Diagnostiset tutkimukset

Neurofysiologiset tutkimukset

Elektroneuromyografia (ENMG)-tutkimus täydentää kliinistä tutkimusta ja kuvantamislöydöksiä. Sitä tarvitaan usein kun kliiniset löydökset ja kuvantamislöydökset ovat ristiriidassa toistensa kanssa. ENMG ei (pääsääntöisesti) ole rankakipu- tai säteilyoireisen potilaan tutkimus perusterveydenhuollossa ilman erikoislääkärin konsultaatiota. Poikkeuksena tästä on kivuton pitkittynyt pareesi, jossa erotusdiagnostiikkaa perifeerisen ja radikulaarisen etiologian välillä voidaan tehdä perusterveydenhuollossa.
Terveysportti, Lääkärin tietokannat: Hermojuurivaurio. 

ENMG:llä voidaan arvioida kaula- ja lannerangan hermojuurivaurioita.  Hermojuuren ventraalinen osa sisältää motorisia hermosäikeitä, aksoneita, joiden sooma sijaitsee selkäytimessä. Kaularangan alueella hermojuuri lähtee vastaavan nikaman yläpuolisesta ja rintarangasta alaspäin vastaavan nikaman alapuolisesta juurikanavasta. Selkäydin kuitenkin loppuu rinta-lannerangan rajamailla, jonka kaudaalipuolella hermojuuret kulkevat viistona kimppuna kohti juuriaukkojaan. Hermojuuri voi vaurioitua siten jo selvästi juuriaukkoaan ylemmän nikaman tasolla johtuen esim. vaurion aiheuttavan prolapsin suuntautumisesta. Näin ollen ENMG:llä todetun juurivaurion perusteella ei voi varmuudella päätellä missä nikamavälissä esim. prolapsi tai stenoosi on. 

Juurivaurion osoittaminen perustuu siihen, että neulaelektrodilla lihasta tutkittaessa todetaan neurogeenisen vaurion merkkejä tietyn hermojuuren hermottamissa lihaksissa. Yksikkökatoa nähdään välittömästi vaurion jälkeen, mutta varsinaiset tuoreen neurogeenisen vaurion merkit (poikkeava spontaanitoiminta), kehittyvät lihakseen (2)3-4 viikon kuluttua vauriosta ja säilyvät viikkoja-kuukausia, jopa vuosia riippuen vaurion voimakkuudesta. Korjausprosessin käynnistyttyä nähdään polyfaasisia leveitä yksiköitä ja vanhassa korjaantuneessa vauriossa suuria leveitä yksiköitä. Jos juurivaurio kehittyy hyvin hitaasti esim. juuriaukkoahtaumien yhteydessä, voi ENMG:llä olla vaikea luotettavasti erottaa vanhaa vauriota tuoretta sisältävästä kroonisesta vaurioprosessista. On myös hyvä muistaa, että jos hermojuureen kohdistuu vain ajoittaista kompressiota ilman että kehittyy motoristen aksoneiden vauriota, jäävät ENMG-löydökset normaaleiksi.

ENMG:llä voidaan karkeasti erotella tuoreet/tuoretta sisältävät juurivauriot selvästi vanhoista jälkitilalöydöksistä. Lisäksi voidaan tehdä erotusdiagnostiikkaa muihin ääreishermovaurioihin esim. lannerangan alueella erottamaan L5-juurivaurio perifeerisestä peroneuspareesista ja yläraajaoireissa erottamaan perifeerisen pinteen (esim. rannekanavapinne), tai hermovaurion aiheuttamat tuntohäiriöoireet hermojuurivaurioiden aiheuttamista.  ENMG:tä voidaan hyödyntää myös polyneuropatian erottamiseen spinaalistenoosin aiheuttamista bilateraalisista hermojuurivaurioista. Kuitenkin, jos tutkittavalla on polyneuropatia ei juurivauriodiagnostiikkaa useinkaan voi enää luotettavasti tehdä.

ENMG-tutkimuksen potilasohje

Kuvantaminen

Kuvantamiseen edetään vakavaa selkäsairautta epäiltäessä, leikkaushoitoa harkittaessa tai pitkittyvässä toimintakykyä rajoittavassa alaselkäkivussa harkinnan mukaan.  Jos rankakipupotilaan diagnoosia varten tarvitaan kuvantamistutkimuksia, erityisesti iskiaskivun ja vakavien syiden selvittelyssä, magneettikuvaus on ensisijainen.

Natiiviröntgenkuvaus on perustutkimus paikallisessa, pitkittyneessä (yli 3 kuukautta kestäneessä) rankakivussa iäkkäillä, joilla halutaan poissulkea selkärangan osteoporoottinen nikamamurtuma ja paikallisessa, toimintakykyä rajoittavassa pitkittyneessä niskakivussa. Röngenkuvalla voidaan todeta myös joitain spesifisiä kivun aiheuttaja, joita ovat destruktio (esim. pahanlaatuinen kasvain tai etäpesäkkeet), murtuma (etenkin iäkkäiden potilaiden osteoporoottiset murtumat), spondylolisteesi eli nikamansiirtymä
Ja nikama-anomaliat. Nuorilla ja fertiili-ikäisillä potilailla on kuitenkin syytä harkita magneettikuvausta 
ensisijaisena tutkimuksena.

Rangan epävakauden (instabiliteetin) arviointiin suositellaan taivutuskuvien sijaan seisaallaan tehtyä tavallista RTG-kuvausta sekä makuulla tehtyä tavallista magneettitutkimusta. Epävakauden kuvantaminen ja tulkinta kuuluu erikoissairaanhoitoon.

Magneettikuvantaminen tulee harkittavaksi, kun potilaalla on:

1. Yli 6 viikkoa kestänyt, uusi säteilevä raajaoire, jossa epäily hermojuuren toimintahäiriöstä. Terveysportti, Lääkärin tietokannat: Hermojuurivaurio
2. Yli 3 kk jatkunut hankala katkokävelyoire, jossa epäily rankaperäisestä syystä       
3. Yli 3 kk kestänyt paikallinen rankakipu, johon liittyen vaikea toimintakyvyn alenema (eikä aiempaa MRI:tä samasta vaivasta ole käytettävissä)

Kuvantamisen tarvetta ja ajankohtaa pohtiessa tulee ottaa huomioon oireiden voimakkuus (vaikutus työ- ja toimintakykyyn) ja muuttuminen (helpottumassa, pahentumassa, aaltoileva). Jos arvioidaan, että kuvantaminen ei muuta hoitosuunnitelmaa, kuvantaminen ei todennäköisesti ole tarpeen. Jos oireissa tai löydöksissä on punaisia lippuja, potilas tulee lähettää erikoissairaanhoitoon kiireellisellä tai päivystyslähetteellä. 

Arvio kuvantamisen tarpeesta tehdään aina erikoissairaanhoidossa, kun:

• potilaan oireissa tai löydöksissä on punaisia lippuja tai kuvantaminen jostain muusta syystä arvioidaan kiireelliseksi/päivystykselliseksi
• rangan leikkauksesta on kulunut alle 1 vuosi 
• potilaalla on sydämentahdistin, korvaimplantti, stimulaattori tai neuromodulaattori

Raskaus on natiivi-MRI:ta lukuun ottamatta kontraindikaatio lannerangan kuvantamistutkimuksille.

Magneettitutkimuksella rangan rakenteesta saadaan monipuolisesti tietoa. Magneettitutkimuksen pyytäjällä tulee olla kliiniseen tutkimukseen ja anamneesiin pohjautuva epäily mahdollisesta löydöksestä. Magneettitutkimuksessa todetaan usein rakenteellisia normaalin variantteja, jotka ovat oirekuvan kannalta merkityksettömiä. 

Potilasohje magneettikuvaukseen 

CT-tutkimus on erikoislääkärin valintaan perustuva kuvaus, joka voi liittyä mm. traumaselvittelyyn, sekä juuripinne tai ydinkanava-ahtauden määrittämiseen tapauksissa, joissa magneetti ei ole mahdollista.  

Potilasohje CT-tutkimukseen

Laboratoriotutkimukset

Yleensä selkäkipupotilaalle ei ole tarpeen tehdä laboratoriotutkimuksia. Epäiltäessä spesifiä tai vakavaa syytä, tarpeellisia laboratoriotutkimuksia ovat perusverenkuva, CRP ja lasko, sekä alaselkäkivun kyseessä ollessa lisäksi virtsan perustutkimus.