ nuorella saattaa olla neurokognitiivisia erityisvaikeuksia. Tutkimusten tarve tulee harkita tapauskohtaisesti. Tarvittaessa konsultoidaan lasten-/nuorisopsykiatria diagnostiikasta ja jatkokuntoutuksesta.

Kts lisää: ICD-10:n mukaiset Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön (F90.0) diagnoosikriteerit (Terveysportti)

Diagnostiikan porrastuminen

ADHD-diagnostiikka toteutuu Pirkanmaan hyvinvointialueen lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluiden v. 2025 päivitetyn hoidon porrastuksen mukaisesti.

Alle esikouluikäisten eli 5-vuotiaiden ADHD-diagnostiikka toteutuu erikoissairaanhoidossa
Esikouluikäisten diagnosointi toteutuu lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluissa (keskivaikea oirekuva) tai erikoissairaanhoidossa (vaikea, komplisoitunut keskivaikea oireisto)
Kouluikäisten (7-15v) lieväasteisen oirekuvan diagnostiikka toteutuu kouluterveydenhuollossa, keskivaikea-asteisen oirekuvan diagnostiikka lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluissa ja vaikean/komplisoituneen oirekuvan diagnostiikka erikoissairaanhoidossa
Toisen asteen oppilaitoksissa opiskelevat:
- alle 18v lievät ja keskivaikeat tilat: diagnostiikka opiskeluterveydenhuollossa
- alle 18v keskivaikeat/ komplisoituneet tilat: nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluissa tai erikoissairaanhoidossa
- yli 18v toisen asteen opiskelijat opiskeluterveydenhuollossa yhteistyössä aikuispsykiatrian konsultaation kanssa
- yli 18v, muut kuin toisen asteen opiskelijat: vastaanottopalvelut.