Julkaisut

Auttamistyön rajanvedot gerontologisen sosiaalityön tiedonmuodostuksen näkökulmasta, Sonja Niemi ja Nanna Gisselberg 

Kokemuksellisuuden kehykset: tutkiva tarkastelu kokemuksellisuuden ymmärtämisestä taloussosiaalityön kehittämishankkeen viitekehyksessä, Anna Pekkarinen, Seija Junno, Riikka Ritala, Minka Leino-Holm, Tuuli Tumi, Tiina Lepaus ja Sanna Ylistenniemi

Annika Markkula ja Niina Ojala

Noora Aarnio 

Elina Perkiö 

Janika Markkanen ja Anne Vienovirta

Kaisa Suksi-Koivisto

Viola Valli ja Netta Bracone

Matilda Leppänen ja Reetta Ylistalo

Kirsi Vanhanen

Riikka Sujamo 

Anna Pekkarinen 

Milka Suuniittu-Sakari ja Sari Rusanen 

Kirjoittajat

Sonja Niemi ja Nanna Gisselberg, Pirkanmaan hyvinvointialue

Tiivistelmä

Reflektiivinen essee tarkastelee gerontologista sosiaalityötä erityisesti tilanteissa, joissa iäkkään asiakkaan läheissuhteet ovat haavoittavia ja tuottavat erityisen tuen tarvetta. Gerontologinen sosiaalityö ymmärretään kirjoituksessa sosiaalihuoltolain mukaisena viranomaistyönä, jonka keskeisiä tehtäviä ovat palvelutarpeen arviointi, omatyöntekijätyö sekä monialainen yhteistyö. Tarkastelu perustuu kirjoittajien usean vuoden työkokemukseen ja kahteen kuvitteelliseen, käytännön ilmiöitä yhdistelevään tapausesimerkkiin.

Analyysi osoittaa, että iäkkään asiakkaan sosiaalityön tarve ei aina johdu hänen omista elämänhallinnan haasteistaan, vaan aikuisen lapsen tai muun läheisen kokemista ongelmista, jotka heijastuvat iäkkään vanhemman turvallisuuteen, talouteen ja asumiseen. Haavoittavissa läheissuhteissa korostuvat taloudellinen hyväksikäyttö, lähisuhdeväkivalta, palveluiden estäminen sekä asumisen vaarantuminen. Erityisesti digitalisaatio lisää taloudellisen hyväksikäytön riskiä tilanteissa, joissa ikääntyneen digitaitojen puute yhdistyy läheisen ongelmalliseen toimintaan.

Tapausesimerkit havainnollistavat palvelujärjestelmän pirstaleisuutta, prosessien osittamista ja lainmukaisten määräaikojen ylittymistä. Erityisen tuen tarpeessa olevien työikäisten aikuisten palveluprosessit viivästyvät, mikä heijastuu suoraan iäkkään asiakkaan tilanteeseen ja voi johtaa kriisiytymiseen sekä raskaampien palveluiden tarpeeseen. Oikea-aikaisen, kokonaisvaltaisen ja jatkuvuutta turvaavan omatyöntekijätyön puute heikentää sekä asiakkaiden oikeuksien toteutumista että työn vaikuttavuutta. Gerontologinen sosiaalityö joutuu usein toimimaan myös työikäisen läheisen avunsaannin edistäjänä, vaikka organisatoriset rajat ja resurssipula vaikeuttavat ylisukupolvisten ongelmien käsittelyä.

Essee tuo esiin tarpeen vahvistaa perhelähtöistä ja systeemistä työotetta myös täysi-ikäisten kanssa työskenneltäessä sekä kehittää sosiaalityön ja terveydenhuollon välistä yhteistyötä. Erityisen tuen tarpeessa olevien asiakkaiden tilanteiden ratkaiseminen edellyttää pitkäjänteistä, moniammatillista työskentelyä, jossa työntekijävaihdokset minimoidaan ja luottamuksellisen asiakassuhteen rakentamiselle varataan riittävästi aikaa. Ilman rakenteellisia muutoksia palvelujärjestelmän katvealueet tuottavat viivästyneitä interventioita, kasautuvaa syrjäytymistä ja lisääntyviä kustannuksia sekä inhimillistä kärsimystä iäkkäille asiakkaille ja heidän läheisilleen.

Kirjoittajat

Anna Pekkarinen, Seija Junno, Riikka Ritala, Minka Leino-Holm, Tuuli Tumi, Tiina Lepaus ja Sanna Ylistenniemi

Tiivistelmä

Talouden taitoja koko perheelle yhdessä (TALTU) -hanke toteutettiin vuonna 2024 Sosiaalialan osaamiskeskus Pikassoksen koordinoimana Oikeusministeriön rahoituksella. Hankkeessa kehitettiin talousymmärtävän kohtaamisen työskentelyote lapsiperheitä kohtaaville ammattilaisille sosiaali-, terveys- ja sivistyspalveluissa. Tavoitteena oli vahvistaa perheiden taloudellista toimintakykyä suhdeperustaisesti ja systeemisesti, huomioiden talousvaikeuksiin liittyvät tunteet, vuorovaikutus sekä talouspuheen vaikutukset perhesuhteisiin ja ammatillisiin kohtaamisiin.

Tarkastelun tapa oli reflektiivinen. Aineistona hyödynnettiin hankkeen kirjallisia dokumentteja ja tiimin reflektoivia keskusteluja. Analyysimenetelmänä sovellettiin kehysanalyysia, jonka avulla tarkasteltiin, millaisissa merkityskehyksissä kokemuksellisuudesta puhuttiin ja miten kokemustiedon ja ammatillisen tiedon välistä suhdetta neuvoteltiin. Analyysissa tunnistettiin kolme toisiinsa limittyvää kehystä. Tarinallisessa kehyksessä kokemustieto jäsentyi yksilöllisinä elämäntarinoina, jotka täydensivät ammatillista tietoa ja haastoivat rakenteellisia epäkohtia, mutta säilyttivät kokemustoimijan ja ammattilaisen erilliset positiot. Valikoidusti vuorovaikutukseen tuodun kokemuksen kehyksessä kokemuksellisuus ja ammatillisuus alkoivat limittyä: myös ammattilaisia kutsuttiin reflektoimaan omaa rahasuhdettaan ja sen vaikutuksia työhön. Yhdistyneessä kehyksessä asiakas–ammattilainen-jaottelu purkautui osittain, ja kokemuksellisuus tunnustettiin osaksi ammatillista tiedonmuodostusta esimerkiksi toimeentulovaikeuksia kokevien ammattilaisten vertaisryhmässä.

Kaikkia kehyksiä yhdisti rakenteellinen metakehys: yksittäisiä kokemuksia tarkasteltiin suhteessa yhteiskunnallisiin normeihin, instituutioihin ja palvelujärjestelmän käytäntöihin. Kokemustiedon legitimointi nähtiin keinona uudistaa taloussosiaalityön tiedonmuodostusta, vahvistaa dialogisuutta ja konkretisoida suhdeperustaisuutta. Hankkeeseen liittyvän kehittämistyön keskeinen johtopäätös on, että kokemuksellisuus ei ole ammatillisen tiedon vastakohta, vaan yhteinen tiedonmuodostus mahdollistaa empaattisemman ja rakenteellisesti tietoisemman työskentelyn lapsiperheiden taloushaasteiden parissa.