Neuropsykiatriset syy- ja taustatekijät

Toiminnanohjaukseen kuuluvat esimerkiksi

• asioiden alkuun laittaminen
• ennakointi
• suunnitelmallisuus
• tavoitteiden asettaminen
• systemaattinen ja joustava eteneminen
• kyky arvioida tekemäänsä
• kyky oppia virheistään.

Toiminnanohjaustaitoja tarvitaan jokapäiväisessä toiminnassa, kuten hampaiden pesussa, pukeutumisessa ja tehtävien tekemisessä.

Haasteet

Toiminnanohjauksen vaikeudet voivat haitata arjen toimista suoriutumista. Tekemisen keksiminen, valintojen tekeminen, siirtymätilanteet(ulosmeno,nukkumaanmeno yms.) sekä jumiutuminen tekemiseen tai ajatuksen ja suoriutuminen tehtävistä ilman tukea ja ohjausta saattavat olla hankalia ja aikaa vieviä.

Vireystila on pitkäkestoinen ilmiö, joka kuvaa toimintojen yleisen energisyyden vallitsevaa tasoa. Terveen ihmisen vireystilassa on vaihtelua syvästä unesta valppaaseen valvetilaan. Parhaimmillaan ihmisen toimintakyky on silloin, kun vireystila on sopiva, ei liian korkea eikä liian matala. Vireystilan kokeminen on yksilöllistä, ja siihen vaikuttavat muun muassa havainnot, tunnetila, motivaatio ja ympäristö.

Haasteet

Henkilöllä voi olla unihäiriöitä, esimerkiksi nukahtamisvaikeuksia ja poikkeava päivärytmi. Vireystilanvaihtelu voi vaikeuttaa keskittymistä, oppimista sekä käyttäytymisen säätelyä näkyen mm. levottomuutena tai impulsiivisuutena.

Automatisaatio on opitun asian yleistämistä ja siirtämistä uuteen tilanteeseen.

Haasteet

Opittu asia täytyy opetella aina uudelleen, kuten esim. pyörällä ajo ilman apupyöriä. Opittu asia ei siirry teoriasta käytäntöön eikä tilanteesta toiseen.

Toimiva sensomotoriikka mahdollistaa aistien, aivojen, tukirangan ja hermolihasjärjestelmän yhteistyön. Tieto ihmiskehossa kulkee hermostossa. Hermoston toimivuus vaikuttaa paitsi motorisiin suorituksiin myös kognitiivisiin kykyihin ja tunteisiin sekä niiden säätelyyn. Hermoston ja aivojen välinen vuorovaikutus ohjaa motoristen toimintojen ohella henkisiä voimavaroja. Se korostaa yksilön persoonallisuuden piirteitä ja tapoja käyttäytyä varsinkin yllättävissä ja stressaavissa tilanteissa.

Sensomotorisesta epätasapainotilasta voidaan puhua silloin, kun osa aisti-informaatiosta jää kokonaan saapumatta aivoille tai kun refleksiin kuluu normaalia pidempi aika, jolloin tietoinen tajunta ruuhkautuu.

Haasteet

Kehossa sensomotorinen epätasapainotila ilmenee muun muassa

• lihaksiston normaalin jäntevyyden puutteena
• silmien lihasten ylimääräisenä ponnisteluna ja väsymisenä
• motoriikan automatisoitumisen hankaluutena
• kehonpuolten yhteistyön haasteina, mikä on konkreettinen este keskushermoston toimivalle työnjaolle.

Nämä epätasapainotilat voivat aiheuttaa esimerkiksi

• oppimiskyvyn heikkenemistä, vaikeuksia kirjoittamisessa ja käsialassa sekä kirjainten ja numeroiden muodoissa
• päättelyn työläyttä mm. sanallisissa tai matemaattisissa tehtävissä sekä tekstin hahmottamisessa
• keskittymisvaikeuksia
• ajantajun tai rytmin tunnistamisen vaikeutta
• huonoa tasapainoa, kömpelyyttä, esineiden pudottelua
• loukkaantumisia ja kiputiloja
• huonoa itsetuntoa.

Yksikanavaisuus on kyvyttömyyttä suorittaa samanaikaisesti usean eri aivoalueen toimintoja.

Haasteet

Yksikanavaisuus ilmenee esimerkiksi vuorovaikutustilanteissa: "kun kuuntelen, en katsele" tai "kun kirjoitan, en kuuntele, enkä puhu". Henkilön huomio saattaa kiinnittyä yhteen mielenkiinnon asiaan, ja silloin hänen on vaikea siirtyä toiseen asiaan. Omaan maailmaan uppoutuminen.

Ajan hahmotus on kykyä hahmottaa ajan kestoa, kelloa, ajankäsitteitä, menneisyyttä ja tulevaisuutta.

Haasteet

Kun henkilö elää "tässä ja nyt" -hetkessä ilman käsitystä ajan kulumisesta, ilmenee muun muassa vaikeutta olla ajoissa, vaikeutta jaksaa odottaa, uppoutumista pitkiksi ajoiksi omiin mielenkiinnon kohteisiin ja vaikeutta ohjata omaa toimintaa. Vaikeus hahmottaa abstrakteja aikamääreitä kuten esimerkiksi kohta, äkkiä, pian.

Kielen hahmotus on kykyä ymmärtää ja käyttää kieltä tarkoituksenmukaisesti sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.

Haasteet

Henkilö ei yleensä aloita keskusteluja tai huomioi keskustelun aloituksia. Saattaa puhua asioista, jotka eivät kiinnosta toisia tai jotka toiset jo tietävät. Ei selitä asioita, esimerkiksi kenestä puhuu. Saattaa olla omia sanoja ja lauserakenteita ja käyttää nimiä pronominien tilalla. Puhe saattaa olla kirjakieltä, pikkuvanhaa sekä muodollista ja puheessa voi olla opittuja fraaseja televisiosta tai voi olla poikkeava puheen rytmi. Lisäksi voi olla kaikupuhetta eli toistaa kuulemiaan lauseita ja kysymysten loppuja. Voi olla myös vaikeutta ymmärtää huumoria, vertauksia ja sarkasmia.

Aistihahmotus on ympäristön havainnointia eri aistien avulla (näkö, kuulo, tunto, haju, maku, tasapaino, liikeaisti), ja kyky yhdistää eri aistien avulla hankitut tiedot mielekkääksi kokonaisuudeksi. Aistien kautta tuleva tieto on kykyä havaita, erotella tai käsitellä aistimuksia. Eri aistien kautta tuleva tietoa voi olla riittämätöntä tai epätarkkaa

Häiriöt aistitiedon käsittelyssä voivat olla aistitiedon säätelyn häiriöitä, joiden vuoksi lapsi voi reagoida vahvasti eli yliherkästi ärsykkeisiin tai toisaalta reagoida heikosti eli aliherkästi. Yliherkkyydessä henkilö välttelee aistiärsykettä kun taas aliherkkyydessä henkilö hakeutuu aistiärsykkeeseen. Toisaalta lapsella voi esiintyä häiriötä myös saatujen aistimusten erottelussa, mikä voi näkyä vaikeuksina hahmottaa ympäristöä yhtä tarkasti ja kokonaisvaltaisesti kuin ikätovereilla.

Haasteet

Poikkeava aistitiedon käsittely johtaa usein puutteelliseen käyttäytymisen hallintaan. Henkilö voi käyttäytyä tilanteissa levottomasti tai jopa agressiivisesti. Toisaalta jotkut saattavat vetäytyä pois tilanteesta ja sulkeutua omiin ajatuksiin.

• Tuntoyliherkkyys. Esimerkiksi voimakkaat reaktiot vaatteiden pesulappuihin ja saumoihin, sukkien resoreihin, tönäisyihin ja hipaisuihin. Kieltäytyminen hampaiden pesusta, hiusten harjauksesta, pesusta ja leikkaamisesta ja kynsien leikkauksesta sekä suihkussa käymisestä. Kieltäytyminen erilaisia koostumuksia sisältävien ruokien syömisestä, esimerkiksi jogurtit joissa on eri aineosia.
• Tuntoaliherkkyys. Esimerkiksi korkea kipukynnys, ei kerro kenellekään satutettuaan itsensä, ei huomioi asiaa itsekään. Poikeava reagointi kuumaan ja kylmään. Pään hakkaaminen lattiaan. Toisaalta henkilö saattaa hakeutua voimakkaiden aistikokemusten pariin, kuten raahaamaan painavia huonekaluja, törmäilemään kavereihin, ahtautumaan pieniin koloihin tai katselemaan pitkään pyöriviä esineitä.
• Näköyliherkkyys. Herkkyys kirkkaille valoille.
• Hajuyliherkkyys. Herkkyys voimakkaille hajuille. Esimerkiksi kuuma ruoka saattaa tuoksua epämiellyttävältä, tarjoa tällöin jäähtynyttä ruokaa.
• Kuuloyliherkkyys. Voimakkaat reaktiot esimerkiksi imurin tai muun kodinkoneen ääneen, katu- ja taustameluun.
• Makuherkkyys. Herkkyys erilaisille makuaistimuksille. Aiheuttaa herkästi rajoittuneita ruokavalioita. Esimerkiksi kuuma ruoka saattaa maistua epämiellyttävältä, tarjoa tällöin jäähtynyttä ruokaa.

Syy-seuraussuhteet on kyky hahmottaa osatekijöiden välisiä suhteita ja kokonaisuuksia yksityiskohtien sijasta. Se on myös kykyä yleistää sääntöjä ja symboleita.

Haasteet

Syy-seuraussuhteen ymmärtämiseen liittyy vaikeuksia hahmottaa, mitä tietystä tekemisestä seuraa. Oman osuuden hahmotus esimerkiksi riitatilanteissa voi olla vaikeaa. Henkilö voi kokea muille itsestään selvissä asioissa hämmentäviä yllätyksiä. Ennen kuin henkilö oppii ymmärtämään asioiden välisiä suhteita, saatetaan tarvita tuhansia toistoja joidenkin arjentaitojen oppimiseen.

Vaikeudet syy-seuraussuhteiden ymmärtämisessä johtuvat puutteellisesta kyvystä suunnitella ja suuntautua tulevaisuuteen. Usein puuttuu kyky hahmottaa, kuinka kauan jokin asia kestää. Ei myöskään ymmärrä aikaa, jota pitää odottaa. Ei välttämättä hahmota asioita järjestyksessä peräkkäin vaan yksittäisinä yksikköinä. Tämä voi näkyä vaikeutena ymmärtää, kuinka asiat liittyvät toisiinsa ja mitä tapahtuu seuraavaksi. Tällöin on vaikea muodostaa johdonmukaista mielikuvaa tapahtumista ja kertoa niistä loogisesti esimerkiksi koulupäivästä tai matkoista.

Vaikeus ymmärtää, että kotona voimassa oleva sääntö on voimassa myös vieraillessa esimerkiksi naapurissa.

Vaikeuden taustalla voi olla, että ei pysty jakamaan huomiotaan muiden kanssa eikä myöskään seuraamaan ympäristön vihjeitä siitä, mitä on tekeillä. Tällöin on erikseen sanottava tai osoitettava toimintaohje ja kerrottava selkeästi, mitä häneltä odotetaan.

Kasvosokeus on vaikeutta tunnistaa aiemmin nähtyjä kasvoja.

Haasteet

Henkilö ei tunnista ihmisiä kasvoista. Vuorovaikutustilanteessa tarvitsee tunnistamiseen jonkun muun vihjeen, kuten kävelytyylin, hiukset, äänen tai hajun tunnistaakseen toisen ihmisen. Kohtelee tuttua ihmistä kuin tuntematonta. Sekoittaa ihmisiä toisiinsa. 

Vuorovaikutus on ihmisten välillä tapahtuvaa vastavuoroista tunteiden, ajatusten ja tekojen jakamista. Eli sitä, miten olemme toisten kanssa ja mitä kahden tai useamman ihmisen välillä tapahtuu. Puheen lisäksi vuorovaikutus tapahtuu eleiden, ilmeiden, katseen tai ääntelyn avulla. Vuorovaikutuksen peruselementtejä eli kontaktia, läsnäoloa ja vuorottelua tarvitaan kaikissa kommunikointitilanteissa koko elämän ajan. Vuorovaikutus vahvistuu yhdessäolosta, ja kaikki kehityksen osa-alueet rakentuvat vuorovaikutustilanteissa.

Haasteet

Kavereiden kanssa yhdessä oleminen, leikkiminen ja pelaaminen saattavat olla hankalaa. Henkilö saattaa tulkita toisten sanomiset ja tekemiset omalla tavallaan, joka ei palvele yhdessä olemisen eikä leikin jatkuvuutta. Väärinymmärryksiä ja riitoja tulee herkästi.

Tunteet, kuten pelko, suru ja ilo saattavat tuoda vaikeuksia vuorovaikutukseen ja stressinhallintaan. Tunteet ohjaavat ihmisen toimintaa motiivien, tavoitteiden ja tiedonkäsittelyn ohella. Tunteet edistävät ihmisen sopeutumista ympäristöön, kuten sosiaalisiin tai uhkaaviin tilanteisiin.

Haasteet

Toisten ihmisten seurassa oleminen voi olla hyvin intensiivinen, tunteikas ja siten uuvuttava kokemus, joka voi lamaannuttaa toimintakykyä pidemmäksikin ajaksi. Toisaalta kuormittavassa tilanteessa henkilö voi käyttäytyä aggressiivisesti, eristäytyneesti tai syytellä itseään. Vuorovaikutustilanteita voi hankaloittaa se, että ei tunnista omia tai toisten tunteita.

Mielenmalli on kykyä tunnistaa sekä ymmärtää toisten ihmisten ajatuksia, uskomuksia, haluja ja aikomuksia. Tämä kyky on meille välttämätön, jotta voimme ymmärtää toisten ihmisten käyttäytymistä ja ennakoida heidän tulevia tekojaan.

Haasteet

Henkilö luulee, että toiset ihmiset tietävät samat asiat kuin itse tietää. On vaikea asettua toisen ihmisen asemaan vuorovaikutustilanteissa, jossa vaaditaan keskustelutaitoja, kompromissien tekemistä ja ristiriitojen ratkaisemista. Voi olla vaikea myös hahmottaa kokonaisuuksia. Saattaa puhua tapahtumista kuin toiset olisivat olleet paikalla ja ihmisistä kuin toiset tuntisivat kyseisen henkilön. Uskoo toisten haluavan syödä samaa ruokaa tai leikkiä samaa leikkiä kuin mitä itse haluaa.