Sosiaalinen raportointi nostetaan Pirkanmaalla sosiaalityötä politisoivaksi tiedonmuodostukseksi
Pirkanmaalla kehitettävä sosiaalisen raportoinnin malli määrittyy sosiaalityön kriittisesti politisoivaksi tiedonmuodostukseksi, jonka tavoitteena on vahvistaa sosiaalihuollon ilmiöihin perustuvaa tiedolla johtamista sekä tukea päätöksentekoa entistä systemaattisemmin.
Artikkelissa argumentoidaan, että sosiaalinen raportointi on noussut keskeiseksi menetelmäksi, jonka avulla voidaan tehdä näkyväksi asiakkaiden tarpeista nousevia ilmiöitä ja tuottaa päätöksentekokelpoista tietoa. Prosessin lähtökohtana on analysoitu, monilähteinen tieto.
Habermasilainen tiedonintressikehikko ohjaa raportoinnin tarkoitusta
Raportoinnin tiedonmuodostus jäsentyy artikkelin mukaan Jürgen Habermasin tiedonintressiteorian kautta teknis-rationaaliseen, praktiseen ja emansipatoriseen ulottuvuuteen. Teknis-rationaalinen tiedonintressi näkyy siinä, että sosiaaliset raportit tuottavat tietoa suunnittelun, kehittämisen ja ennakoinnin tueksi. Praktinen tiedonintressi vahvistaa ilmiöiden juurisyiden tunnistamista sekä asiakkaiden arjen kontekstuaalista ymmärtämistä. Emansipatorinen tiedonintressi pyrkii paljastamaan valtarakenteita, epäoikeudenmukaisuutta ja hallinnan mekanismeja, mikä tekee sosiaalisesta raportoinnista kriittistä ja ajoittain myös hallinnollisesti haastavaa.
Kirjoittajat korostavat, että kriittisyys kohtaa toisinaan vastarintaa, koska se edellyttää vallitsevien käytäntöjen ja asenteiden tarkastelua. Samalla se kuitenkin avaa mahdollisuuden sellaiseen keskusteluun, joka muutoin jäisi sosiaalihuollon rakenteissa näkymättömiin.
Moniääninen tiedonmuodostus ja tiedon demokraattisuus ovat raportoinnin ytimessä
Pirkanmaan ilmiölähtöisen sosiaalisen raportoinnin mallin havaittiin rakentuvan moniäänisyydelle. Tietoa kerätään ja analysoidaan asiakkaiden, työntekijöiden, johdon ja luottamushenkilöiden näkökulmista, mikä vahvistaa tiedon demokraattisuutta ja purkaa tietoon ja tietämiseen liittyviä hierarkioita. Aineistoissa yhdistyvät eri tietolajit, joita analysoidaan yhteiskuntatieteellisesti.
Artikkelin mukaan tietämistä katalysoivat erityisesti neuvottelu, vastuun kantaminen ja kriittinen reflektio. Neuvottelu toimii tiedonmuodostuksen mekanismina, jossa eri toimijat rakentavat yhteistä ymmärrystä ilmiöistä. Vastuun kantaminen merkitsee havaittujen epäkohtien korjaamisen edistämistä, kun taas kriittinen reflektio auttaa tunnistamaan sosiaalityötä ohjaavia ajatusmalleja ja rakenteita.
Raporttien tavoitteena on yhteiskunnallinen vaikuttavuus
Sosiaalisen raportoinnin tarkoituksena on vahvistaa sosiaalihuollon painoarvoa päätöksenteossa sekä tuoda sosiaalityön tieto poliittisten ja hallinnollisten keskustelujen ytimeen. Raportit julkaistaan julkisesti, niiden toimenpide-ehdotuksille määritellään vastuutahot ja toimeenpanoa seurataan. Tavoitteena on lisätä ilmiötasoisen tiedon vaikuttavuutta ja siten edistää asukkaiden hyvinvointia.
Näin sosiaalinen raportti ei ole vain asiakirja, vaan sosiaalityön politisoitumista mahdollistava teko. Se avaa tilaa keskustella vallan ja resurssien jakautumisesta sekä haastaa rakenteita, jotka ylläpitävät eriarvoisuutta.
Sosiaalityö tunnistetaan poliittiseksi käytännöksi
Artikkelissa muistutetaan, että sosiaalityö on väistämättä poliittista toimintaa, koska se rakentuu vallan, oikeuksien ja ehtojen ympärille. Sosiaalinen raportointi tekee tämän näkyväksi ja tarjoaa välineitä sosiaalityön kriittiseen uudelleenmäärittelyyn. Sosiaalityön tietoperusta asemoidaan kriittiseen yhteiskuntateoriaan, mikä erottaa sen hallinnollisista ja psykologisista traditioista sekä palauttaa huomion rakenteisiin, jotka muokkaavat asiakkaiden olosuhteita ja tuen tarpeita.
Tutustu artikkeliin Talentia-lehden sivuilla.
Lähde: Perkiö, Elina & Sujamo, Riikka & Pekkarinen, Anna (2025) Sosiaalinen raportointi sosiaalityötä kriittisesti politisoivana tiedonmuodostuksena. Teoksessa Mari Kivistö, Heidi Kankkonen, Tarja Kemppainen, Tarja Orjasniemi & Katriina Sirkka (toim.) Tutkiva sosiaalityö: Sosiaalityö haavoittuvuuden kohtaajana. Talentia-lehti ja Sosiaalityön tutkimuksen seura: Helsinki, 139 - 147.