Erityistilanteet

Raskaus ja diabetes ovat syömishäiriöiden yhteydessä erityistilanteita, jotka edellyttävät huomiointia syömishäiriön tunnistamisessa, hoidossa ja seurannassa. Molemmissa tilanteissa on tärkeää tunnistaa syömishäiriöoireilu mahdollisimman varhain, turvata riittävä ravitsemus ja huolehtia tarvittavasta moniammatillisesta yhteistyöstä. Tässä osiossa käsitellään raskauteen ja diabetekseen liittyviä erityispiirteitä sekä niiden huomioimista hoidossa.

Raskaus ja syömishäiriöt

Mikäli odottajalla on syömishäiriö (riskiraskaus) tulee hänet ohjata äitiyspoliklinikan seurantaan ja syömishäiriön hoidon piiriin.
Neuvolassa on tärkeää varmistaa, että odottajalla on asianmukaisesti järjestetty hoito syömishäiriöön. Suosittelemme yhteydenpitoa neuvolan, äitiyspoliklinikan sekä syömishäiriön hoidosta vastaavan tahon kesken. Mikäli odottavalla äidillä on raskauden aikana aktiivista syömishäiriökäyttäytymistä, raskautta on hyvä seurata tavallista tiiviimmin riskiraskautena. Tarvittaessa voidaan arvioida perheen tuen tarve vauvatiimissä tai pikkulapsipsykiatrian poliklinikalla. Syömishäiriöiden huomioiminen äitiyshuollossa Käypä hoito- suosituksen mukaan: Syömishäiriön huomioiminen äitiyshuollossa

Raskausaikana tulee pyrkiä turvaamaan syömishäiriötä sairastavan odottavan äidin riittävä ravitsemus. Syömishäiriön hoito on järjestävä niin, että sairastunut kykenee muuttamaan syömiskäyttäytymistään. Päiväosastohoitoa tai ympärivuorokautista osastohoitoa tulee harkita, mikäli riittämättömän ravitsemuksen tai muiden syömishäiriöoireiden arvioidaan olevan riski sikiölle.

On yleistä, että syömishäiriöoireet vaikeutuvat synnytyksen jälkeen, ja merkittävä osa syömishäiriöstä toipuneista sairastuu uudelleen raskauden aikana tai pian sen jälkeen

Käypä hoito -suositus tarjoaa lisätietoa raskauteen ja synnytykseen liittyen: Syömishäiriöt

Miten kohdata syömishäiriöön sairastunut neuvolassa? Vinkkejä ja lisätietoa: Tukea ja tietoa syömishäiriöistä, Syömishäiriöliitto

Tyypin 1 diabetes ja syömishäiriöt

Tyypin 1 diabetesta sairastavilla syömishäiriöt ovat muuta väestöä yleisempiä. Insuliini on elintärkeä hormoni elimistön toiminnan kannalta. Diabulimiassa insuliiniannoksia pienennetään tai jätetään ottamatta painonpudotustarkoituksessa. Tämä heikentää glukoositasapainoa ja lisää ketoasidoosin sekä diabeteksen lisäsairauksien riskiä. Ahmimis- ja paastojaksot voivat aiheuttaa merkittäviä pitkittyneitä hyper- ja hypoglykemiajaksoja. Glukoositasapainon voimakas vaihtelu on elimistölle erityisen rasittavaa. ARFID-syömishäiriö voi kapeuttaa kasvavalla lapsella ja nuorella oleellisesti ravinnon saantia, jolloin kasvu ja murrosikäkehitys voivat häiriintyä. Tähän syömishäiriöön voi liittyä yksipuolinen rasvaisten ruoka-aineiden nauttiminen, mikä tuo lisähaastetta glukoositasapainon hallintaan.

Syömishäiriöiden varhainen tunnistaminen ja hoito ovat keskeisiä. Syömishäiriön riskitekijöitä ovat muun muassa tyytymättömyys omaan kehoon ja painoon sekä diabeteksen hoitoon liittyvä syömisen ja painon seuranta. Lievätkin syömishäiriöoireet ja insuliinin tarkoituksellinen vähentäminen tulee ottaa vakavasti. Hyvä glukoositasapaino ei sulje pois syömishäiriötä. Tällöin ravinnon ja hiilihydraattien saanti on yleensä vähäistä. Hoidossa pyritään normalisoimaan syöminen ja insuliinihoito sekä turvaamaan riittävä ravitsemus, kasvu ja kehitys sekä hyvä glukoositasapaino.

Lisätietoa:

Syömishäiriöt tyypin 1 diabeteksessa

Onkohan tämä diabulimiaa?Diabetesliitto