Yleistä keskittymisen ja tarkkaavuuden ongelmista ja ADHD:sta

Keskittymisen ja tarkkaavuuden haasteet ovat erilaisia lapsen ja nuoren eri kehitysvaiheissa. On esimerkiksi tavallista, että pienen lapsen keskittymisen jänne on lyhyt ja tarkkaavuus herpaantuu herkästi. Tämä voi näkyä muun muassa tekemisten ja leikkien nopeana vaihtumisena, asioiden jäämisenä kesken, tai toiminnanohjauksen pulmia vaikkapa arkitoimissa. Keskittymiseen vaikuttavat kaikenikäisillä lapsilla muun muassa nukkumisen määrä ja laatu, riittävä tai riittämätön syöminen sekä liikkumisen ja ruutuajan määrä. Lapsilla nähdään esimerkiksi väsyneenä levotonta käytöstä ja keskittymisvaikeuksia riippumatta siitä, onko hänellä neuropsykiatrisia vaikeuksia. On normaalia, että lapsuus- ja nuoruusikäinen lapsi tarvitsee aikuisen ohjausta, valvontaa ja tukea arjessa. Tarvittavan ohjauksen ja tuen määrä on yksilöllinen. Mikäli huolta syntyy lapsen tarkkaavuudesta ja keskittymisestä, on ensisijaista ohjata lähiaikuisia niin kotona, varhaiskasvatuksessa, esiopetuksessa kuin koulussakin huomioimaan lapsen yksilölliset tarpeet ja että vaatimukset asetetaan yksilöllisesti lapsen kehityksen ja tuen tarpeen mukaan.

Alle kouluikäisellä oireet keskittymisen ja tarkkaavuuden vaikeudet voivat ilmetä fyysisenä levottomuutena (kiipeily, juoksentelu ympäriinsä), leikkien lyhytjänteisyytenä sekä arvaamattomana säntäilynä. Kouluikäisellä oireet näkyvät vaikeutena pysyä aloillaan tunneilla, taukoamattomana puheena, omiin ajatuksiin vaipumisena ja huolimattomuusvirheinä tehtävissä sekä tavaroiden unohteluna ja kyvyttömyytenä odottaa vuoroaan. Nuorella ja nuorella aikuisella keskittymisen ja tarkkaavuuden oireet voivat ilmetä paikallaan oloa vaativien tilanteiden välttelynä, taipumuksena tehdä toissijaisia asioita tärkeän tehtävän sijaan, vaikeuksina ihmissuhteissa ja kyvyttömyytenä sitoutua pitkäjänteisesti opiskeluun tai työhön. Kaikissa ikäryhmissä nopeat ja voimakkaat tunnereaktiot ovat tavallisia henkilöillä, joilla on keskittymisen ja tarkkaavuuden haasteita.

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö on toimintakykyä heikentävä neurokehityksellinen häiriö. Käypä hoito -suosituksen mukaan ADHD-oireiden tulee diagnoosin asettamiseksi olla havaittavissa 12 vuoden ikään mennessä, mutta on mahdollista, että oireet aiheuttavat merkittävää haittaa vasta myöhemmällä iällä ympäristön vaatimusten kasvaessa. Keskeisimmät ADHD-oireet ovat keskittymättömyys, yliaktiivisuus, impulsiivisuus ja tarkkaamattomuus, jotka häiritsevät lapsen arkielämää ja toimintakykyä useissa tilanteissa - päiväkodissa, koulussa, kotona ja harrastuksissa. Häiriötasoiset oireet ovat pitkäkestoisia, oireiden tasoa poikkeaa selkeästi samanikäisistä eivätkä oireet aiheudu muista syistä (elämäntavat, lääkitys, päihteet, mielialahäiriö tai muu sairaus).

ADHD:sta voidaan tunnistaa kolme ilmenemismuotoa sen mukaan, painottuvatko oireet tarkkaamattomuuteen, yliaktiivisuuteen vai esiintyykö kaikkia ydinoireita. Tarkkaamattomuuspainotteisesta häiriöstä on käytetty myös lyhennettä ADD. Keskittymisvaikeuksien ja häiriötasoisen tilan raja eli ADHD:n ero tavanomaiseen kehitykseen nähden on liukuva.

Kaikki keskittymisvaikeuksia kokevat lapset ja nuoret voivat hyötyä tuesta keskittymistä tukevien elämäntapojen ylläpitämiseksi ja neuropsykiatristen tukitoimien käyttöönottamiseksi. Vain osa keskittymisvaikeuksia kokevista tarvitsee lääketieteellistä diagnostiikkaa ja lääkinnällisiä hoito- tai kuntoutustoimia.