Trapetsitaitelua yhdyspinnoilla – ammattilaisten näkemyksiä sosiaalityön roolista sote-integraatiossa

Soske järjesti ajankohtaisfoorumin 2.3.2026, jossa keskusteltiin sosiaalityön paikasta sote-integraatiossa. Keskustelijapareina toimivat Hanna Rintamäki (johtava sosiaalityöntekijä, terveyssosiaalityö, OmaHäme) ja Pinja Kemppi (sosiaalityöntekijä, terveyssosiaalityö, Pirha) sekä Vesa Hänninen (sosiaalityöntekijä, työikäisten palvelut, Pirha) ja Petta Porko (sosiaalityöntekijä, systeemisen ja suhdeperustaisen työotteen kouluttaja, HYVAEP). Porko kuvasi sosiaalityön palveluiden yhteensovittamisen tehtävää trapetsitaiteiluksi. Sosiaalityö ja moniammatillinen yhteistyö on kuin trapetsiesitys: parhaimmillaan saumatonta, luottamukseen perustuvaa yhteistä liikettä, mutta pahimmillaan epävarmaa tasapainoilua, jossa jokainen toimii omassa rytmissään. Kun tavoitteena on tukea ihmisiä, joiden elämäntilanteet ovat monimutkaisia, koordinaation ja yhteistyön rakenteiden on oltava kunnossa – muuten asiakas jää putoamaan verkon läpi.

Uutinen

Kun oletukset ohjaavat liikaa

Käytännössä moniammatillinen työ ei aina toteudu tasavertaisena. Sosiaalihuollon ammattilaiset kuvaavat tilanteita, joissa terveydenhuollon ohjeet oletetaan automaattisesti toimintaa ohjaaviksi, vaikka niiden toteuttaminen ei aina ole sosiaalihuollon näkökulmasta mahdollista. Tarvittaisiin enemmän yhteistä reflektointia ja ymmärrystä toistemme työn reunaehdoista.

Samalla sosiaalihuollolla olisi paljon voitettavaa terveydenhuollon tiedon paremmasta hyödyntämisestä – asiakkaan kokonaistilanne hahmottuu vain, jos tieto kulkee molempiin suuntiin. Pinja Kemppi muistuttaa, että terveyssosiaalityöllä on erityisen hyvä mahdollisuus toimi sillan rakentajana terveydenhuollon ja sosiaalihuollon välillä.

Luottamus on yhteistyön perusta

Asiakas kuuluu toiminnan keskiöön, mutta ei tiedonvälittäjäksi. Kun tieto ei kulje ammattilaisten välillä, asiakas joutuu aloittamaan tarinansa alusta kerta toisensa jälkeen. Eräs äiti oli laskenut asioineensa vuosina 2012–2024 yhteensä 127 eri ammattilaisen kanssa omien lasten asioissa – ja jokaisen kanssa hän aloitti alusta. Tämä ei ole kestävää.

On tärkeää, että ammattilaiset koordinoivat työtä keskenään, sanoo Hanna Rintamäki. Viranomaisneuvottelut ilman asiakasta eivät ole asiakkaan ohittamista, vaan kuormituksen vähentämistä silloin, kun palveluiden yhteensovittaminen sitä vaatii. Tavoitteena on, ettei kukaan ”vedä samaa köyttä eri suuntiin”.

Säästöpaineet ja koordinaatiokuormitus näkyvät arjessa

Sosiaalityöntekijät työskentelevät tilanteissa, joissa asiakkaiden vaikeat elämäntilanteet, heidän läheisensä ja lukuisat muut ammattilaiset muodostavat kokonaisuuden, jota Petta Porko kuvaa osuvasti koordinaatiokuormitukseksi. Kun rakenteelliset paineet lisäävät epävarmuutta, osaoptimointi ja vastakkainasettelu voivat kasvaa.

Haavoittuvassa asemassa olevien asiakkaiden kohdalla moniammatillinen yhteistyö ei voi olla lähtökohta – ensin tarvitaan sosiaalityön omaa luottamuksen rakentamista. Saavutettavuus ei ole vain palveluiden olemassaoloa, vaan kokemusta siitä, että apua on oikeasti saatavilla.

Suhdeperustaisuus on vaikuttavuuden edellytys

Ei ole itsestään selvää, että asiakkaalla on edes pääsyä moniammatillisen työ äärelle, vaikka hänellä olisi useiden palveluiden tarpeita. Ilman luottamusta ei synny suhdetta, eikä ilman suhdetta synny vaikuttavuutta. Asiakkaan aiempien palvelukokemusten kuuleminen on keskeistä silloin, kun toimitaan haavoittuvassa asemassa olevien asiakkaiden kanssa. Vesa Hänninen käyttää silloin yksinkertaista kysymystä: ”Miten voisimme tällä kertaa toimia toisin?” Kun ollaan lähellä asiakasta, voidaan nähdä, mikä todella toimii.

Moniammatillisuudessa myös rytmi on tärkeä. Kaiken tarjoaminen asiakkaalle yhtä aikaa voi tuntua turvattomalta. Tavoitteiden on oltava selkeitä ja yhdessä asetettuja – muuten asiakas kokee helposti jäävänsä ulkopuolelle.

Jaettu tiedonmuodostus ei välttämättä tarkoita yksimielisyyttä, vaan sitä, että eri näkökulmat voivat olla läsnä yhtä aikaa. Yhdessä rakennetaan kokonaisuus, joka palvelee asiakasta. Ratkaisut eivät kuitenkaan synny toivomalla – tarvitaan rakenteellista tukea ja riittävää rahoitusta, jotta kaikkein eniten tukea tarvitsevat ihmiset eivät jää yksin. 

Keskustelijat nostavat esiin tuttuja, mutta joskus kiireisessä työarjessa unohtuvia keinoja edistää sote-integraatiota ammattilaisten välillä:

  • Oman toiminnan kriittinen reflektointi

  • Luottamuksen rakentaminen haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden kanssa

  • Sosiaalihuollon aseman vahvistaminen terveydenhuollon rinnalle

  • Yksi koordinaattori paljon palveluita tarvitseville

  • Yhteisasiakkuuskoulutukset ja toisen työn mahdollisuuksien ymmärtäminen

  • Työparityö yli hallinnollisten rajojen

  • Terveyssosiaalityön hyödyntäminen sillanrakentajana

  • Monialaiset reflektiiviset rakenteet

  • Saman katon alla toimivat moniammatilliset tiimit