Koko Suomen kattava LIIRA-koulutuskiertue on suunnattu laajasti hyvinvointialueiden ja kuntien ammattilaisille. Kunkin alueen koulutussisältö on muokattu paikallisten tarpeiden ja painopisteiden mukaiseksi. Pirkanmaalla koulutuksen järjestämisestä vastasi hyvinvointialueen Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tiimin (Hyte-tiimi) elintapaohjauksen asiantuntijaryhmä. Järjestelyissä olivat mukana myös Ravitsemusterapiayksikön johtava ravitsemusterapeutti Kirsti Sammallahti, Hämeen Liikunta ja Urheilu sekä UKK-instituutti. Asiantuntijana STM:n LIIRA-toimenpiteessä toimii Sari Kivimäki, joka on ollut mukana tukemassa koulutusten toteutusta eri alueilla.
Pirkanmaan koulutukseen oli kutsuttu elintapaohjauksen alueelliseen verkostoon kuuluvia ammattilaisia, Ravitsemusterapiayksikön perustasolla työskenteleviä ravitsemusterapeutteja sekä kuntien liikunnanohjaajia. Kiertueen tavoitteena on vahvistaa ammattilaisten osaamista vaikuttavassa liikunta- ja ravitsemusohjauksessa sekä kehittää yhteistyörakenteita ja toimintakäytäntöjä näiden teemojen ympärille. Tällä pyritään tukemaan hyvinvointialueiden roolia terveyden edistämisessä ja ennaltaehkäisevässä työssä.
Koulutukseen osallistui ammattilaisia hyvinvointialueelta ja kunnista
Koulutuksen alkuun Psykologi Satu Lähteenkorva, joka on erikoistunut elintapapsykologiaan, piti aiheesta asiantuntevan ja ajatuksia herättävän luennon. Luennossaan hän pureutui aikamme ilmiöihin ja siihen, miten ne vaikuttavat ihmisten kykyyn ja haluun muuttaa elintapojaan. Hän korosti erityisesti pysähtymisen merkitystä: "Kaiken kasvun edellytys on pysähtyminen."
Aikamme ilmiöt haastavat elintapamuutosta
Lähteenkorva nosti esiin useita aikamme piirteitä, jotka vaikeuttavat elintapamuutoksia. Ensinnäkin nykykulttuuri on edelleen mekanistinen: terveyttä ja hyvinvointia tarkastellaan irrallisina ilmiöinä, vaikka ihmistä tulisi ymmärtää kokonaisvaltaisena, holistisena olentona. Toiseksi kulttuurimme on hedonistinen – korostamme mielihyvää ja elämyksiä niin vahvasti, että on vaikeaa hyväksyä esimerkiksi voimavarojen ja mielialojen vaihteluita, vaikka ne kuuluvat normaaliin elämään.
Kolmantena ilmiönä Lähteenkorva mainitsi ylipsykologisoitumisen. Vaikka se on mahdollistanut avoimemman puheen mielialoista ja voimavaroista, se voi myös johtaa siihen, että ihmiset käpertyvät liiaksi itseensä. Neljäs ja kenties kaikkein vaikuttavin piirre on individualismi – yksilökeskeisyys, joka saa ihmiset jäämään yksin haasteidensa kanssa, myös elintapojen muuttamisessa.
Juuri tässä elintapaohjauksen voima voi piillä: toisen ihmisen kohtaaminen voi toimia korjaavana kokemuksena. Kun asiakas kokee tulleensa aidosti kohdatuksi, voi syntyä jotain hyvin merkityksellistä.
Elintapamuutos vaatii tasapainoa ja realistisia tavoitteita
Yksi Lähteenkorvan keskeisistä viesteistä oli se, että elintapamuutos vaatii ylimääräisiä voimavaroja. Jos ihminen on valmiiksi epätasapainossa ei muutokselle ole tilaa. Siksi ensin on löydettävä riittävä tasapaino. Täydellistä tasapainoa ei ole, mutta sen etsiminen ja siihen pyrkiminen ovat taitoja, joita voi harjoitella. Omien voimavarojen tunnistaminen ja ymmärtäminen auttavat myös hetkinä, jolloin muutos ei etene.
Tavoitteiden asettamisessa Lähteenkorva painotti erityisesti realismia. Tavoitteiden tulee olla selkeitä, mitattavia, aikataulutettuja – ja ennen kaikkea saavutettavissa. Pienikin tavoite riittää, ja sitä voi laajentaa myöhemmin. Liian suuret tavoitteet johtavat usein pettymyksiin ja heikentävät uskoa omaan pystyvyyteen.
Kohtaamisen merkitys – hyväntahtoisuus on avain
Lähteenkorva muistutti, että keho ja mieli ovat intiimejä aiheita. Niistä puhuminen voi herättää asiakkaassa häpeää, pelkoa tai huonommuuden tunnetta. Tällöin kohtaamisen sävy on ratkaiseva. "Hyväntahtoisuus riittää," Lähteenkorva totesi. Hyväntahtoisuus välittyy herkästi vuorovaikutustilanteissa.
Kohtaamisen ensimmäiset kaksi minuuttia määrittävät paljon. Vastaanottotilanteessa asiakas aistii, onko ammattilaisella aikaa keskusteluun, kuka johtaa keskustelua ja mistä aiheista voi ja uskaltaa puhua – nämä kaikki rakentuvat heti vuorovaikutuksen alussa.
Motivointi ei myöskään ole yksiselitteistä. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa motivoida. On kokeiltava erilaisia lähestymistapoja ja huomioitava, että ihmisillä on vahva tarve kuulua joukkoon. Ulkopuolisuuden tunne voi sairastuttaa, ja esteet voivat olla yllättävän konkreettisia – ulkonäkö, mielikuvat muiden ajatuksista tai heikko osaamisen kokemus.
Kohtaamisen voima ja muutosmyötätunto
Lähteenkorva puhui myös "muutosmyötätunnosta" – siitä, että muutoksen tavoittelussa muistetaan elämän muut haasteet ja tilanteet. Esimerkiksi kivut, sairaudet ja elämäntilanteet vaikuttavat suoraan siihen, mihin ihminen ylipäätään pystyy. On tärkeää kannustaa asiakasta kiinnittämään huomiota siihen, mikä toimii. Rohkaisu on toivon konkretisoimista.
Lähteenkorva muistutti, ettei kenenkään tarvitse olla kaikkea kaikille – riittää, että voi olla jotain jollekin. Vaikka vastaanottotyö saattaa ammattilaiselle tuntua rutiinilta, asiakkaalle kohtaaminen voi olla ainutlaatuinen ja merkityksellinen hetki.
Myös tapa, jolla kohtaaminen päätetään, on tärkeä. Yksinkertainen kysymys, kuten "Mikä tänään oli hyvä sanoa tai kuulla?", voi auttaa asiakasta pysähtymään kokemuksensa äärelle ja vahvistaa hänen tunnettaan osallisuudesta.
Työkaluja, verkostoja ja yhteistyön vahvistamista
Koulutuspäivän aikana Pirkanmaan Hyte-tiimin asiantuntijat esittelivät elintapaohjauksen tueksi kehitettyjä materiaaleja, joita on tuotettu RRP-hankerahoituksella. Pirkanmaan HOPPU-hanke on osa Suomen kestävän kasvun ohjelmaa (RRP), ja se on rahoitettu Euroopan unionin kertaluonteisesta elpymisvälineestä (Next Generation EU). Lisäksi johtava ravitsemusterapeutti Kirsti Sammallahti avasi osallistujille, miten asiakkaat ohjautuvat ravitsemusterapiaan ja millaisia sisältöjä ohjauksessa käsitellään. Lisäksi kuultiin kahden kunnan esimerkit liikuntaneuvontaan ohjautumisesta ja liikuntaneuvonnan sisällöistä.
Iltapäivä oli varattu yhteisölliseen Learning café -työskentelyyn. Työpajoissa käsiteltiin muun muassa alueellisia ohjautumisen käytäntöjä elintapaohjaukseen ja liikuntaneuvontaan, viestintää sekä elintapaohjauksen verkoston kehittämistä. Myös Hämeen Liikunta ja Urheilu sekä UKK-instituutti pitivät omia pisteitään, joihin osallistujat pääsivät iltapäivän aikana tutustumaan.
Päivän päätteeksi Sari Kivimäki piti sosiaali- ja terveysministeriön puheenvuoron, jossa hän kertoi Suomi liikkeelle -ohjelman etenemisestä sekä LIIRA-toimenpiteen jatkosta.
Koulutuksen parasta antia oli Satu Lähteenkorvan vaikuttavan luennon ohella mahdollisuus verkostoitumiseen. Moni osallistuja toivoi, että vastaavia kohtaamisen mahdollistavia, yhteisiä koulutuksia järjestettäisiin myös jatkossa.
Koulutuksen järjestämiseen osallistunut työryhmä