Tasapainoinen syöminen rakentuu arjen pienistä teoista
Huoltajien mielestä tasapainoinen syöminen on tärkeää ennen kaikkea siksi, että se auttaa lapsia jaksamaan paremmin arjessa ja pysymään terveinä. Huoltajat tukevat lasten syömistä pääasiassa emotionaalisen tuen (esim. kannustaminen) ja oman esimerkin kautta. Ruoasta keskusteleminen on yleistä, mutta käytännöt vaihtelevat perheittäin. Huoltajien mukaan lasten mukaan ottaminen mukaan ruoanlaittoon ja kauppareissuille sekä kasvisten tarjoaminen useammin voisivat vahvistaa tasapainoista syömistä arjessa. Myös oman esimerkin näyttäminen, ruoka-asioista keskusteleminen, säännöllisestä syömisestä kiinni pitäminen, terveellisten vaihtoehtojen saatavuudesta huolehtiminen ja epäterveellisten rajoittaminen, ruokailujen suunnitteleminen nousivat esiin huoltajien vinkeissä.
”Tässä vaiheessa se ehkä vähän jopa hidastaa sitä ruuantekoa, mutta kun tiedän, että se osallistuminen tavallaan aina sujuu paremmin ja paremmin. Niin ehkä sitten joskus tulevaisuudessa he voivat itse sit kokonaan tehdä sitä ruokaa. Ja tavallaan tää on niinku petaamista tulevaisuutta varten”, äiti 42 v.
”Kun oli ihan pieniä, niin oli tietysti kauppareissut aika haasteellisia, että välillä kuljettiin itkevä lapsi kainalossa siellä kaupassa. Mutta sitten kun oli tehty ne pelisäännöt selväksi, että kaupassa haetaan ne tavarat, mitkä on siinä listalla, niin sen jälkeen niitten kanssa on ollu tosi helppo käydä kaupassa. - -Se on kantanut hedelmää ihan hirveesti, että he on siellä mukana. Heistä on hirveesti apua, että jos sanoo, että hae sitä taikka tätä, niin he hakee ja kulkee hyllyvälejä ja tietää vähän, että mitä haetaan ja vastaavaa, että heistä on tosi iso apu”, äiti 42 v.
Kiire ohjaa ruokavalintoja
Tasapainoisen syömisen suurin yksittäinen haaste on huoltajien mukaan arjen kiire, joka syntyy työ- ja harrastusaikataulujen yhteensovittamisesta. Myös taloudelliset resurssit, erityisesti ruoan hinta, rajaavat valintoja. Kiire ja kuormitus johtavat usein helppoihin ja nopeisiin ratkaisuihin ruoanlaitossa.
”Mulle tärkeää on se, että se on mahdollisimman nopeaa ja helppoa tehdä se ruoka, mikä tarkottaa tosi, tosi usein esimerkiksi eineksiä. Ja sitten mä olen tuudittanut itseni myös semmoseen, että jos me ei syödä näitä eineksiä, niin sit me ei syödä mitään”, äiti 38 v.
”No, varmaan just aikapula on semmonen. Että iltaisin iltapalaa ei kovin ihmeellistä useinkaan tehdä. Enkä mä oo mikään kauheen kova ruoanlaittajakaan, että kauheesti kokeilisin erilaisia ruokaohjeita tai tällaista. Että varmaan se aika ja kiinnostus on semmosia rajoittavia tekijöitä, ja tämmönen arjen kuormitus”, äiti 48 v.
Se, että on joku jonka kanssa liikkua innostaa lapsia liikkumaan
Liikkumista huoltajat pitävät tärkeänä lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja liikunnallisen elämäntavan oppimisen kannalta. Liikunnan koetaan tukevan myös arjen sujuvuutta, kuten unta ja ruokahalua. Perhe on liikkumisen tärkein tukija, mutta kavereiden merkitys kasvaa lasten iän myötä.
”On kaverit tietysti varmaan eniten. - - Että kun hän oli pieni, niin vanhemmat oli enemmän, esimerkin kautta johdettiin ja ohjattiin tommoseen liikunnalliseen elämäntapaan. Mutta kyllä se nykyään aika paljon, no, juurikin että kaverit menee uimakerhoon, niin hänkin menee”, isä 44 v.
Huoltajien tavat tukea liikkumista painottuvat kannustamiseen ja asiasta keskustelemiseen. Yhteisen liikkumisen koetaan kuitenkin jäävän monissa perheissä vähäiseksi, vaikka sen nähdään olevan tärkeää pitkäaikaisten tottumusten rakentumiselle.
”Mä koen, että samalla lailla kun se terveellinen ravinto, niin samalla lailla myös se liikunta on osa terveellisiä elämäntapoja. Se varmasti vaikuttaa heidän hyvinvointiin, se opettaa heille hirveesti asioita. Ja tässäkin ajattelen juuri, että se kun se lapsena heille opetetaan, niin vaikka siihen tulis jossain vaiheessa joku tauko, että he eivät ehtisi tai heitä ei kiinnostaisi liikkua, niin uskon että se sitten jossain vaiheessa palaa osaksi sitä elämää”, isä 39.
Ruutuaika on pois liikkumiselta
Liikkumisen suurimmaksi haasteeksi nousee huoltajien mukaan ruutuaika. Lisäksi arjen kiire, pitkät välimatkat ja huoltajien oma jaksaminen vaikuttavat siihen, kuinka paljon lasten liikkumista voidaan tukea.
”Jos on joku haaste siinä liikkumisen tukemisessa, niin ehkä täällä se välimatka niinku harrastuspaikkoihin. Et se on jo niin aikaa vievää ja sit kun on useampi lapsi ja mulla on vuorotyö ja muuta, niin sitten se on vähän vaikeeta”, äiti 46 v.
”Varmaan ainoo mikä tulee mieleen, on se ruutuhomma, mikä aiheuttaa semmoista jatkuvaa vääntöä siitä ruutuajasta. - - Et kun niillä on puoli tuntia ruutuaika arkena, niin mihin väliin senkin laitat. Et joskus kun syödään yhessä, mut sit jos on se, et ruokailun jälkeen sitten saa kattoo sen ruudun, niin sit se on sitä että äkkiä syödään eikä malta ehkä ottaa lisää vaikka ois nälkä, kun se ruutu odottaa”, äiti 37 v.
Vanhempien oma tausta näkyy arjessa
Vanhempien omat kokemukset, asenteet ja tausta heijastuvat voimakkaasti lasten arkeen sekä syömisen että liikkumisen osalta. Vanhemman oma suhde liikkumiseen vaikuttaa siihen, kuinka luontevaksi lasten liikunnan tukeminen koetaan. Toiset vanhemmat ovat aktiivisesti mukana harrastuksissa, kun taas toiset kokevat omien taitojen puutteen nostavan kynnystä osallistua.
”Ikinä ei varmaan semmosia käyty keskusteluja, että voisko lapset harrastaa tai muuta. Varmaan mun puolelta on tullut se, että kun oon arvostanut sitä omaa äitiä, että hän on kuskannut mua erilaisiin harrastuksiin niin sit oon puhunut siitä puolisolle”, äiti 37 v.
”Tai just kun noi silloin innostu sitä laskettelusta, et jos osais ite paremmin lasketella, ois helpompi opettaa niille ja näyttää. - - Että ehkä jos ois ite vähän taitavampi liikuntalajeissa, niin ois helpompi näyttää lapsille mallia. Ja helpompi tavallaan tarttua niihin juttuihin, mitä ne ehdottaa, kun itekin vähän tietäis mitä ollaan tekemässä. Et siinä ei ois niin korkea se aloituskynnys, kun ite vähän jo osais valmiiks”, äiti 40 v.
Myös ruokailuun liittyvät rutiinit pohjautuvat pitkälti vanhemman omiin tottumuksiin ja lapsuuden kokemuksiin.
”No ehkä se lähtee ihan sieltä omasta lapsuudesta, että meillä on ollu aina ruokailuajat tosi säännölliset. Kun mä olen maatilalta kotoisin, niin ne ruokailuajat on ollu sitten rakennettuna sen työn ympärille, ja meil on kotona aikanaan toimittu samalla tavalla”, äiti 42 v.
Huoltajia tukevat konkreettiset vinkit ja arjen kiirettä vähentävät konkreettiset ratkaisut
Kokonaisuutena tutkimuksen tulokset korostavat tarvetta siirtää painopistettä tiedon lisäämisestä kohti arkea tukevia, konkreettisia ja saavutettavia ratkaisuja. Vaikuttavimmat toimenpiteet ovat sellaisia, jotka helpottavat perheiden arkea ja tukevat terveellisten valintojen tekemistä osana päivittäisiä rutiineja.
Tasapainoisen syömisen tukemiseen huoltajat kaipaavat erityisesti konkreettisia, arkeen helposti sovellettavia keinoja, kuten vinkkejä edullisten ja terveellisten ruokavalintojen tekemiseen, ruokalistan suunnitteluun sekä kasvisten käytön lisäämiseen päivittäisessä arjessa. Lisäksi he tarvitsevat käytännönläheisiä ratkaisuja tilanteisiin, joissa lapsi on valikoiva syömään, sekä keinoja rohkaista lapsia monipuoliseen ruokavalioon.
Lasten liikkumisen tukemiseen huoltajat kaipaavat erityisesti käytännönläheistä tukea ja arkeen sopivia ratkaisuja. Ruutuaika haastaa ja siihen kaivataan yhteisiä pelisääntöjä. Huoltajat esittivät toiveita matalan kynnyksen harrastuksista, joihin voisi mennä ilman sitoutumista tai kilpailullisia tavoitteita. Lisäksi tulisi huolehtia harrastusten saavutettavuudesta (kyytihaasteet). Huoltajien puheissa ja toiveissa liikkuminen yhdistyi vahvasti liikuntaharrastuksiin. On kuitenkin tärkeää vahvistaa viestiä siitä, että myös ulkoilu ja muu arjen touhuilu ovat liikkumista, eikä liikkuminen aina tarkoita varsinaista harrastusta. Tämä näkökulma nousi esiin myös huoltajien antamissa vinkeissä, joissa lasten liikkumisen lisäämisen keinoina ehdotettiin esimerkiksi perheen yhteistä ulkoilua, lihasvoimin tehtäviä siirtymiä silloin kun se on mahdollista sekä lasten rohkaisemista erilaisiin pihatouhuihin.