Takaisin

Uutinen 13.9.2023

Tutun työtoverin kanssa IPC-ohjaus sujui kuin yhteinen tanssi

Koulukuraattori Johanna Junes sekä terveydenhoitaja Jaana Salminen toteuttivat IPC-ohjauksen työparina IPC-koulutuksen aikana. Molemmilla oli toive saada työparilta tukea menetelmän oppimiseen ja osaamisen syventämiseen. Tuttu työtoveri teki työparityöskentelyn mahdolliseksi.

Riihimäellä työskentelevät koulukuraattori Johanna Junes sekä terveydenhoitaja Jaana Salminen toteuttivat IPC-ohjauksen työparina IPC-koulutuksen aikana.

Johannalla ja Jaanalla on taustalla pitkät työhistoriat. Johanna on toiminut kuraattorina yli 10 vuotta ja Jaana on tehnyt hoitotyötä yhteensä yli 20 vuotta. Molemmat valmistuivat IPC-työntekijöiksi keväällä 2023 Viva-projektin IPC-koulutuksesta. He olivat tyytyväisiä koulutukseen, joka oli heidän mielestään intensiivinen, kattava ja ammatillisesti innostava. “Tärkeää on ollut, että on saanut rauhassa harjoitella asioita”, toteaa Jaana.

Työparilta tukea menetelmän oppimiseen

Johanna ja Jaana työskentelevät eri toimipisteissä, mutta ovat tehneet aiemminkin yhteistyötä. Johanna ehdotti Jaanalle IPC-ohjauksen tekemistä työparina, ja Jaana lähti innolla mukaan. Molemmilla oli toive saada työparilta tukea menetelmän oppimiseen ja osaamisen syventämiseen. Tuttu työtoveri teki työparityöskentelyn mahdolliseksi, sillä vieraan kanssa työskentely tuntuisi haastavalta.

Nuoren kanssa sovittiin ohjauksen alkamisesta kahden työntekijän kanssa. IPC-ohjaus sujui parityöskentelynä hyvin. Työntekijät kokivat, että heidän toimiva yhteistyösuhteensa loi rauhallisen ja turvallisen ilmapiirin. Työntekijöiden roolit vaihtelivat IPC-jakson aikana. Molemmat olivat vuorollaan aktiivisen sekä tarkkailevan ohjaajan roolissa. Työnjakoa suunniteltiin etukäteen, mutta tapaamisissa kuitenkin toimittiin myös joustavasti tilanteen mukaan. Tutun työntekijän kanssa tilanteet sujuivat luontevasti “IPC-struktuurin sisällä tanssien”.

Toisen työskentelystä oivalluksia

Johanna ja Jaana kokevat oppineensa toisiltaan IPC-jakson aikana paljon. Toisen työskentelyn tarkkailu oli hyödyllistä, sillä silloin syntyi oivalluksia, joita yksin työskennellessä ei olisi ehkä tullut. He kokivat saaneensa varmuutta omalle toiminnalleen parityöskentelyn myötä. Lisäksi vuorottelu vapautti aikaa kirjaamiselle sekä seuraavan askeleen pohtimiselle samalla, kun toinen keskusteli nuoren kanssa.

Haasteitakin matkan varrelle mahtui. Vaikka aikojen sopiminen onnistui, se olisi ollut varmasti sujuvampaa, jos ohjaajat työskentelisivät samassa toimipisteessä. Lisäksi yhteinen toimipiste olisi mahdollistanut yhteisen keskustelun ja prosessoinnin paremmin. IPC-tapaamisten yhteyteen varattu aika ennen ja jälkeen tapaamisen mahdollisti kuitenkin riittävän puhumisen ja ohjaustapaamisten suunnittelun.

Johanna ja Jaana kannustavat tekemään IPC-ohjausta rohkeasti työparina, sillä he kokevat sen tukeneen IPC-menetelmän oppimista ja käyttöönottoa.