Varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja koulun tukitoimet

Vuorovaikutus kodin ja oppimisympäristöjen välillä

Avainasiat oppimisympäristöjen ja kodin yhteistyössä:

• luottamuksellisuus
• molemminpuolinen arvostus
• vanhempien asiantuntijuus
• voimavarojen merkitys
• avoin keskustelu
• positiivinen palaute

Tärkeä lähtökohta oppimisympäristön tukitoimien onnistumiselle ja lapsen tai nuoren parhaalle mahdolliselle tukemiselle on luottamuksellisen, lämpimän ja molemmin puolin arvostavan vuorovaikutussuhteen syntyminen lapsen tai nuoren ja oppimisympäristön aikuisten välille, sekä oppimisympäristön ja kodin kesken.

Lapsen etu on, että oppimisympäristö arvostaa ja hyödyntää vanhempien asiantuntemusta lapsen tai nuoren elämänhistorian ja persoonan suhteen. Oppimisympäristö puolestaan näkee lapsen tai nuoren pedagogisesta näkökulmasta ja toisenlaisessa roolissa, mm. osana ryhmää. Näiden näkökulmien yhdistäminen auttaa opettajaa pedagogisena asiantuntijana ja neuvolaa/ opiskeluhuoltoa osana lapsen tai nuoren tukiverkostoa luomaan hänestä kokonaiskuvan vahvuuksineen ja tuentarpeineen.

Oppimisympäristön ammattilaiset vastaavat positiivisen yhteistyön käynnistämisestä ja ylläpitämisestä niissäkin tilanteissa, kun perheen voimavarat (esimerkiksi vanhemman mielenterveys, jaksaminen, omat mahdolliset nepsyhaasteet tms.) tai aiemmat negatiiviset kokemukset asiantuntijoihin tukeutumisesta vaikeuttavat alkuun pääsemistä. Työntekijän on tärkeä pitää omasta jaksamisestaan ja hyvinvoinnistaan huolta, jotta ammatillinen ja myönteinen asenne voi pysyä yllä myös haastavimmissa tilanteissa. Oppimisympäristön yhteisöllinen, ratkaisukeskeinen ja työntekijöitä tukeva toimintakulttuuri edistävät oleellisesti työssä jaksamista.

Vuorovaikutus kodin ja oppimisympäristöjen välillä rakentuu avoimen ja arvostavan keskustelun sekä ratkaisukeskeisen ja toivoa luovan viestinnän kautta. Positiivinen palaute on merkittävä tekijä lapsen tukemisessa. Varsinkin vuorovaikutussuhdetta vasta rakennettaessa on väärinkäsitysten välttämiseksi selkeintä puhua vaikealta tuntuvista asioista kasvotusten, ja käyttää kirjoitettuja viestejä vain tiheän positiivisen palautteen antamiseen. Tärkeintä on, että positiivinen palaute tavoittaa huoltajat tavalla tai toisella.

Oppimisympäristöjen tuki

Lapsen itsetuntoa ja minäpystyvyyttä vahvistavan myönteisen ja lämpimän vuorovaikutuksen lisäksi oleellinen onnistumisten mahdollistaja on toimiva oppimisympäristö. Toimiva oppimisympäristö koostuu psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia edistävien tekijöiden lisäksi toiminnanohjausta tukevista käytännöistä. Näitä ovat:

• Arjen toiminnan selkeä struktuuri
• Riittävä ennakointi
• Selkeät ohjeet
• Lapsen tai nuoren yksilöllisten tarpeiden mukainen ohjaus
• Turvalliset rutiinit

Monenlaiset toimintaa ohjaavat konstit ja tekemistä jäsentävät toimintamallit ja -strategiat auttavat vähentämään haittoja, joita mm. toiminnanohjauksen pulmat aiheuttavat. Kun on hyvässä hengessä ja rauhassa selvitelty ongelmallista toimintaa ylläpitävät tai laukaisevat tekijät tai toivottavaa toimintaa estävät tekijät, voidaan yhdessä lapsen kanssa sopia toimintamalleja ongelmallisilta tai vaikeilta tuntuviin tilanteisiin. Toiminnanohjausta tukee usein välitön palaute hyvin sujuvasta toiminnasta. Usein on hyödyllistä käyttää ulkoista konkreettista palkkiota vahvistamaan toivottua toimintaa.

On tärkeää, että kaikki oppimisympäristöjen aikuiset, ryhmän ja oppilaan lisäksi, ovat selvillä sovituista toimintamalleista. Myös lapsen huoltajien on tärkeä tietää käytännöistä ja tavoitteista, jotta he voivat tukea lasta samansuuntaisesti. Yhteistyössä voidaan myös sopia esimerkiksi motivoivasta palkkiosysteemistä, jota koti toteuttaa, jos se on kyseisen lapsen ja perheen kohdalla tarkoituksenmukaista (esimerkiksi pieni lisäys peliaikaan, mieluisa yhteinen tekeminen tai vastaava pieni palkinto)

Toiminnanohjaustaitoja edistetään esimerkiksi oppimis-, stressi- tai siirtymätilanteissa mallintamalla ja tekemällä tarvittaessa aluksi lapsen puolesta. Samalla selitetään toivottua toimintaa. Hiljalleen lapsi oppii toimimaan toivotusti yhdessä toisen henkilön kanssa. Toiminnanohjauksen taitojen vahvistuessa lapsi kykenee toimimaan toivotulla tavalla tukitoimien avulla ja ajan myötä jopa ilman niitä.

Koska keskittymisen ja tarkkaavuuden haasteissa kyseessä on kehityksellinen vaikeus, haasteet voivat tulla esille jo ennen kouluikää. Usein huomio kiinnittyy lapsen ylivilkkauteen ja impulsiivisuuteen, jotka saattavat korostua varhaiskasvatuksen tai esiopetuksen lapsiryhmissä. Myös tarkkaamattomuusoireita voi esiintyä, mutta ne jäävät helposti havaitsematta, koska ne eivät haittaa ryhmätoimintaa. Lapsella voi olla tapaturma-alttiutta ja tunnesäätelyn voimakkaita haasteita.

Toisaalta pienten lasten normaalikehitykseenkin kuuluvat sekä toimintaotteen lyhytjänteisyys, motorinen vilkkaus että usein myös impulsiivisuus, monenlaiset tunnesäätelyn haasteet ja aggressiotaitojen harjoittelu. Aina nämä piirteet eivät viittaa ADHD:hen. Tyypillisesti ADHD-diagnostiikan tarvetta arvioidaan aikaisintaan esi- ja alkuopetuksen aikana. Riippumatta selvittelyjen ja diagnostiikan tarpeesta, tukitoimien aloittaminen riittävän varhain on tärkeää.

Keskeiset tukitoimet varhaiskasvatuksessa:

• Rutiinit ja ennakoitavuus: Päiväjärjestys on selkeä, visuaalinen (kuvat) ja pysyvä. Muutoksista kerrotaan etukäteen.
• Ympäristön muokkaus: Vähennetään häiriötekijöitä (esim. rauhallinen istumapaikka), tarjotaan kuulosuojaimet tarvittaessa ja rajataan leikkitilaa.
• Ohjauksen selkeys: Aikuinen varmistaa kontaktin (katse, kosketus), antaa lyhyitä ohjeita ja pilkkoo pitkät tehtävät.
• Toiminnallisuus: Mahdollistetaan liike ja tauotetaan keskittymistä vaativia hetkiä.
• Positiivinen vahvistaminen: Kehutaan ja kannustetaan heti onnistumisista (esim. kuvitetut tavoitetaulut).
• Pienryhmät ja avustaja: Toiminta pienryhmissä vähentää kuormitusta. Avustajan tuki voi olla tarpeen siirtymätilanteissa ja ryhmätoiminnassa.
• Varhaiskasvatuksessa ja koulussa toteutettavat ADHD-oireisten lasten ja nuorten tukitoimet (Käypä hoito)

Keskeiset tukitoimet perusopetuksessa:

Keskittymisen- ja tarkkaavuuden haasteet tuottavat monimuotoisia haasteita koulutyöskentelyyn ja usein haittaa myös ikätoverisuhteisiin ja toimintaan aikuisten kanssa. Ensisijaiset tukitoimet ovat koulun arjessa toteutettavat keskittymisen ja tarkkaavuuden haasteita kokevien lasten ja nuorten tukitoimet.

1.8.2025 alkaen oppimisen ja koulunkäynnin tuki perustuu perusopetuslain uuteen 4 a lukuun, joka korvaa aiemman kolmiportaisen tuen mallin. Uudistuksen tavoitteena on varmistaa, että oppilas saa tarvitsemansa tuen oikea aikaisesti, ensisijaisesti omassa opetusryhmässään ja ilman raskaita hallinnollisia menettelyjä, kts Oppimisen tuen uudistus perusopetuksessa (opetushallitus)

Ensisijainen tukimuoto on ryhmäkohtainen tuki, joka kuuluu kaikille oppilaille ja toteutuu osana tavallista opetusta. Se voi sisältää esimerkiksi tukiopetusta, opetuskielen tukea, eriyttämistä ja erityisopettajan antamaa opetusta ryhmän yhteydessä. Ryhmäkohtaisesta tuesta ei tehdä hallintopäätöstä.

Jos ryhmäkohtainen tuki ei riitä, oppilaalle tehdään pedagoginen arvio, jonka perusteella voidaan järjestää oppilaskohtaisia tukitoimia. Näitä voivat olla esimerkiksi pienryhmäopetus, avustaja tai tulkitsemispalvelut sekä oppimisen apuvälineet. Oppilaskohtaisesta tuesta laaditaan oppilaskohtaisen tuen suunnitelma, ja tarvittaessa tehdään hallintopäätös. Tukea seurataan ja päivitetään oppilaan tilanteen mukaan.

Pedagogisen tuen rinnalla oppilas voi saada opiskeluhuollon palveluja oppilas ja opiskelijahuoltolain mukaisesti. Opiskeluhuolto tukee oppilaan hyvinvointia sekä yhteisöllisesti että yksilöllisesti, ja siihen osallistuvat esimerkiksi koulupsykologi, kuraattori ja terveydenhuolto.

Oppilaan tukeminen perustuu moniammatilliseen yhteistyöhön, jossa koulun henkilöstö, huoltajat ja tarvittaessa ulkopuoliset toimijat, kuten perheneuvola tai erikoissairaanhoito, toimivat yhdessä. Tiedonsiirto on erityisen tärkeää nivelvaiheissa, kuten siirryttäessä varhaiskasvatuksesta kouluun tai koulusta toiselle asteelle.

Pirkanmaan alueella koulut voivat saada vaativissa tilanteissa konsultaatiota, esimerkiksi Koivikkopuiston sairaalaopetukselta, joka tarjoaa myös neuropsykiatrista osaamista.

Oppimisen ja koulunkäyntiä koskeva lainsäädäntö ja opetussuunnitelmat uudistukseen liittyen on tehty seudullista yhteistyötä Pirkanmaalla kaupunkiseudun kuntien kesken, ja yksi yhteistyön tuloksista on linkissä oleva vinkkimateriaali. Materiaalin tarkoitus on tukea oppimisen edellytyksiä vahvistavien opetusjärjestelyjen tekemistä esi- ja perusopetuksessa.

• Vinkkipaketti oppimisen edellytyksiä tukeviin opetusjärjestelyihin, joka on suunnattu kouluyhteisössä toimivan esi- ja perusopetuksen opetuksen järjestämisen tueksi.
• Oppimisen ja koulunkäynnin tuki (oph.fi)

Keskeiset tukitoimet toisen asteen koulutuksessa:

Toisen asteen koulutusta tarjoaa moni koulutuksen järjestä. Oppilaitoksessa tarjottu tuki keskittymisvaikeuksissa vaihtelee jonkin verran oppilaitoksen toimintakäytäntöjen mukaan.

Toisen asteen koulutuksen osalta oppimisen ja koulunkäynnin tuesta säädetään laissa ammatillisesta koulutuksesta sekä lukiolaissa. Aktiivisuus- ja tarkkaavuusoireisen opiskelijan tuen muoto riippuu koulutuksen järjestäjästä ja oppilaitoksesta jossain määrin.

Lukiossa jokaisella opiskelijalla on oikeus saada tukea oppimiseensa yksilöllisten tarpeiden mukaan (lukiolaki 714/2018, 28 § 1 mom.). Lukioissa on erityisopettajia, joiden tehtävänä on tukea opiskelijaa oppimiseen ja lukio-opintojen suorittamiseen liittyvissä vaikeuksissa. Lukion erityisopetus on ensisijaisesti pedagogista tukea, joka kohdistuu oppimaan oppimiseen, oman oppimistyylin löytämiseen sekä itsetunnon vahvistamiseen oppijana. Opiskelijan oppimisen tuki toteutetaan oppitunneilla, koetilanteissa ja henkilökohtaisena ohjauksena ja opetuksena. Tukimuotoina on myös yhteisöllisiä ja opiskeluympäristöön liittyviä ratkaisuja. Niitä voivat olla esimerkiksi mahdollisuus rauhalliseen ja aistiärsykkeettömämpään työtilaan tai aineenopettajien yhteisopettajuuteen. Opiskelijan yksilöllisiin tarpeisiin vastaaminen voi tarkoittaa esimerkiksi ohjeiden ymmärtämisen varmistamista tai kirjallisia ohjeita laajempien ja haastavampien tehtävänantojen yhteydessä.

Muita oppimisen tukimuotoja voivat olla esimerkiksi opetuksen eriyttäminen, tukiopetus ja muut pedagogiset ratkaisut. Tuen suunnittelussa huomioidaan, että opiskelijalle tulee oppimisvaikeuksista huolimatta riittävä määrä sellaisten taitojen harjoittelua, jotka ovat edellytyksenä ylioppilaskokeista suoriutumiselle. Lukiossa tuen tarvetta arvioidaan opintojen alussa ja säännöllisesti opintojen edetessä. Tukitoimet kirjataan opiskelijan pyynnöstä opiskelijan henkilökohtaiseen opintosuunnitelmaan.

Ammatillisessa koulutuksessa jokaiselle opiskelijalle tehdään HOKS eli suunnitelma oman osaamisen kehittämiseen. Opiskelijalla on oikeus erityiseen tukeen, jos hän oppimisvaikeuksien, vamman, sairauden tai muun syyn vuoksi tarvitsee pitkäaikaista tai säännöllistä erityistä oppimisen ja opiskelun tukea tutkinnon tai koulutuksen perusteiden mukaisten ammattitaitovaatimusten tai osaamistavoitteiden saavuttamiseksi (laki ammatillisesta koulutuksesta 531/2017, 64§). Opiskelijalle laaditaan erityisen tuen suunnitelma osana henkilökohtaista osaamisen kehittämissuunnitelmaa. Suunnitelmaan kirjataan kuvaus erityisen tuen tarpeesta, sovitut pedagogiset tukitoimet ja tarvittavat opetus- ja opiskelujärjestelyt sekä mahdollinen osaamisen arvioinnin mukauttaminen ja/tai ammattitaitovaatimuksista tai osaamistavoitteista poikkeaminen. Erityisestä tuesta tehdään kirjallinen päätös.

Ammatillisessa koulutuksessa oppilaitoskohtaisesti vaihtelevia tukimuotoja ovat:

• Integroitu erityisopetus: Erityistä tukea tarvitseva opiskelija opiskelee yleisessä ammattioppilaitoksessa yleisopetuksen ryhmässä, jossa häntä tuetaan yksilöllisesti mahdollisuuksien mukaan.
• Oppimispajat: Tarvittaessa opiskelijan on mahdollista suorittaa (keskeytyneitä) opintoja tuetusti.
• Samanaikaisopetus: Opetustilanteessa on kaksi opettajaa, joista toinen voi auttaa tukea tarvitsevia opiskelijoita tehtävien tekemisessä.
• Pienryhmäopetus: Pienryhmissä opiskelu voi olla toteutukseltaan monenlaista, myös esim. työvaltaista.
• Ohjaajien tuki: Ohjaajat voivat toimia esimerkiksi luokassa opettajan rinnalla ja pienryhmän ohjaajana. Ohjaaja voi myös ohjata ja tukea opiskelijan oppimista henkilökohtaisesti.
• Eriyttäminen: Opettaja pyrkii ottamaan huomioon opiskelijoiden erilaiset oppimisedellytykset. Opetuksessa voidaan esimerkiksi hyödyntää konkreettisia havaintovälineitä, suppeampia sisältöjä, helpompia tehtäviä ja selkeämpiä materiaaleja.
• Mukauttaminen: Mukautetussa arvioinnissa opiskelijan osaaminen ei täytä T1-tason (tyydyttävä) kriteereitä.
• Osaamisen osoittaminen (ja arviointi): Erityistä tukea tarvitsevalla opiskelijalla on oltava erilaisia mahdollisuuksia näyttää osaamisensa. Erilaisia arviointimenetelmiä voivat olla muun muassa suulliset kokeet, oppimispäiväkirjat, esitelmät ja portfoliot.
• Erityisen tuen opiskelija osallistuu työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen samalla tavalla kuin kaikki muutkin opiskelijat, mutta tukea voidaan tarvita ja tarjota enemmän ja tukitoimet suunnitellaan yhdessä työpaikkaohjaajan kanssa.
• Opiskeluhuollon palvelut: kuraattori- ja psykologipalvelut sekä opiskeluterveydenhuollon palvelut, ovat toisen asteen koulutuksen piirissä oleville nuorille keskeinen tuen muoto. Kaikissa toisen asteen oppilaitoksissa toimii kuraattoreja ja psykologeja, joiden työn tavoitteina on opiskelukyvyn tukeminen ja opintojen suorittamisen edistäminen sekä opiskelijoiden myönteisen nuoruusiän kehityksen, toimintakyvyn ja mielenterveyden tukeminen.