Artikkeli | 19.12.2022

H-hetki: Moniammatillista työtä verkostomaisesti

Viimeisessä H-hetki –palveluartikkelissamme kerromme avopalveluista. Kävimme tutustumassa Valkeakosken terveyskeskuksen avosairaanhoidon hoidontarpeen arviointiin, jossa on kehitetty omahoitajamallia sekä Tampereen sosiaali- ja kriisipäivystykseen, joka on jo toiminut koko maakunnan alueella tarvittaessa.

– On aika syvällä ajatus, että asiasta kuin asiasta pitää päästä lääkäriin, kertoo avosairaanhoidon vastuulääkäri Sohvi Mäntykoski Valkeakosken terveyskeskuksesta. 

Resurssien käytön kannalta oikeat asiat on ohjattava oikealle ammattilaiselle. Tämän takia hoidontarpeen arviointi on ensiarvoinen tärkeää. 

– Hoidontarpeen arviointi on vaikeaa ja on osattava kysyä juuri oikeat kysymykset, jotta voidaan saada selville, mistä on kyse. Tarkoitus ei ole torpata pois lääkärin vastaanotolta, vaan saada oikea ammattilainen ja oikea hoito asiakkaille ja potilaille. 

– Monella on ajatus tiukassa, että vain lääkärin mielipide kelpaa, vaikka sairaanhoitajat voisivat auttaa suoraan jo monessa asiassa. Hoidontarpeen arvioinnin paras puoli on se, että puhelimessa voidaan arvioida oireen perusteella, tarvitseeko nopeaa hoitoa, vai voisiko asiakas tehdä jotain omia mittauksia ja tutkimuksia ennen lääkärinaikaa. Lääkärinkäynnistä saadaan enemmän irti, kun lääkärille on jo jotain dataa valmiina, toteaa Sohvi. 

Valkeakoskella omahoitajilla on puhelinajat, jolloin asiakkaat voivat ottaa yhteyttä tuttuun henkilöön. Omahoitajien käytössä on aina konsulttilääkäri. Näin saadaan hoidontarpeen arviointia nopeutettua ja tehostettua, ja asioita hoidettua, vaikka ei tarvita esimerkiksi vastaanottoaikaa.  Mikäli ei ole hoitosuhdetta tai omahoitajaa, hoidontarpeen arviointi tehdään kuitenkin samalla tavalla hoitajan toimesta puhelimitse.  

– Lääkäriin tulee päästä silloin, kun on tarve, ei silloin kun itse haluaa. On monta muutakin ammattilaista, jolle voidaan ohjata, ja josta voisi olla enemmän hyötyä. Terveyskeskuslääkäri ei ole se, jolle ohjataan kaikki mahdolliset asiat, vaan hän hoitaa lääketieteellistä puolta ja muut upeat ammattilaiset hoitavat oman alansa työt, muistuttaa Sohvi. 

– Omahoito on aina ensimmäinen askel ja toisena on esimerkiksi puhelinaika sairaanhoitajalle tai lääkärille. Jos tarvitaan vastaanottoaikaa, meillä on tarjota myös fysioterapiaa, A-klinikan palvelut, perustason mielenterveystiimi, sosiaalityöntekijöitä, hammashoitola, yli 65-vuotiaiden asiakasohjaus, muistipoliklinikka, päivystys, toimintaterapia, puheterapia ja ravitsemusterapia. Eli lääkäri ei ole se ainoa ammattilainen, jonka apua voi tai on tarpeen saada. 

– Potilastyö on parasta tässä työssä.  Pidän myös työparityöskentelystä sairaanhoitajan kanssa sekä omahoitajien tiimistä. Se tekee työstä vähemmän yksinäistä ja tekee näkyväksi sen, että tämä on moniammatillista työtä.  

Sosiaalityöntekijät Ulla Jalonen ja Janne Karhunen kertovat Tampereen sosiaali- ja kriisipäivystyksen auttavan, kun ihmisten selviytymiseen tulee tilanne, joka ei voi odottaa arkipäivän palveluita. Palvelu on aina auki ja toimii niin sanotun virka-ajan ulkopuolella jo koko maakunnan alueella. 

– Selviytymistä. Siinä me voimme auttaa. Voimme auttaa eteenpäin ja antaa toivoa. Joskus toivo on todella pieni, mutta sitä koitetaan nähdä kaikissa tilanteissa. Vuorovaikutustilanteet ovat hyvin erilaisia asiakaskohtaamisissamme. Joskus on jopa seikkailua, kun menemme ympäri Pirkanmaata uusiin paikkoihin, miettii Janne.  

– Sosiaalinen hätätilanne rinnastetaan muille hätätilanteille. Se voi olla yksittäisen turistin ongelmatilanne tai kokonaisen kerrostalon evakuointiin liittyvä tilanne. Iso osa asioista koskee lapsia ja lapsiperheitä, mutta asiakkaat ovat kaiken ikäisiä, toteaa Janne. 

– Yksi mahdollinen tilanne on se, että omaishoitaja tarvitsee kiireellistä ensihoitoa. Meidän tehtävämme on selvittää omaishoidettavalle hoivapaikkaa tai soitella läpi henkilöiden omaa verkostoa, kertoo Ulla.  

Työ sisältää paljon neuvottelua ja selvittelyä. Osa asioista selviää jo puhelimessa. 

– Me rohkaisemme ihmisiä ja heidän luonnollisia verkostojaan selviytymään.  Olipa kyseessä lapsi tai vanhus, on katsottava kaikki kortit eli kartoitamme mahdollisimman laajasti, miten voisi pärjätä omien tukiverkostojen avulla. Usein pääsemme todistamaan hienoja kohtaamisia, mutta toisinaan saamme kuraa niskaan, kun selvitämme tilanteita, kertoo Janne. 

– Eniten meitä kiinnostaa nuorten asioissa nuoren ja hänen huoltajiensa suhde. Siinä on lastensuojelun fokus. Me aistimme, onko tuossa suhteessa ongelmia. Toisinaan on tilanne, ettei huoltajaa kiinnosta tulla selvittämään asioita ja taustalla voi olla väsymys nuoren toimintaan. Toisaalta on myös tilanteista, joissa perhe saa tilanteen selvitettyä itse, kertoo Janne. 

–Vanhempien pitää olla tavoitettavissa, jos oma lapsi tai nuori ei ole kotona. Jos yöllä soittaa yksityinen numero, se on todennäköisesti poliisi. Joten puhelimen äänet on hyvä olla päällä, kehottaa Ulla.  

Siirtyminen hyvinvointialueelle ei tuo merkittäviä muutoksia sosiaali- ja kriisityön palveluihin. Tarkoitus on, että palvelut jatkuvat ennallaan. 

– Olemme jo tottuneet toimimaan koko maakunnan alueella, ja meillä on monta asiakastietojärjestelmää käytössämme. Salasanoja on toki paljon, mutta aika helppoa ja sujuvaa on silti käyttää näitä järjestelmiä. On oikeastaan työn suola, kun saamme mennä eri paikoissa, kertoo Ulla.  

–Pitäkää huolta toisistanne, muistuttaa Janne lopuksi.