Hyvinvointi rakentuu arjessa
Seminaaripäivän avasi Pirkanmaan hyvinvointialueen sosiaali- ja terveysjohtaja Taru Kuosmanen. Hän korosti avauspuheessaan, että lasten ja nuorten mielen hyvinvointi rakentuu arjen perusasioiden varaan. Terveyttä edistävä ravitsemus, liikkuminen, riittävä uni, digitaalisen ajan rajaaminen ja yhdenvertaiset harrastusmahdollisuudet luovat perustan, jonka päälle mielen hyvinvointia voidaan rakentaa. Päihteetön ja väkivallaton lapsuus on keskeinen osa turvallista kasvuympäristöä ja suojaa lasten ja nuorten mielenterveyttä pitkälle aikuisuuteen. Lasten ja nuorten tasapainoisen arjen rakentaminen edellyttää yhteistä vastuuta perheiltä, yhteisöiltä ja koko yhteiskunnalta.
Kouluterveyskyselyyn vastaamisen turvallisuus ja vaikutukset mietityttävät nuoria
Seuraavassa puheenvuorossa Pirkanmaan hyvinvointialue vastuualuejohtaja Marja Nurmi-Vuorinen johdatteli päivän aiheeseen käymällä läpi Kouluterveyskyselyn tuloksia. Tähän osioon saatiin etäyhteydellä mukaan myös nuoria Lielahden nuorisokeskus Piilosta ja Tampereen klassillisesta lukiosta. Kouluterveyskyselyssä nuoria mietityttivät erityisesti vastaamisen turvallisuus ja seuraukset: rehellisyyden koettiin edellyttävän täyttä luottamusta siihen, että vastaukset ovat aidosti anonyymejä eikä heitä voida tunnistaa. Vastaustilanne herätti huolta, sillä pelko siitä, että opettaja tai kaveri näkee vastaukset näytöltä, saattaa vähentää avoimuutta. Lisäksi nuoret pelkäsivät, että rehelliset vastaukset johtavat epäoikeudenmukaisiin rangaistuksiin tai uusiin sääntöihin, mikä heikensi luottamusta kyselyä kohtaan. Nuoria kiinnostaa myös, millaisiin konkreettisiin toimenpiteisiin vastaukset käytännössä vaikuttavat. Näihin pohdintoihin ja kysymyksiin saatiin vastauksia useilta ammattilaisilta eri tahoilta.
Hämeenkyrön hyvinvointikoordinaattori Tuomo Kallio vastaamassa nuorten kysymykseen.
Digitaalinen arki, mediataidot ja kulttuurin merkitys hyvinvoinnille
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkija Terhi Mustonen kuvasi puheenvuorossaan digimedian olevan erottamaton osa lasten ja nuorten arkea ja painotti, etteivät sosiaalinen media tai digipelaaminen ole itsessään haitallisia. Ratkaisevaa on se, millaiseen rooliin ne lapsen ja nuoren elämässä asettuvat. Hän toi esiin, että merkittävimmät riskit mielenterveydelle ja hyvinvoinnille syntyvät silloin, kun digimedian käyttö alkaa syrjäyttää unta, ihmissuhteita, koulunkäyntiä tai kun siitä tulee keino paeta pahaa oloa. Mustosen mukaan aikuisten tehtävänä on ymmärtää nuorten digikulttuuria, kuunnella nuorten omia kokemuksia sekä puuttua kuormittavaan käyttöön varhain ja rakentavasti.
Mannerheimin Lastensuojeluliiton koordinaattori Liisa Lindström kertoi Digitutkijat hankkeesta, jonka tavoitteena on vahvistaa alakouluikäisten lasten mediataitoja ja digihyvinvointia sekä tukea kouluja ja koteja mediakasvatuksessa. Lindströmin mukaan hankkeen aikana on noussut selvästi esiin, kuinka eritasoiset mediataidot neljäsluokkalaisilla on ja kuinka tärkeänä koulut pitävät ulkopuolelta saatavaa mediakasvatustukea. Työpajoissa käsitellään lasten arjesta nousevia teemoja, kuten sosiaalista mediaa, pelaamista ja tekoälyä, jonka merkitys lasten mediaympäristössä kasvaa nopeasti. Lasten yleisin huolenaihe liittyy kiusaamiseen digitaalisissa ympäristöissä, ja Lindström korosti, että lapset toivovat aikuisilta ennen kaikkea ymmärrystä, kiinnostusta ja läsnäoloa. Digitutkijat hankkeessa keskeistä on viesti siitä, että jokaisella lapsella tulisi olla turvallinen aikuinen, jonka kanssa voi puhua avoimesti kaikenlaisista mediakokemuksista ja jonka tuki auttaa rakentamaan hyvinvointia vahvistavaa mediasuhdetta.
Viimeisen puheenvuoron ennen lounasta piti lastenkulttuurin johtava koordinaattori Niina Niiniluoto Tampereen kaupungin Kaupunkikulttuuriyksiköstä. Niiniluoto toi esiin kulttuuritoiminnan roolin osallisuuden tukemisessa ja yhteisöllisyyden vahvistamisessa. Lisäksi hän korosti matalan kynnyksen ja saavutettavan lastenkulttuurityön merkitystä monimuotoisessa kaupunkiympäristössä.
Lasten ja nuorten mielenterveyttä vahvistetaan rakenteilla ja turvallisilla yhteisöillä
Puheenvuoron "Mitä lasten ja nuorten mielenterveydestä pitäisi ajatella toisin?" piti MIELI ry:n asiantuntijapsykologi, aluevaltuutettu ja Tampereen kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja Julia Sangervo. Hän aloitti esityksensä nostamalla esiin sen, että Suomi on joutunut EU:n sosiaalisen kehityksen erityistarkkailuun, mikä on poikkeuksellinen ja vakava viesti suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tilasta ja heijastaa osaltaan mielenterveyteen liittyvien ongelmien kasvua. Sangervo tarkasteli lasten ja nuorten mielenterveyttä tilastotiedon valossa ja toi esiin mielenterveysoireilun merkittävän lisääntymisen. Hän korosti myös rakenteellista ristiriitaa: vaikka mielenterveysongelmien osuus työkyvyttömyyden ja sairauspoissaolojen syinä on kasvanut huomattavasti, kohdentuu terveydenhuollon resursseista edelleen vain pieni osa mielenterveysongelmien hoitoon. Puheenvuoronsa lopuksi Sangervo painotti, ettei mielenterveyskriisiä voida enää nähdä vain yksilötason ongelmana, vaan koko Suomen tulevaisuuteen vaikuttavana kysymyksenä. Hän korosti tarvetta päätöksille, joissa mielenterveys asetetaan yhtä keskeiseen asemaan talouden ja turvallisuuden rinnalle, ja muistutti samalla, että jokainen voi omassa työssään, arjessaan ja kohtaamisissaan olla rakentamassa toivoa.
Julia Sangervo puhumassa seminaariyleisölle.
Kirkkohallituksen rippikoulun ja kirkon kasvatuksen asiantuntija Mikko Virtanen tarkasteli puheenvuorossaan nuorten kokemuksia ja hyvinvointiin liittyviä ilmiöitä rippikoulun näkökulmasta. Hän toi esiin, että seurakuntien toteuttamat rippikoululaisten kyselyt antavat nuorten arjesta, hyvinvoinnista ja tulevaisuuteen suuntautuvasta toivosta myönteisemmän kuvan kuin esimerkiksi Kouluterveyskysely. Virtanen korosti rippikoululeirien merkitystä turvallisina yhteisöinä, joissa nuoret saavat usein myönteisiä kokemuksia osallisuudesta ja yhdessäolosta. Rippikoulu ei rajoita nuorten osallistumismahdollisuuksia tarpeettomasti, vaan pyrkii ennakoimaan, varautumaan ja reagoimaan erilaisiin tilanteisiin. Näin mahdollisimman moni nuori saa kokemuksia porukassa elämisestä, ryhmässä toimimisesta ja kodin ulkopuolella pärjäämisestä. Rippikoulun arjessa nämä kokemukset vahvistavat nuorten resilienssiä eli kykyä selvitä erilaisista tilanteista ja toimia yhdessä muiden kanssa. Nämä taidot ovat tärkeitä myös rippikoulun ulkopuolella.
Arjen teot, rajat ja empatia kasvun tukena
Lastenpsykiatrian erikoislääkäri Riikka Riihonen Pirkanmaan hyvinvointialueelta tarkasteli puheenvuorossaan lasten elämänlaadun parantamista lastenpsykiatrian näkökulmasta. Hän korosti, että lapsen hyvinvointi rakentuu arjen perusasioista ja ennen kaikkea aikuisten kautta – lapsen arki on aina sidoksissa jonkun aikuisen arkeen. Riihonen nosti esiin keskeisiä lapsen hyvinvointia tukevia tekijöitä, kuten riittävän unen, monipuolisen ravinnon, turvalliset ihmissuhteet, leikin ja ilon, liikkumisen sekä mahdollisuuden oppia ja saada hoivaa ja huomiota. Lisäksi hän painotti myönteisten kokemusten, kuten hyväksynnän, kannustuksen ja turvallisuuden merkitystä lapsen minäkuvan ja itsetunnon rakentumisessa. Riihosen mukaan nämä kokemukset eivät synny tyhjiössä, vaan edellyttävät myönteisiä ja johdonmukaisia aikuisten tekoja lapsen kasvuympäristössä.
Seminaaripäivän päätti psykologian professori emerita Liisa Keltikangas-Järvisen puheenvuoro, jossa hän puhui muun muassa itsetunnon ja itsekkyyden välisestä erosta. Terve itsetunto perustuu realistiseen käsitykseen itsestä ja kykyyn ottaa muut huomioon, kun taas narsistisessa itsekkyydessä oma etu, mielihyvä ja näkyvyys asetetaan toistuvasti muiden tarpeiden ja tunteiden edelle. Itsekeskeisyys ei synny vahvasta vaan hauraasta itsetunnosta, joka kaipaa jatkuvaa vahvistusta ulkopuolelta. Käyttäytyminen, jota aikaisemmin pidettiin narsistisena ja poikkeavana, näyttäytyy nykykulttuurissa usein normaalina, hyväksyttävänä ja jopa tavoiteltavana. Puheenvuorossaan Keltikangas-Järvinen kritisoi 2000-luvun kulttuuria, jossa korostuvat kilpailu ja menestyminen. Samalla oikeuksista puhutaan paljon, mutta velvollisuuksia, rajoja ja pettymyksiä siedetään huonosti. Tämä heijastuu lasten kasvatukseen siten, että aikuiset saattavat vältellä rajojen asettamista ja vaatimusten esittämistä, vaikka juuri niiden kautta lapsi oppisi vastuunottoa ja toisten huomioon ottamista. Keltikangas-Järvisen mukaan yksi huolestuttavimmista seurauksista on empatiakyvyn ohentuminen, vaikeus tunnistaa toisten tunteita sekä lyhytjänteisyys ja vain oman edun tavoittelu ihmissuhteissa.
Vaikka päivän aiheet olivat osin raskaita, seminaarista jäi myös toivoa vahvistava viesti. Tätä pohtivat tilaisuuden jälkeen muun muassa tapahtumaa energisellä otteellaan juontanut Linnea sekä seminaarin järjestelyistä vastannut Katariina Hämäläinen.