Kuinka ohjaan nepsy-lasta ja -nuorta?

Nepsy-lapsi kuormittuu usein erilaisista asioista ja tilanteista. Usein haastavan käyttäytymisen taustalla voi olla lasta kuormittavia tekijöitä, taitopuutteita sekä neuropsykiatrisia vaikeuksia. On hyvä tiedostaa neuropsykiatriset taustatekijät.

Miten voimme varmistua, että lapsen toimintakyky pysyy riittävänä eikä lapsi ole liian kuormittunut? Mikä mahdollisesti heikentää lapsen toimintakykyä? Miten aikuisena voin tukea lasta näissä tilanteissa?

Huomioi seuraavia asioita

• Lapsi ei ehkä tiedä mitä häneltä odotetaan eli mitä, miten, missä, milloin, kuinka kauan kestää ja koska loppuu, mitä seuraavaksi. 
• Lapsella ei kenties ole taitoa toimia tilanteessa?
• Millainen on tämänhetkinen tilanne lapsen näkökulmasta? Millaisena lapsen olemus näyttäytyy aikuiselle - onko lapsi vetäytynyt, jännittynyt, hermostunut tai kenties levoton? Mitä on tapahtunut edeltävästi? Kokeeko lapsi kenties kipua, pelkoa, epäoikeudenmukaisuutta ja keinottomuutta puolustautua? Kokeeko lapsi kenties tulleensa väärinymmärretyksi, loukatuksi tai kiusatuksi? Onko taustalla kenties tarve, jota lapsi ei osaa ilmaista tai sanoittaa?
• Miten ympäristön aistiärsykkeet vaikuttavat tässä hetkessä? Miten tunnistan mahdolliset aistiyli- tai aliherkkyydet?
• Mikä on aikuisen toiminnan ja tunnetilojen vaikutus lapseen? 
• Miksi joku aikuisen näkökulmasta vähäisen tuntuinen asia saa lapsen jumiutumaan tai raivoamaan? 
• Mitä suurempi lapsen häiriökäyttäytyminen on, sitä suurempaa on todennäköisesti hänen epävarmuutensa ja kenties kaoottinen olonsa ja sitä vahvempaa aikuisen tuen ja tilanteen selkiyttämisen tulee olla.

Ole lapsen tukena

• Huolehdi, että lapsi tietää, mitä häneltä odotetaan. Sanoita asiasi lyhyesti ja selkeästi. Käytä tukena kuvallista ohjausta kuten esimerkiksi päiväohjelmaa tai viikkokalenteria. Anna riittävästi aikaa ja käytä ajanhahmottamiseen apuvälineitä esimerkiksi sektorikelloa. Pilko asia riittävän pieniin osiin, opeta osio kerrallaan. Kertaa ja toista opeteltavia asioita - rutiinin oppiminen vie aikaa. Ole kärsivällinen.

• Luo myönteinen ilmapiiri: Ole kärsivällinen itseäsi ja lasta kohtaan. Liika hoputtaminen, patistaminen sekä vaatiminen saattaa muuttaa ilmapiirin hetkessä ei-toivotuksi. Hyväksy lapsessa erilaisuutta, asioiden keskeneräisyyttä ja omaa epävarmuutta. Valitse taistelusi - mieti, mihin oikeasti kannattaa puuttua ja minkä asian voi ohittaa. Varmista ajatteletteko lapsen kanssa asiasta tai tilanteesta samalla tavalla. Muista "tästä selvitään" -asenne. Anna aikaa tunnetilan muutokselle. Oma rauhallisuus, myötätunto, malli ja mallittaminen vaikuttavat lapseen myönteisesti.

• Kun lapsella on haastava tunnetila päällä, ole aikuisena läsnä ja saatavilla huomioiden lapsen oma tilan tarve. Meneillään olevan tilanteen selvittely kannattaa siirtää myöhemmäksi kunnes aikuisen ja lapsen tunnetilat ovat tasaantuneet. On hyvä ettei mene lapsen tunteeseen mukaan vaan yrittää kuunnella, puhua vähän ja selkeästi sekä rauhallisella äänellä tai kuiskaten. Vain rauhallinen voi rauhoittaa.

• Huomioi että joskus aikuisen näkökulmasta vähäiseltä tuntuva asia voi olla lapselle "se viimeinen pisara". Tämä saattaa aiheuttaa voimakkaan tai äkillisen purkautumisen ei-toivottuna käytöksenä, jonka syynä on ehkä pitkäänkin jatkunut kuormittuminen. Tilanne saattaa usein tulla aikuiselle yllättäen. Kun tilannetta kuitenkin pysähtyy miettimään, niin yleensä taustalta löytyy erilaisia kuormittavia tekijöitä kuten esimerkiksi muutoksia, liian suuria vaatimuksia, raskas aisti- tai tunneympäristö, toistuvat kiusatuksi ja väärinymmärretyksi tulemisen kokemukset, psyykkinen väsymys ja lapsen herkkyys aistia ja reagoida jne.

• Selvitä lasta havainnoimalla ja lapsen kanssa keskustelemalla, mikä lasta kuormittaa ja mikä ei. Mitä keinoja lapsella tai vanhemmalla on ennaltaehkäistäkseen liiallista kuormitusta? Yksi keino selvittää kuormitustekijöitä on stressiprofiili -menetelmä. Menetelmä auttaa aikuista sanoittamaan lapselle kuormittumisen syytekijöitä sekä samoin myös sitä, miten kuormitusta voi säädellä. Tämä lisää sekä lapsen että vanhemman ymmärrystä lapsen käyttäytymistä kohtaan. Tutustu stressiprofiii -menetelmästä kertovaan videoon.

• Opeta lapselle rentoutumisen ja rauhoittumisen taitoja. Hermoston rauhoittamiseen tehokkaaksi keinoksi on todettu hengitysharjoitukset. Tärkeää on, että jokainen lapsi voisi löytää itselleen sopivan keinon rentoutua. Se voi olla hengitysharjoitusten lisäksi esimerkiksi lukemista, värittelyä, mielikuvien avulla rauhoittumista ja rauhoittavan musiikin kuuntelua. Rentoutuminen tukee lapsen jaksamista ja sitä voi tehdä suunnitellusti ennakoon tai myös jälkikäteen sellaisissa tilanteissa, joiden tiedetään kuormittavan lasta. Rentoutumishetkien on hyvä kuulua arkirutiineihin.

• Huolehdi aistiesteetön ympäristö.
  • Katso lisää kohdasta: Mikä auttaa lasta toimimaan ja oppimaan? -> Huomioi aistien ja ympäristön yhteisvaikutus lapsen toimintaan ja käyttäytymiseen.

• Hermostumista vähentää, kun arki laitetaan järjestykseen: Kaikilla on tiedossa perheen, ryhmän tai luokan säännöt kuten esimerkiksi mitä saan tehdä, mitä minulta odotetaan ja mikä on kiellettyä. Kotiarjessa on hyvä tarvittaessa merkitä suihkupäivät, hiustenpesupäivät sekä siivouspäivät kalenteriin.

Aikuinen on aina vastuussa vuorovaikutuksen sujumisesta lapsen kanssa. Hyvä yhteys ja vuorovaikutus syntyy myönteisistä ajatuksista, kehonkielestä ja sanoista. Merkityksellistä on, mitä sanotaan ja miten sanotaan. Kun lapsi kokee aikuisen olevan kiinnostunut juuri hänestä, se luo hyvän pohjan vuorovaikutukselle. Vuorovaikutustilanteissa lapsi oppii, miten nimetä, tunnistaa ja säädellä tunteita, toimintaa ja käyttäytymistä. Aikuinen toimii tässä mallina.

Keinoja hyvän yhteyden luomiseen

• Kohtaa lapsi kiireettömästi.
• Anna tilaa, huomaa lapsen aloitteet ja vastaa niihin.
• Huomioi lapsen ikä- tai kehitystaso ja käytä sellaista ilmaisutapaa, jonka lapsi tunnistaa ja ymmärtää.
• Anna suoria, lyhyitä ja selkeitä ohjeita, kuten esim. "Puhu hiljempaa, kiitos" on tehokkaampi kuin "Älä huuda".
• Ole läsnä, lue lapsen ilmeitä, eleitä ja tunnetilaa, osoita myötätuntoa ja rajaa sopivasti.
• Tutkaile, onko lapsi kuulolla ja ymmärtääkö. Mene tarvittaessa luokse ja hae katsekontakti.
• Pysäytä, kutsu nimellä ja kosketa. Varmista ensin, että lapsi hyväksyy ja sietää kosketustasi.
• Anna myönteistä ja kannustavaa palautetta niin usein kuin voit.
• Muista, että aina voit aloittaa alusta ja lähestyä lasta uudella tavalla, uusin silmin ja korvin.
• Luota olevasi itsekin kehityskelpoinen ja usko oppivasi yhdessä lapsen kanssa.
• Usko lapsen kykyihin ja etsikää, löytäkää ja ihmetelkää yhdessä erilaisia vaihtoehtoja.
• Leiki tai puuhaa lapsen kanssa erityisesti keskittyen, mieluusti n.15 min. joka päivä. Muutamankin minuutin hetki vahvistaa yhteyttä.

Myönteinen tunnekokemus toimii palkinnon tavoin. Aikuisen tehtävä on auttaa ja tukea lasta silloin, kun lapsella on haasteita esimerkiksi itsensä ohjaamisessa, toiminnanohjauksessa ja oppimisessa ja kun harjoittelu vaatii tukea. Aikuisen positiivinen läsnäolo rakentaa ja luo hyväksynnän ilmapiiriä ja on hyvä perusta oppimiselle.

Kehu ja palkitse jo siitä, kun lapsi yrittää toimia annetun ohjeen mukaan. Se on ensimmäinen askel myönteiseen tunnekokemukseen ja siten tukee etenemistä kohti toivottua päämäärää. Näin lapsi oppii sinnikkyyttä ja hänelle rakentuu myönteinen minäkuva itsestään oppijana.

• Anna lapselle myönteistä huomiota ja palautetta hänen toiminnastaan. Hän alkaa suosia sellaista toimintaa, joka tuottaa iloa hänelle itselleen ja läheisilleen.
• Varaa aikaa suunnitellusti yhteisiä hetkiä varten.
• Näytä myönteisiä tunteita eri tavoin lasta kannustaaksesi, esim. hymy, silmänisku, kosketus, peukku, taputus, ylävitonen.
• Puhu innostuneesti ja katso rohkaisevasti.
• Ilmaise myönteisesti kiinnostustasi lapsen aloitteita, ajatuksia, orastavia taitoja ja tekoja kohtaan. Huomioi erityisesti lapsen mielenkiinnonkohteet.
• Valmista lapsen kanssa hänelle mieleinen kuvallinen palkkiotaulu, johon kirjaatte yhdessä harjoituksen tavoitteen. Tavoitteen tulee olla realistinen ja suhteutettu lapsen taitotasoon. Kuvita ja/tai kirjoita täsmällisesti harjoituksen tavoite. Esimerkiksi tavoite "ilta sujuu hyvin", on lapselle epämääräinen ja liian iso kokonaisuus. Sen sijaan tavoite "lapsi menee hammaspesulle heti iltapalan jälkeen" voisi olla sopivan konkreettinen ja selkeä. Palkkiotaulun avulla voidaan hahmottaa ja seurata harjoittelun etenemistä. Tutustu motivointi ja palkitseminen -kuviin.
• Käytä tarvittaessa ulkoisia palkkioita, esim. tarrat, kuvat, sadut, rentoutushetket, yhteiset tekemiset, herkut, peliaika tms. Palkkioksi kannattaa yhdessä lapsen kanssa valita sellainen asia, mikä häntä kiinnostaa ja palkitsee. Varothan ylipalkitsemista. On tärkeää, että syy-seurausyhteys on lapselle selvä. Kun lapsi yhdistää palkkion ja toiminnan, se auttaa häntä motivoitumaan harjoiteltavaan toimintaan.
• On tavallista, ettei harjoittelu suju aina kuten toivoisit. Vanhempana ehkä haluat, että lapsesi edistyisi nopeammin ja systemaattisemmin. Kuitenkaan aiempia onnistumisia ja palkkiotauluun ansaittuja merkkejä ei tule mitätöidä – saavutettuja etuja ei tule poistaa.
• Varaudu muokkaamaan palkkiosysteemiä tilanteen mukaan sekä kärsivällisesti toistamaan ja kirkastamaan harjoittelun kulkua toivottuun osa-tavoitteeseen/tavoitteeseen pääsemiseksi.

Hyvä yhteys, yhteinen ymmärrys ja lasta motivoiva toiminta luovat vahvan maaperän kaikelle ohjaamiselle ja oppimiselle. Lasta motivoivien asioiden ottaminen toiminnan lähtökohdaksi on kehitystä ja oppimista vahvistavaa. Kun lapsella on motivaatiota, hän innostuu opittavasta asiasta ja vaikeidenkin asioiden oppiminen on mahdollista ja helpompaa.

• Tutustu lapseen. Seuraa millaisten asioiden ja puuhien pariin lapsi luontaisesti hakeutuu. Käytä havaintojasi lapsen motivointiin. Motivoiko lastasi esim. luonto, avaruus vai hahmot kuten Pokemon tai prinsessa Elsa?
• Voisiko kiinnostuksen kohteista tehtyä kuvallista kannustus-/palkkiotaulua käyttää apuna aamu- tai iltatoimiin? Tutustu motivointi ja palkitseminen -kuviin.
• Voisiko lapsen motivaatiota herätellä erilaisten hahmojen tarinamaailmojen kautta mm. vahvuuksien ja haasteiden avulla?

Jos lapsella on toiminnanohjauksen vaikeuksia, hänen voi olla vaikea ymmärtää asioiden ja tilanteiden syy-seuraussuhteita. Hänellä voi olla esimerkiksi vaikeutta ymmärtää ympäristön vihjeistä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Lapsen toimintaa tukee selkeä päivärytmi ja jos siihen tulee muutoksia, niin niistä tulee kertoa lapselle selkeästi ja riittävän aikaisin.

• Käytä puheen lisäksi mm. kuvia ja piirtämistä. Tutustu nepsy-ohjaus kuviin
• Ota avuksi visuaalinen päiväjärjestys tai viikkokalenteri. Tutustu ennakointi- ja osittaminen-kuviin.
  • Ennakointi-kuvat
  • Osittaminen-kuvat
• Yllättävissä muutoksissa apuna voi olla muutoskortti, jonka avulla lapsi tietää, että muutos tavanomaiseen on tulossa. Kortin kuva symboloi muutosta ja se on yhdessä lapsen kanssa ennalta sovittu. Ajatus on, että sama kortti toimisi joka muutostilanteessa. Voit käyttää muutoskorttia viikkokalenterissa tai ottaa muutoskortin mukaan arjen erilaisiin tilanteisiin

Jäsentäminen vastaa kysymyksiin mitä, missä, milloin, miten, kenen kanssa ja kuinka kauan. Kun lapsi tietää, miten missäkin tilanteessa toimitaan, mitä häneltä odotetaan, niin hänen on helpompi tuntea olonsa turvalliseksi. Jäsentäminen tehdään aikuisen tuella ja ohjauksella sekä siten, että lapsi ymmärtää sen.

• Jäsennä toimintaympäristöä ja tekemistä kuvilla, piirroksilla, värikoodeilla, kirjoitetulla tekstillä ja konkreettisilla esineillä.
• Ota avuksi visuaalinen päiväjärjestys tai viikko- tai kuukausikalenteri. 
• Osita kokonaisuuksia pienemmiksi. Osittaminen on kokonaisuuden pilkkomista osiin. Lapsen on helpompi keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Näin peräkkäisistä ja yksittäisistä osista voi lapselle vähitellen muodostua kokonaisuus, joka lisää lapsen itsenäistä tekemistä. Osita lapselle toimintoja esim. kuvien avulla "Ensin-sitten-lopuksi" -periaatteella. Toimintoja voivat olla esimerkiksi hampaiden tai käsien pesu, pukeminen tai wc-käynnit.
• Tutustu ennakointi- ja osittaminen-kuviin.
  • Ennakointi-kuvat
  • Osittaminen-kuvat

Käytä kuvia selkeyttämään ja helpottamaan arkea niin kotioloissa kuin lapsen ja nuoren muissa toimintaympäristöissä. Erityisesti nepsy-oireinen lapsi ja nuori hyötyy kuvista.

Kuvia ja muuta visuaalista materiaalia voidaan käyttää puheen tukena. Kuvien käyttö rikastaa vuorovaikutusta, vaikka puheen tuottamiseen tai ymmärtämiseen ei suuria haasteita liittyisikään.

Arkielämässä kuvia voidaan käyttää apuna muun muassa ympäristön, ajan, tilojen, toiminnan ja henkilöiden jäsentämisessä. Myös tunteita ja tarpeita voidaan ilmaista kuvin, samoin jakaa kokemuksia toisten kanssa. Kuvat auttavat myös pysähtymään, niihin voi palata myöhemmin ja ne ohjaavat omatoimisuuteen. Kuvat motivoivat silloinkin, kun sanat eivät riitä tai saavuta.

Voit käyttää apuna seuraavia nepsy-materiaaleja:

• Ohjaamiseen kuvia
• Toimiva arki visuaalisin keinoin -opas (linkki tulossa)
• Kuvilla selkeyttä iltatoimiin -video 
• Kuvilla selkeyttä vapaapäivään -video 

Konkreettisuus on käytännönläheistä. Konkreettiset asiat ovat jotain mitä voi nähdä tai koskettaa, esimerkiksi nykyhetkeen liittyviä toimintoja ja asioita.

• Käytä mahdollisimman konkreettisia ja havainnollistavia ohjausmenetelmiä. Puheen tukena on syytä käyttää kuvia, kirjoitettuja sanoja ja esineitä. Esimerkiksi lapsen kanssa ulos lähdettäessä: 1. ota saappaat käteen ja näytä ne lapselle. 2. sano lapselle: laitetaan saappaat jalkaan. 3. sano: nyt lähdetään ulos. 4. sano: hyvä, hienosti toimittu ja näytä peukkua.
• Näytä mallia, ohjaa kädestä pitäen ja sanoita menossa olevaa toimintaa – mitä olet juuri nyt tekemässä ja mitä lapselta odotat. Muista ajatus: Ensin – Sitten – Lopuksi.

Johdonmukaisuus on selkeä ja järjestelmällinen tapa toimia lasta ohjatessa eri ympäristöissä.

• Etene lapsen ohjauksessa järjestelmällisesti. Huomioi johdonmukaisuus eri ympäristöissä sekä eri ihmisten kesken, siten että kaikki toimivat samojen periaatteiden mukaisesti.
• Mieti etukäteen, miten toimit ja reagoit vanhempana hankalissa tilanteissa. Mitkä asiat jätät huomiotta lapsen käyttäymisessä, mihin asiohin sinun täytyy puuttua ja mistä asioista lapsi saa seuraamuksen ja mikä seuraamus on? Aikuinen saattaa suunnitella olevansa johdonmukainen, mutta lapsen ei-toivottu käytös saa tunteet kuohahtamaan, eikä johdonmukainen toiminta onnistukaan. Jos huomaat sinulle käyvän näin, mieti, mitkä asiat auttavat sinua rauhoittumaan ja pysymään rauhallisena tilanteessa. Näin sinun on helpompi pysyä johdonmukaisena.

Joillakin lapsilla tai nuorilla aistitiedon käsittelyssä on pulmia mm. aistimuksiin ylireagointia tai alireagointia. Aistimukset koetaan liian voimakkaina, huomaamattomina tai ärsyttävinä. Pulmana voi olla myös aistihakuisuus, jolloin lapsella on voimakas tarve saada aistimuksia ja hän hakee niitä poikkeuksellisen paljon ja monin eri tavoin.

Aistitiedon käsittelyn häiriöistä puhutaan silloin kun haasteet ovat pitkäkestoisia, haittaavat uusien taitojen oppimista ja ne häiritsevät jokapäiväistä elämää. Tällaiset haasteet on tärkeä tunnistaa varhain ja löytää keinoja niiden helpottamiseksi. Keskeistä on, miten vähentää liiallisia ärsykkeitä, löytää keinoja sopivaan vireystilaan, miten purkaa aistikuormaa ja miten löytää rauhoittumisen/ rentoutumisen keinoja. Lapsi tai nuori ei välttämättä tunnista että joku aistimusärsyke kuormittaa, vaan kuormitus voi näkyä vasta myöhemmin ehkä käyttäymisen haasteina. Esimerkiksi, jos lapsella tai nuorella on ääniyliherkkyyttä, onkin tärkeää ohjata lasta tai nuorta käyttämään kuulosuojaima eikä vain kysyä haluatko kuulosuojaimet. 

On kuitenkin hyvä huomioida, että esimerkiksi stressaantuneena saatamme reagoida hyvin voimakkaasti meteliin tai ääniin, jotka eivät normaalisti häiritsisi meitä lainkaan. Tämä on normaalia, eikä tarkoita, että ihmisellä olisi aistitiedon käsittelyn häiriö.

Vinkkejä

• Anna lapselle mahdollisuus vetäytyä rauhoittumisnurkkaan, jos lapsi kokee ylikuormittuvansa aistimuksista ja tarvitsee aikalisän. Esimerkiksi kotona voisi olla peitoista tehty maja tai iso pahvilaatikko, jossa on tyynyjä ja vaikka pehmoleluja. Koulussa tai päiväkodissa voi olla sermillä erotettu rauhallisempi tila, jossa on mukava olla. Tärkeintä että on yhdessä sovittu paikka, johon voi tarvittaessa vetäytyä.
• Anna lapselle korvatulpat tai kuulosuojaimet, jos näyttää että lapsi häiriintyy äänistä.
• Anna lapselle aurinkolasit, jos valot häikivät/häiritsevät.
• Mahdollista lapselle syvätuntoaistimuksia tuovia liikkeitä, jos hän näyttää kaipaavan vireystason laskua tai nostoa. Tällaisia aistimuksia voivat tuottaa mm. painopeitto, voimakas ja rauhallinen hieronta, tuolipunnerrus, karhupaini, käpertyminen peittoon tai tyynykasaan.
• Kokeile kanelitankoa esim. kouluruokailussa, hammaslääkärikäynnillä, se voi auttaa kestämään outoja tai epämiellyttäviä hajuja.
• Katso aiheeseen liittyvä video: Can you make it to the end?
• Tutustu opinnäytetyöhön: Aistimuksia arkeen : opas aistihakuisen lapsen toiminnan tukemiseksi. Huomioi, että varsinainen opas on opinnäytetyön lopussa liitteessä 2.

Sujuva yhteistyö edellyttää tietoa ja ymmärrystä nepsy-vaikeuksien taustatekijöistä sekä halua ymmärtää toisen näkökulmaa ja toimia yhdessä.

• Vanhempi on lapsensa asiantuntija, joten tuo vanhempana rohkeasti ehdotuksia ja näkökulmia esiin.
• Jos sinulla vanhempana on huolta lapsesta, niin pyydä moniammatillista tapaamista lapsen asioissa esim. kouluikäiselle oppilashuollon palaveri. 
• Hakeudu niin vanhempana kuin ammattilaisena mukaan lasta koskeviin palavereihin erityisesti nivelvaiheissa kuten koulun alkaessa ja yläkouluun siirtyessä.
• Ammattilaisena käytä neuvottelussa visuaalista esitystä puheesi tueksi kuten esim. fläppitaulua. Fläppitaululle tehdyn suunnitelman asiakas voi halutessaan valokuvata tai ottaa mukaansa.

Ammattilaisena huomioi ja toteuta jäsennelty neuvottelun kulku

• Tervetuloa
• Lyhyt kuvaus tilanteesta, kysymykset - esim. arkeen liittyvät ongelmia
• "Vastaukset" - ongelmien ymmärtämiseksi
• Ohjauksen/kuntoutuksen painopisteet – pitkän tähtäimeen suunnitelma
• Opeteltavan asian määrittely – vastuunjako ja lyhyen tähtäimen suunnitelma
• Tarvittaessa materiaalin jakaminen
• Jatkosuunnitelma
• Lopetus