Keuhkosyövän riskitekijät

Tupakointi

Keuhkosyövän tärkein riskitekijä on tunnetusti tupakointi. Jatkuva tupakointi nostaa keuhkosyovän riskin tupakoimattomiin nähden jopa 20-50-kertaiseksi. Myös passiivinen tupakointi lisää keuhkosyövän riskiä. On arvioitu, että tupakoimattoman puolison riski sairastua keuhkosyöpään nousee 20-30%.
Tupakoinnin lopettaminen vähentää aina keuhkosyövän riskiä, joskin tupakoimattomien tasolle ei välttämättä enää päästäisikään. Keuhkoahtaumatauti lisää riskiä sairastua keuhkosyöpään kaksinkertaiseksi, joten keuhkoahtaumatautia sairastavien kohdalla tupakoinnin lopettaminen on sairauden kehittymisen jarruttamisen lisäksi myös tästä syystä hyvin tärkeätä. Myös keuhkofibroosiin liittyy selvästi kohonnut keuhkosyövän riski.
Jo todetun keuhkosyövän kohdalla tupakoinnin lopettaminen on erityisen tärkeätä leikkausta edeltävän kuntoutuksen, leikkauksen jälkeisen toisen syövän kehittymisen ennaltaehkäisyn ja solusalpaajalääkityksen tehon säilymisen takia.

Asbesti

Asbestialtistuminen on tupakoinnin lisäksi edelleen yksi tärkeimmistä keuhkosyövän riskitekijöistä ja länsimaissa arvoidaan noin 10-15% keuhkosyövistä liittyvän asbestialtistumiseen. Noin 10 vuoden työ rakennuksilla asbestin sallitun käytön aikana (60-80-luvulla) riittää kaksinkertaistamaan keuhkosyövän riskin ja silloin keuhkosyöpää pidetään ammattitautina tupakoinnista riippumatta. Asbestoosipotilaan keuhkosyöpää pidetään käytännössä aina ammattitautina. Asbestiplakkitauti sen sijaan kehittyy huomattavasti pienemmän altistumisen seurauksena eikä ole välttämättä merkki runsaasta työperäisestä asbestialtistumisesta. Plakit ovat kuitenkin aina aihe selvittää työhistoriaa tarkemmin.

Radon

Radon-altistumisella on pyritty selittämään tupakoimattomien keuhkosyövän kehittymistä ja on arvoitu, että radonaltistumiseen voisi liittyä Suomessa 4% keuhkosyöpäkuolemista. Vaikka radonin merkitys on varsin vähäinen, on se yksi helpoiten mitattavista ja verrattaen helposti asuinhuoneiston rakenteita muuttamalla poistettavista karsinogeeneista.